Olen jo pitkään haaveillut vaelluksesta Lapin erämaahan. Ajatus jylhistä tunturimaisemista ja hiljaisuudesta on aina kiehtonut minua. Suunnittelin reissua pitkään ja hartaasti, jännitti sillä lailla hyvällä tavalla, olihan tämä myös ensimmäinen pitkä vaellus yksin koirani Elsan kanssa. Vaelluskohdetta mietin pitkään, mutta lopulta päädyin kalottireitille, sillä se on hyvin merkitty ja suosittu reitti, jossa on hyvä autiotupien verkosto. Varsinainen matkapäiväkirja löytyy täältä, tässä artikkelissa keskityn enemmän käytännön asioihin.
Käsivarren erämaa-alue – Kalottireitti
Kalottireitti on 800 km pituinen vaellusreitti, josta noin 70 km kulkee Suomen puolella, loput reitistä kulkee Norjan ja Ruotsin puolella. Suomessa reitille pääsee Kilpisjärveltä.
Kiersin Kalottireittiä vain Suomen puolella, pieni pätkä osui myös Norjan puolelle heti reitin alkupäässä. Reitti lähti Kilpisjärven luontotuvan parkkipaikalta ja reitti oli todella selkeästi merkitty ja polku näkyi pääosin hyvin koko vaelluksen ajan. Reitti kulki hienoissa, jylhissä tunturimaisemissa. Reitti oli paikoin vaikeakulkuista rakkaa ja kosteikkoa, mutta välillä reitti saattoi olla melko helppokulkuistakin. Vesistöjen ylityksiä oli melko paljon, mistä selvittiin pääosin ilman kenkien vaihtoa, kun vähän aikaa etsi sopivaa ylityspaikkaa.
Yöpyminen
Reitillä on autiotupia oli noin 10 km välein, mutta autiotupiin ei saa viedä koiraa ilman muiden vaeltajien lupaa, joten koirallisena tulee ottaa oma teltta mukaan. Autiotupien läheisyydessä oli hyvin telttapaikkoja ja varusteet sai kuitenkin vietyä tupaan kuivumaan, vaikka itse nukkuikin teltassa. On koirakohtaista, miten koira pärjää yön ulkona. Meidän reissumme ajan elokuussa lämpötila pysyi yöllä nipin napin plussan puolella ja oma koirani nukkui yöt villapaita päällä pärjäten sillä hyvin yön. Ensimmäisenä yönä oli myös takki villapaidan päällä, mutta koska vaelluksen aikana satoi melko paljon, oli takki lopulta yöt tuvassa kuivumassa.
Varusteet
Koiralle otin mukaan seuraavat varusteet:
- Valjaat, panta, hihna ja vetovyö
- Ruoka
- Vesikuppi
- Villapaita ja takki
- Makuualusta
- Tossut
Koira on pidettävä reitillä kytkettynä. Elsa oli pääsääntöisesti kiinni valjaissa, mutta takin kanssa oli pidettävä pantaa.
Erillistä ruokakuppia en ottanut mukaan ruuille, koska olin annostellut päivän ruuat erillisiin pusseihin, mistä Elsa söi ruokansa suoraan. Ruokana oli oman nappulan lisäksi kuivattua naudanmahaa sekä tauoilla tuli annettua kuivattua kanaa. Vesikuppi oli hyvä olla mukana junassa ja bussissa, itse vaelluksella Elsa joi puroista.
Villapaita piti Elsan hyvin lämpimänä yön aikana, sitä en käyttänyt muuta kuin öisin. Takkina oli peruspomppa, joka piti hyvin vettä ja oli myös lämmin. Tossut on hyvä olla pahimmissa rakkaosuuksissa.
Koiralle voi myös ostaa repun, jolloin koira itse kantaa omat varusteensa.
Saapuminen
Kalottireitin alku sijaitsee Kilpisjärven luontotuvan parkkipaikalla, jonne pääsee autolla hyvin ja parkkipaikkoja oli melko paljon. Itse tulin paikalle julkisilla. Reitille kulkee busseja päivittäin, itse valitsin matkustusmuodoksi yöjunan Vantaalta Rovaniemelle asti ja loppumatka taittui junabussilla Kilpisjärvelle.
Junamatkalle varasin lemmikkihytin. Matka sujui hyvin ja matkalla oli mahdollisuus käyttää koira pissalla Tampereella, jossa juna pysähtyi vähän pidemmäksi aikaa. Paluumatkalla juna taas pysähtyi Oulussa pidemmän aikaa. Kannattaa varmistaa konduktööriltä aikataulut, millä asemalla juna pysähtyy pidemmän aikaa, jolloin voi vielä käyttää koiran ulkona, jos sille on tarvetta.
Juna pysähtyi Rovaniemellä rautatieasemalla ja siirtymäaikaa oli hyvin varattu, jotta ehti bussiin. Bussimatkalla kuljettaja kertoi, milloin oli pysähtymässä ja kertoi myös ajan, jolloin jatketaan matkaa. Matkalle osui useampi vähän pidempi pysähtyminen, jolloin pystyi käyttämään koiran ulkona.
MAINOS