Koiran luustolihakset jaotellaan sijainnin ja toiminnan mukaan pinnallisiksi ja syviksi lihaksiksi. Pinnalliset lihakset saavat aikaan liikkeen ja syvät lihakset mm. tukevat ja suojaavat selkärankaa sekä ylläpitävät koiran asentoa. Kokonsa puolesta pinnalliset lihakset ovat suurempia ja pidempiä, kun taas syvät lihakset pienempiä ja lyhyempiä. Lihakset tekevät aina yhteistyötä muiden lihasten kanssa, mikä mahdollistaa esimerkiksi maksimivoiman tuottamisen. Lihas ei koskaan toimi yksin.
Luustolihas koostuu lihasrungosta sekä kahdesta kiinnitysjänteestä. Jänteiden avulla lihas kiinnittyy luihin saaden niissä aikaan liikkeet. Lihasrunko koostuu useista lihassyykimpuista, joka taas koostuu lihassyistä ja lihassyy lihassäikeistä. Jokaista lihassyykimppua ympäröi lihaskalvo eli fascia. Kalvon tehtävä on mm. peittää ja erotella lihassyykimput tai koko lihas muista vastaavista. Tämän kalvojärjestelmän ansiosta se antaa voimaa, joustavuutta ja tukea eri lihasryhmien välillä.
Vauriokohtaan syntynyttä arpikudosta ei saada koskaan pois, mutta sen joustavuuteen ja revenneen lihaksen toimintaan pystytään vaikuttamaan.
Lihasrevähdys vai venähdys?
Kylmiltään tehdyt nopeat spurtit tai voimakkaat ponnistukset lihaksen ollessa jännitettynä altistavat lihasrevähdyksille. Myös suora isku lihakseen voi aiheuttaa lihaksen repeämän, kuten esimerkiksi joillekin hirvikoirille käy saadessaan hirvensorkasta osumia tai äkillinen liukastuminen esim. jäätiköllä. Kotioloissa koiralle saattaa tulla revähdys hypätessään esimerkiksi sohvalta alas ja alastulossa etujalkojen ”ote lipeää”. Jotta koira voisi liikkua ”rikkomatta” lihaksiaan, on lihakset alku- ja loppuverryteltävä lämpimiksi ennen suoritusta. Venytysten ja hieronnan avulla lihakset pidetään joustavina ja kestävinä ennaltaehkäisten venähdyksiä ja revähdyksiä.
Lihasvenähdys on vammana lievempi, sillä venähdyksessä lihassäikeitä ei mene poikki, mutta lihas on arka ja kireä. Venähtänyt lihas on altis revähdykselle. Lihasrevähdyksessä lihassäikeitä menee poikki, ts. lihaksen säiemäinen rakenne vaurioituu. Repeämä voi olla pieni, jolloin vain muutama säie vaurioituu tai se voi olla suuri, jopa koko lihaksen kattava. Revähdysalueella on kivun ja arkuuden lisäksi turvotusta ja joillakin, etenkin vaaleilla lyhytkarvaisilla, koirilla näkyy selkeästi verenvuodosta syntynyt mustelma.
Kylmää akuuttiin
Akuutissa vaiheessa (ensimmäiset 24 h) hoitona on kylmäys heti vamman syntymisen jälkeen. Kylmä supistaa veri- ja imusuonia, vähentää veren ja kudosnesteen vuotoa sekä lievittää kipua. Mitä nopeammin vauriokohtaa kylmätään, sitä pienemmäksi verenvuoto ja turvotus jäävät, minkä ansiosta kudoksella on paremmat edellytykset parantua nopeasti.
Kylmäyksessä voidaan käyttää pikakylmäpakkausta (hyvä olla jokaisen treenirepussa kaiken varalta), hyödyntää pakastimesta vihannespussia, talvella lunta tai mitä ikinä keksitkään. Mutta jottei paleltumia syntyisi, kylmäpakkauksen ja koiran (varsinkin ohutturkkisen) väliin kannattaa laittaa esimerkiksi pyyheliina. Kylmähoidon kesto on noin 2-10 (max) minuuttia. Kivunhoitoon haetaan eläinlääkäriltä tulehduskipulääkitys. Näiden hoitojen lisäksi laserterapialla saadaan vaurioalueen tulehdusta ja kipua lievitettyä. Heti kun kipu sallii, on hyvä alkaa venytellä ja liikutella kevyesti ja siten ehkäistä arpikudoksen syntyä.
Tulehdusvaiheen jälkeen vauriokohtaan alkaa syntyä arpikudosta. Arpeutumisessa repeytyneet kudokset ”liimaantuvat” yhteen ja vauriokohtaan muodostuu sidekudoksia, joiden ansioista vauriokohta vahvistuu. Sormin tunnusteltaessa arpikudos muistuttaa seittimäistä punosta, jonka koostumus riippuu vaurion laajuudesta ja syvyydestä. Revähtäneessä lihaksessa on silminkin havaittava painauma/reikä.
Jotta arpikudoksesta tulisi mahdollisimman kestävä ja joustava, liikuntaa ja venytyksiä jatketaan siinä määrin kuin koira sallii. Hieronnalla on suotuisa vaikutus kuntouttamisessa, sillä painon siirto revähdyksestä poispäin kuormittaa muuta kehoa epätasaisesti ja arpikudos saattaa aiheuttaa lihakseen liikerajoitteita, joita hieronnalla saadaan pois. Arpikudosta ja kireitä lihaskalvoja käsitellään O.T.E-hieronnalla, siten arpikudoksesta saadaan mahdollisimman vähän koiran liikkumista häiritsevä.
Lämpöä krooniseen
Akuutin vaiheen jälkeen, kroonisessa vaiheessa (72 h-) annetaan lämpöhoitoa. Lämpöhoidolla pehmitetään kireitä lihaksia sekä vilkastutetaan verenkiertoa vaurioalueella. Rentoutumisen lisäksi lämpö poistaa kipua.
Lämpöhoitoa voidaan antaa esim. lämmitettävällä kauratyynyllä, kuumavesipullolla, turvepakkauksella tms., joka tuottaa kosteaa lämpöä. Kostea lämpö menee syvälle kudoksiin toisin kuin esim. sähkölämmitteisten peittojen kuiva lämpö. Pakkaus lämmitetään max 48-asteiseksi. Paksuturkkinen koira sietää lämpöä ohutturkkista koiraa paremmin. Ohuempiturkkiselle koiralle voidaan tarvittaessa laittaa pakkauksen ja koiran väliin pyyhe. Hoidon kesto vaihtelee 10-20 minuutin välillä. Liian korkea lämpötila tai liian pitkään kestänyt lämpöhoito ei ole hyväksi.
Vauriokohtaan syntynyttä arpikudosta ei saada koskaan pois, mutta sen joustavuuteen ja revenneen lihaksen toimintaan pystytään vaikuttamaan. Ohjeistan mielelläni omistajia lämpöhoidon käyttöön, sillä sen vaikutuksesta lihakset ovat rennommat ja hierontaa vastaanottavaisemmat. Ilman revähdystäkin lämpöhoidolla on suotuisa vaikutus kaikkien koirien kankeuteen ja kiputiloihin lihaksissa tai nivelissä. Erityisesti vanhat koirat hyötyvät säännöllisestä lämpöhoidosta.
MAINOS
