Ohjaajan tunnetila

Ihmisellä on aina tunteita. Toiset ovat omista tunteistaan tietoisia ja osaavat ne nimetä, toiset eivät. Useilla ihmisillä on riittämättömyyden, huonommuuden ja arvottomuuden tunteita. Näistä syntyy itsensä vähättelyä ja pienentämistä, sekä itsensä piiskaamista. Kun koiranohjaajalla on tällaiset tuntemukset mennessään harjoituksiin, on varmasti kaikille selvää, ettei koira ole yhteistyössä täysin vapautuneesti, iloisesti ja itsevarmasti. Koska ohjaajalla on käsijarru päällä, on myös koiralla käsijarru päällä joko viretilassa tai keskittymisessä.

koiran_ja_ohjaajan_tunnetila_yhteys

On ihan ok, että ohjaajalla on joskus negatiivisia tunteita ja ajatuksia. Se on inhimillistä. Ihmisyyteen kuuluu myös huonot päivät. Mutta jos tämä on ohjaajan vallitseva tunnetila harjoituksissa ja koiraharrastuksessa, niin tämä asia täytyy nostaa kissana pöydälle ja käsitellä. Ennen kuin koiran saa avautumaan yhteistyölle, ohjaajan on hyvä avautua itselleen. Kun itseä lakkaa piiskaamasta siitä, mitä kokee, alkaa vihdoin arvostaa itseään. Ohjaajalla alkaa olla kaiken kaikkiaan hyvä olo satunnaisista huonoista päivistä huolimatta, ja ohjaaja elää itseään arvostavaa, hänen itsensä tuntuista elämää. Jos ohjaaja on halukas avautumaan, kannattaa lukea Anna Taipaleen kirja, Sydänjuttu.

Miksi koiralle luodaan tunteita?

Koiralle luodaan harjoituksissa tunteita, koska tunteet ohjaavat ja säätelevät koiran käyttäytymistä, ne muokkaavat kehon vireystilaa ja vaikuttavat siihen, miten koira havaitsee ohjaajan tunneilmaisuja.

Koiralle herää tunteita, kun sillä herää vietti, tarve, vaisto, tai se kokee ympärillä olevien eläinten tai ihmisten tunteita, tai se kokee uusia tai muistettuja tilanteita tai tapahtumia, ja kun se näkee ja kuulee ohjaajan tunnetiloja, asentoja, liikkeitä, eleitä ja äänensävyjä.

Kehon vireystila on juuri niin matala tai korkea, miten koira kokee esimerkiksi tottelevaisuutta tehdessään eri tunteita. Korkean vireystilan tunteet aiheuttavat stressiä, joka parantaa suorituskykyä hetkellisesti. Mutta jos stressistä jää pitkäksi aikaa kuormaa kehoon, se alkaa näkymään suorituksen keskittymättömyytenä, yliyrittämisenä, turhautumisena, väsymyksenä tai muuna ei-toivottuna toimintana.

Erilaiset palkkaustavat sekä ohjaajan luomat tunteet harjoituksissa ja palkkaustilanteissa johtavat erilaisiin koiran vireystiloihin. Mekaaninen, hiljainen, vaisu tai tasainen tapa rauhoittaa. Nopeatahtisuus, kiire, hätäily, tauottomuus tai käskevyys kiihdyttävät. Varmuus, rauhallisuus, määrätietoisuus tai rentous vapauttavat. Ohjaaja voi harjoitella tunneilmaisuja ilman koiraa ja koiran kanssa.

”Sujuva kommunikointi lähtee aina tunneyhteyden löytämisestä.”

