Miira Hellsten: Vinkkejä pennun kouluttamiseen

Yhteistyön ja luottamuksen rakentamisesta kertova artikkelimme sai suuren suosion. Jatkammekin teemaa pohtimalla vielä tarkemmin pennun kouluttamiseen ja sosiaalistamiseen liittyviä asioita, jotka osaltaan vahvistavat tätä yhteistyötä ja luottamusta. Haastattelussa eläintenkouluttajan ammattitutkinnon suorittanut päätoiminen eläintenkouluttaja ja eläinkoulutusyrittäjä Miira Hellsten Koira- ja kissakoulu Heiluvasta Hännästä.

Rajoja rakennetaan suunnittelemalla, ennakoimalla ja kouluttamalla luopuminen kannattavaksi toiminnaksi.

Pureminen on pennulle luontaista käytöstä

On tärkeää muistaa, että koira oppii tutkitusti parhaiten palkitsemiseen ja suunnitteluun perustuvilla menetelmillä. Silti vanhoja koulutususkomuksia kuulee jaettavan neuvoina edelleen: kuten jos koira näykkii käsiä tai lahkeita, sitä pitäisi sumuttaa suihkepullolla, karjua tai jopa selättää. Pureminen on kuitenkin pennulle yhtä luontaista kuin ihmislapselle käsillä kiinni tarttuminen.

”Pieni ihmisen taimi tarttuu kaikkeen käsillään, kun taas koiranpentu tarttuu hampaillaan. Leikkipureminen on jo pentulaatikossa opittu tapa: pentu leikkii nelijalkaisten sisarustensa ja emonsa kanssa juuri niin, tarttumalla toisia turkista hampailla kiinni. Sitä on koiranpennun leikki. Kun koiranpentu tulee uuteen kotiinsa, se tietenkin yrittää samoja eleitä ja leikkimistä myös kaksijalkaisten kanssa kuin mitä se on leikkinyt nelijalkaisten kanssa. Ei toki ole hyvä antaa ihmisen näykkimisen vahvistua, mutta jos koiranpennulle karjuu kurkku suorana tai jopa hyökkää tämän kimppuun tai heittää toiseen huoneeseen jäähylle, voi pentu oppia pelkäämään hoitajaansa ja kohtaa aivan kummallisen maailman”, Miira sanoo.

Jotta pentu ymmärtää, että uudessa kodissa kaksijalkaisten kanssa puremisleikki ei ole hyvä juttu, tarjotaan pennulle vaihtoehto, eli paljon materiaalia, mihin se saa tarttua hampailla. On myös huomioitava, että pentu tarvitsee myös koiraeläimenä kovaa purtavaa päivittäin, jotta sen hampaat pystyisivät kunnossa ja aivot saisivat virikkeitä. Mikäli turvallisia ja sallittuja purtavia ei ole tarjolla, pentu keksii ne muualta, vaikkapa pöydänjalasta.

Opeta pentua luopumaan ja tarjoa sallittua tekemistä

Kun pentu lähestyy ihmistä, tarjotaan sille lelu, johon hampaat saa asettaa ja lelulla voi yhdessä leikkiä. Pennun kanssa leikkiminen vahvistaa hyvin myös suhdetta – koirat säilyvät leikkisinä jopa aivan kuolemaansa asti, jos ne vain ovat pienestä pitäen saaneet leikkiä. Lisäksi pennulle kannattaa antaa puremisen sijaan toinen vihje tilalle.

”Jo kahdeksanviikkoiselle pennulle kannattaa alkaa opettaa pentukoulussa esimerkiksi istumista, luopumista, luoksetuloa ja lähellä pysymistä kannattaviksi toiminnoiksi erilaisten palkkioiden avulla. Näitä pienissä erissä leikin kautta koulutettuja toimintoja voi sitten pyytää koiralta ei-toivotun käytöksen tilalle. Koiran on aina helpompi olla, kun se tietää, mitä se saa tehdä. Jos sille karjutaan vain ”ei”, tämä ei kerro konkreettisesti, mitä sen sitten kannattaisi tehdä.”

Rajoja rakennetaan suunnittelemalla, ennakoimalla ja kouluttamalla luopuminen kannattavaksi toiminnaksi (tähän vihjesanaksi esim. ”jätä” tms.). Luopuminen kannattaa opettaa koiralle kannattavaksi palkitsemalla.

Luopumisen tärkeys

“Kuvitelepa tilanne: näet kadulla 100 e setelin ja yrität ottaa sen. Äitisi tai puolisosi huutaakin sinulle ärjyen, joten et uskalla ottaa seteliä. Kun näet seuraavan kerran samanlaisen setelin maassa, vilkaiset luultavasti nopeasti, että näkeekö kukaan. Jos epäilet, ettei näe, luultavasti nopein liikkein kaappaat setelin taskuusi”, Miira vertaa.

Mikäli luopumista ei ole opetettu koiralle kannattavaksi, pentu voi salamannopeasti vaikka nielaista suussaan olevan vierasesineen, jottei ihminen ehdi ottaa sitä väkisin pois koiran suusta. Pahimmillaan tämä voi johtaa leikkausoperaatioon ja kalliiseen eläinlääkärilaskuun.

“Luopuminen voidaan opettaa pennulle pitämällä namia nyrkissä. Jos koira yrittää mitenkään tassuilla tai kuonolla tökkiä kättä, sille ei sanota mitään eikä tehdä mitään. Kun koira edes vähän vilkaisee poispäin kädestä tai peruuttaa poispäin, annetaan palkkiomerkki ja heitetään toisesta kädestä herkku ja voidaan sanoa esim. “etsi”. Vähän kerrassaan pentu oppii, ettei kannata edes yrittää ottaa namia kädestä vaan jättää se huomiotta, jolloin saa vielä paremman herkun muualta. Vasta sitten kun pennun toiminta näyttää 80-prosenttisesti oikealta, lisätään vihjesana kuten “jätä” juuri silloin, kun koira tekee halutun asian eli ei edes yritä ottaa namia kädestäsi tai lattialta. Jotta koira oppii kunnolla asian, samaa kannattaa treenata yleistäen erilaisilla asioilla, eri paikoissa ja eri tilanteissa saaden paljon onnistumisia aikaan. Rakennetaan koiralle mielikuva, että kun luopuu jostakin, saa jotakin paljon parempaa”, Miira opastaa.

Vahvista oikeaa käytöstä

Jos koira ehtiikin napata hampailla kädestä kiinni, kannattaa miettiä, mitä koira saa toiminnastaan vahvisteeksi.

”Jos liikumme poispäin, kiskomme poispäin, kiljumme kuin vinkulelu, koira saa palkkioita eli meistä karkuunjuoksevan lelun itselleen. Sen sijaan kannattaa pysähtyä kuin tolppa ja tarvittaessa kiljaista ja oikeasti sen verran lujaa ja tarkoittaen todella, että ihmistä sattuu hyvin pienikin hampaiden osuminen – me ihmiset olemme niin herkästi sattuvia. Kun tämän tekee jo nuoren pennun kanssa, pentu todella irrottaa nopeasti, koska eihän se oikeasti halua satuttaa vaan halusi leikkitoveria”, Miira vinkkaa.

Tärkeää siis olisi ennakoida pennun eleitä ja ehtiä tarjoamaan sille vaihtoehtoja – mihin oikeasti saa tarttua hampailla ja tehdä yhteisestä leluleikistä todella mukavaa puuhaa koiran kanssa. Sama keino toimii kaikille roduille jackrusseleista belgianpaimenkoiriin.

Sosiaalista, mutta älä vaadi liikaa

Hyvä huoltaja ei vie koiraa liian vaikeisiin paikkoihin, joissa koira ei pärjää ja jätä koiraa vieläpä oman onnensa nojaan. Jos koiraa pelottaa, sitä ei tule viedä liian vaikeisiin paikkoihin, esim. rautatieasemalle kovaan ihmishälinään tai ison koiralauman keskelle koirapuistoon.

Moni tietää jo koiranpennun sosiaalistamisen tärkeydestä, kuinka tärkein sosiaalistamisikä on ensimmäiset kolme elinkuukautta ja kuinka sosiaalistaminen jatkuu toki tämän jälkeenkin.

”Pennun olisi hyvä kohdata positiivissa merkeissä mukavia, terveitä aikuisia ja pentukoiria, erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä, kuunnella erilaisia ääniä, tallustella erituntuisilla alustoilla, matkustaa erilaisilla kulkuneuvoilla, ylipäätänsä nähdä ja kuulla asioita, joita sen tulisi pitää normaalina arkeen kuuluvina asioina myös aikuisena.”

Osa pennuista elää keskellä maaseutua jopa neljäkuisiksi ilman, että ne ovat saaneet mitään kokemuksia kaupunkielämän vilskeestä. Tällaisella pennulla voi olla haasteita pärjätä kaupungissa myöhemmällä iällä: kaikki uusi onkin pelottavaa. Toisaalta taas moni kasvattaja neuvoo hyväntahtoisesti kuljettamaan pentua paljon mukana, mutta tässäkin voidaan mennä pieleen.

”Ensisijaista olisi oppia seuraamaan pennun elekieltä, koska kokemusten tulisi aina olla positiivisia juuri sille yksilölle. Ei siis edes neutraaleja, vaan nimenomaan positiivisia kokemuksia. Elekielen seuraaminen on siis tärkeää ja oppia pilkkomaan ärsykkeisiin siedättäminen paloihin eli tutustuttaa pienissä erissä sopivalta etäisyydeltä ja olla itse reipas ja iloinen”, Miira sanoo.

Erilaisten, terveellisten ruokapalkkioiden mukana kuljettaminen kannattaa myös aina. Koiran ei tarvitse syödä ruokaa ollenkaan ruokakupista, vaan koiraeläimen geenithän sanovat, että ruuan eteen tehdään hommaa eli metsästetään tai etsitään ruokaa – samalla aivot ja keho saavat virikkeitä. Osa vaihtelevasta, terveellisestä ruuasta kannattaa siis kantaa mukana ja nataa palkkioina ja häiriöihin siedättämällä klassisella ehdollistamisella, osa taas antaa vaikkapa virikealustoista ja –leluista etsimällä.

”Pennun kanssa toki pitää myös muistaa, että se on vielä pieni lapsi eli se tarvitsee myös paljon lepohetkiä, rauhoittumista ja rauhoittumisen oppimista ja myös sohvaperunapäiviä, kun yhdessä huoltajansa kanssa ja myös yksinoloa pienissä pätkissä harjoitellen vain köllötellään.”

Muokattu 18.10. 16:45: Lisätty puuttunut kappale luopumisesta ja sen opettamisesta mukaan tekstiin.