Koiran kanssa kentälle

Kun koiran kanssa ollaan menossa kentälle harjoittelemaan vaikka tottelevaisuutta, olisi kaiken ilon, nautinnon ja läsnäolon nimissä hyvä heti aluksi saattaa koira sellaiseen moodiin yhdessä ohjaajan kanssa, että koira keskittyy ohjaajaan ja haluaa yhteistyötä ohjaajan kanssa. Vieläkin näkee harrastajia, jotka tulevat kentälle, koira haistelee ruohikkoa tai muuten katselee ympäristöä, ohjaaja sanoo ”seuraa” ja sitten seurataan, oli koira keskittynyt tai ei. Tästä seuraa mahdollisesti pakotteita koiralle ja/tai ohjaajan hermojen menetys, kun koira ei keskity. Kummallakaan ei ole hyvä fiilis.

Kun koira viedään kentälle, olisi hyvä, että koiralle olisi opetettu kenttäympäristöön tunneoppiminen; kun koira tapittaa ohjaajaa silmiin, tapahtuu kaikenlaista mahtavaa, hauskaa ja kivaa. Koira hakeutuisi itse katsomaan ohjaajaa silmiin ja olisi siinä innoissaan ja toimintavalmiina. Ohjaajan tehtävä on huolehtia, että harjoittelu on hauskaa, vaikka siihen liittyisi haasteita ja vaatimuksiakin. Koiran ilme olisi aina ryhdikäs, häntä ja korvien tyvet ovat pystyssä, silmät suurina ja kontaktihaluisina, mieli on auki ja valmiina yhteistyöhön.

Tunneyhteyden luominen

  1. Mitä pidempiaikainen katse, sitä enemmän se viestittää hyväksymistä ja ihailua – hyvä fiilis!
  2. Samaan tunnetilaan hakeutuminen. Ohjaaja ja koira hakeutuvat samaan keskittyneeseen tunnetilaan. Ohjaaja määrittelee, mikä se haluttu tunnetila ja aktiivisuustaso on, johon hakeudutaan. Tavoitteena on yhteenkuuluvuuden tunne.
  3. Tiedosta hengityksesi rytmi, huomaa koirasi hengityksen rytmi.
  4. Varmista tunneyhteys. Siirry rennosti perusasentoon tai seuraamiseen ilman, että annat koiralle mitään vihjeitä. Jos koira tarjoaa perusasennon tai seuraamista haluamassasi tunnetilassa, tunneyhteys on olemassa.

Kun katsot koiraasi silmiin, sinun ja koirasi energiat (tunnetilat) kohtaavat. Tunnetilat käyvät alitajuista keskustelua: ne joko päättävät hakeutua yhteiseen tunnetilaan, tai sitten ne ovat niin kaukana toisistaan, että ne hylkivät toisiaan – koira taistelee yhteistyötä vastaan. ”Sujuva kommunikointi lähtee aina tunneyhteyden löytämisestä.”

Lähde: Unelmien suhde, Elena ja Henri Finnilä

Miten rakentaa koira niin, ettei se odota pelkästään palkkaa, vaan nauttii ohjaajan kanssa tekemisestä?

Pennusta saakka pyritään harjoittelemaan esim. tottelevaisuutta niin, että palkkauksessa on mukana runsaasti pennun kehumista, tunteita, sekä fyysistä käsittelyä (rapsutusta, silittelyä yms.). Pentu oppii nauttimaan ohjaajan puheesta ja käsittelemisestä, ja kokee ne osaksi harjoittelua. Jos käytöksiä opetellaan sheippaamalla (shaping-tekniikka), suosittelen lämpimästi, että ruokapalkkauksen aikana ohjaaja kehuu pentua lämpimästi tunteella ja samalla rapsuttaa tai silittää pentua. Varsinkin siinä vaiheessa, kun vahvistetiheys on jo suurempi.

Pennusta näkee, kun se on mielissään ruuasta, kehuista ja käsittelystä. Ilman ohjaajan sosiaalista osallistumista palkkaukseen, kuten pelkkää naksutinta käytettäessä ja ruuan antamista tehdessä tapahtuu, pentu jää mekaanisen palkkauksen varaan. Se on innoissaan ruuasta ja myöhemmin leluista ja leikeistä, mutta se ei ole välttämättä oppinut hakemaan ohjaajan hyväksyntää. Ohjaajan hyväksynnän haluaminen on avain siihen, että koira ei pelkästään odota palkkaa, vaan nauttii ohjaajan kanssa tekemisestä.

Mitä on muistettava palkkauksessa?

Koiraa palkattaessa tunne on hyvä olla mukana. Ohjaajan tunne siitä, että hän hyväksyy koiran suorituksen ja antaa näin koiralle hyvän olon. Sellainen tunteeton nasaaliääninen ”Hyvin menee!” -huuto ei tule ohjaajan sydämestä.

Koiraa on tärkeää palkata täsmälleen oikeaan aikaan. Jos koira seuraa ohjaajaa hyvin ja juuri kun ohjaaja alkaa kaivaa palkkiota esille, koira ja ohjaaja siirtyvät nenätysten, se hetki vahvistuu, kun koira näkee palkkion tulevan esiin. On eri asia, jos ohjaaja vapauttaa koiran merkkiäänestä (esim. ”jes”) laumapalkalle eli kehuttavaksi, jonka jälkeen koira siirtyy ohjaajan kanssa nenätysten ja sitten vasta ohjaaja kaivaa lelun esille. Merkkiäänen on tultava täsmälleen sillä hetkellä, kun koira on oikeassa asennossa, oikeassa paikassa, oikeaan suuntaan, oikeassa mielentilassa, oikealla ilmeellä. Jos merkkiääntä ei käytä, on palkkion tultava koiran näkyville täsmälleen oikeaan aikaan.

Tottelevaisuusliikkeiden luonteesta johtuen on paljon liikkeitä, joita ohjaaja ei pysty itse näkemään, miten ja millä ilmeellä koira niitä suorittaa. Sen vuoksi apuohjaaja tai peili on oltava harjoituksissa mahdollisimman usein. Ja jos niitä ei ole ohjaajan saatavilla, kannattaa harjoitella vain sellaisia liikkeitä tai sillä tavoin, että ohjaaja näkee koiran ja sen tekemisen itse.

Palkkion laatu. Sekä leikki- että ruokapalkkion laatu muuttuu, kun niihin yhdistetyt ohjaajan luomat tunteet muuttuvat. Kun palkkion laatu on koiralle mieleinen, koira motivoituu, on valmis tavoittelemaan palkkiota aktiivisesti, on valmis ja kykenee keskittymään. On hyvä pyrkiä siihen, että jossakin kohtaa harjoittelua koira kokee emotionaalisen kohokohdan. Esimerkiksi hakukoira, joka risteilee 400 metrin rataa, tekee joihinkin kohtiin rataa ällistyttävän hienoja etsintäpistoja, saa ohjaajaltaan selvästi kaikesta muusta suorittamisesta poikkeavan positiivisen tunnepitoisen palkkion. Tällainen palkkio voi sisältää muutaman minuutin ajan ohjaajan kyykistymisen koiran tasolle, kehumista ja taputtelua suurella sydämellä, sitten mahdollisesti myös herkkujen tai lelun kaivamisen taskusta.

Lähteet: Sydänjuttu, Anna Taipale. Tunteiden psykologia, Lauri Nummenmaa. Unelmien suhde, Elena ja Henri Finnilä. Peter Scherk & Mia Skogster seminaari 20.1.2018.

Olen Haamuja Tuulessa, palvelus- ja pelastuskoiran koulutus hakukokeeseen -kirjan kirjoittaja. Olemme saavuttaneet koirani Eloketun Etiäinen kanssa hakukokeissa 7 arvokilpailumitalia, joista 2 SM-kultaa, 1 Pohjoismaiden mestaruushopea ja 1 Pohjoismaiden mestaruuspronssi. Olen Suomen Palveluskoiraliiton tuomari (lajeina BH, tottelevaisuus, haku) ja Suomen Kennelliiton ylituomari.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän