Mitä on roskakäytös?
Roskakäytös tarkoittaa sellaista käytösnöyhtää, joka tarttuu huomaamatta mukaan, kun opetamme koiralle erilaisia taitoja. Se voi olla täysin merkityksetöntä, arjen toiminnoissa mitätöntä. Kisaavan koiran suorituksessa pienikin kauneusvirhe voi kuitenkin vaikuttaa ratkaisevasti pisteitä alentavasti. Pahimmassa tapauksessa roskakäytös romuttaa koko suorituksen tai voi aiheuttaa jopa vaaratilanteita.
Huono hyppytekniikka agility- tai PK-koiralla on tyypillinen esimerkki koiran fysiikalle haitallisesta roskakäytöksestä. Koulutusvaiheessa on ehkä menty vauhti edellä, eikä liikkeen oikein suorittamiseen ole paneuduttu huolella. Väärään tekniikkaan voi olla monta syytä, mutta varmaa on että toistojen myötä ei-toivottu tyyli hitsautuu koiraan. Agilitykoirilla myös etenkin pysäytyskontaktin suorituksissa näkyy paljon syvään juurtuneita käytösmalleja. Koira saattaa vaikkapa liukua kontaktilta ja nopeasti peruuttaa takaisin.
Seuraaminen pitkäkestoisena liikkeenä on kuin teippirulla, joka helposti kerää pikkunöyhtää itseensä – eikä haluaisi sitä luovuttaa pois. Seuraamisen aikana voi koiran kontakti tai seuraamispaikka elää, se saattaa hypähdellä, painaa, edistää tai äännellä. Liikkeellelähtöön liimautuu erityisen herkästi pään nuokahtamista ja kontaktin laskemista.
Entäpä noudot? Noutoihin tyypillinen takertunut nöyhtä on etutassuilla vauhdin antaminen kapulalle ennen sen suuhun nappaamista, ylimääräinen pyöräytys palautuksessa tai viimeistään pureskelu juuri ennen luovutusta.
Hakukoirille takertuu, oksien ja männynkäpyjen lisäksi, herkästi roskakäytöstä maalihenkilöllä toimintaan liittyen. Maan nuuhkimista, maalihenkilön tönimistä, jopa merkkailua ennen ilmaisun aloitusta, pressujen ja umpipiilojen repimistä. Esimerkkejä löytyy lajista kuin lajista, arkielämästä puhumattakaan.
Mistä roskakäytös johtuu?
Suurin syy on ilman muuta se, että olemme palkanneet väärää käytöstä. Tarkemmin sanottuna, olemme luulleet palkkaavamme oikeaa käytöstä, mutta tulimme samalla vahvistaneeksi myös väärää. Koirat ketjuttavat helposti toimintoja toisiinsa, joten meidän täytyy olla tarkkana. Houkuttelemalla koulutetuille koirille, joille pitkään käytetään apuja, jää helposti väärän käytöksen nöyhtää. Houkutinkoirat ovat usein myös melko aloitekyvyttömiä ja jäävät passiivisena odottamaan ohjaajalta lisäapuja (tai koiratyypistä riippuen kiihtyvät ja turhautuvat ja vaativat ohjaajalta palkkaa). Passiivisuuteen väistäminen tai kierroksille meneminen voi olla yksi roskakäytös itsessään, joka takertuu tiettyihin liikkeisiin.
Nykyään yleistynyt freeshaping on myös roskakäytösimuri. Freeshaping on yhdistelmä toiminnan poimimista ja varsinaista shapingia. Siinä hukkuu usein kriteeri ja sen myötä vahvistetiheys. Koiran on vaikea hoksata asiaa, kun kouluttaja ei itsekään täysin hahmota sitä. Pitkät miettimistauot toistojen välillä, luisuva ja usein liian nopeasti nostettu kriteeri tarjoilee koiralle hopeatarjottimella sijais- ja roskatoimintaa. Tähän liittyy usein myös se, että kun koira ei ihan täysin ymmärrä haluttua asiaa, jäädään pitkäksi aikaa jumiin tiettyyn toimintoon, jolloin koira lukitsee vaihtoehdon. Erittäin yleinen esimerkki on nouto: olisinpa saanut 10 euroa joka kerta, kun kuulen tai luen, että koiran ohjaaja on jäänyt jumiin kapulan tökkäämiseen kuonolla!
Syitä täytyy useimmiten kaivaa aivan pohjamudista, joten otetaanpa kuvitteellinen esimerkki: haukkuva hakukoira, joka viivyttelee nuuskimalla maata ennen ilmaisun aloittamista.
Koiraa on ehkä hiukan huimannut ilmaisunopetuksen alussa vieraalle ihmiselle haukkuminen, jolloin se on mennyt sijaistoiminnalle ja rauhoitellut itseään maata nuuskimalla. Sitä on silti yllytetty haukkumaan hetsaamalla ja saatukin ääni aikaan, josta palkkio. Koira nuuskii taas, lelu tai rasia heiluu, kun koiraa innostetaan – ääni ja palkkio.
Tällaisessa tapauksessa koira on oppinut sekä klassisen että operantin ehdollistumisen kautta. Klassista tässä tapauksessa on voimakas tunneoppiminen ja toiminnan muuttuminen refleksinomaiseksi. Vaikka nuuskimista aiheuttava syy poistuisi koiran itsevarmuuden lisääntyessä, koiralle jää refleksinomainen tapa nuuskia ennen haukun aloitusta. Käytännössä koira ei välttämättä voi itselleen mitään, tavasta muodostuu osittain tiedostamaton. Operanttia puolestaan on koiran hiljalleen lisääntyvä ymmärrys syy-seuraus-suhteista: kun nuuskin ja sitten haukun, saan palkkion. On tietenkin tapauskohtaista, kuinka paljon yksittäisten koirien ei-toivotuissa käytösmalleissa on klassisen ja kuinka paljon operantin ehdollistuman alkuperää. Varmaa on kuitenkin, että tietoinen käytös on helpompi muuttaa kuin tiedostamaton.
Stressitilanteessa koira palaa ensin opittuun
Roskakäytöksestä eroon pääseminen ei ole helppoa. Korjaamisyritykset sillä hetkellä, kun käytös esiintyy, ovat usein tuhoon tuomittuja. Mikäli koiraa houkutellaan aloittamaan ilmaisu silloin kun se nuuskii, vaikkapa nimeltä kutsumalla, sanomalla “hauku” tai vilauttamalla palkkiota, tulee taatusti palkinneeksi väärää toimintoa. Tokihan on koiran mielestä helppoa ja kannattavaa, kun maalin saa aktiiviseksi vain painamalla kuononsa maahan!
Entäpä rangaistus? Eikö koiraa voi yksinkertaisesti vain kieltää nuuskimasta? Tämä vaihtoehto on vielä huonompi kuin houkuttelu. On muistettava, että maan nuuskimiselle on alkujaan ollut jokin syy. Koiraa on voinut lievästi jännittää, se on saattanut olla hämillään, kun ei ole ymmärtänyt, mitä siltä halutaan, tai se ei ole osannut käsitellä hetsaamisen ja ehkä lievän paineistamisen aikaansaamia tunnetiloja. Tämäntyyppisissä tilanteissa kielto tai rangaistus vie koiran helposti entistä vahvemmin kiinni sijaistoimintaan, koska se on ollut koiran oma ratkaisumalli alunperinkin jännittävässä tilanteessa. Lisäksi täytyy huomioida, että stressitilanteessa koira palaa aina ensiksi opittuun toimintoon.
Sen sijaan negatiivinen rankaisu, eli palkkion mahdollisuuden poistuminen, voi olla toimiva keino. Tämä riippuu kuitenkin täysin koirasta. Mikä on koiran todellinen motivaatio? Haluaako koira “kympillä” maalihenkilön luokse? Tämä on osittain kompakysymys, koska jos haluaa, niin miksi koira ei ole siellä jo ilmaisemassa vaan nuuskii maata? Kun koiralla on vahva motivaatio maalihenkilölle ja maan nuuskiminen sen kohdalla on enemmän operantisti opittu kuin tunnepohjainen refleksinomainen käytös, niin palkkion poistaminen on usein erittäin toimivaa. Tämä on kuitenkin aina koirakohtaisesti huolella analysoitava.
Rangaistusta käytettäessä – olkoonkin se “vain” negatiivinen rankku – on muistettava, että koiralla täytyy olla selkeä käsitys siitä mikä on “oikein”. Palkkion mahdollisuuden poistaminen koiralta, joka ei ymmärrä mikä toiminto aikaansaa palkkion, on väärin ja luo vain turhaumaa ja stressiä. Ja stressitilanne vie meidät taas sinne, mistä lähdimme.
Siivoustalkoot
Käytännössä “roskan” poistaminen vaatii koko harjoituksen purkamista osiin ja tahraantuneen osasen uudelleen opettamista. Sen jälkeen tarkkaa silmää, ettei enää vahvista väärää käytöstä, joka valitettavasti jossakin muodossa voi putkahtaa esiin (koska stressi ja koska Pavlov). Koira lipsahtaa helposti takaisin vanhalle mukavuusalueelle!
Onko tämä näin masentavaa, eikö mitään todellakaan ole pysyvästi tehtävissä? Eikö mikään puhdistussuihke voisi vain räjäyttää likaa pois? Likaa ei saa kokonaan pois, koulutusvirhe jättää aina jonkinlaisen jäljen. Massiivisella kielto-houkutin-korjausyrityksellä tuhoamme helposti koko käytösketjun, emme pelkästään poista virhettä, vaan muukin toiminta häviää tai muuttuu. Sen sijaan tässäkin on ennaltaehkäisyllä valtava voima: huolellinen koulutuksen suunnittelu ja asteittainen eteneminen sopivassa tahdissa, opettaminen oikein alunperinkin eikä sinnepäin, kriteereistä huolehtiminen ja vain oikeiden asioiden vahvistaminen kiillottaa halutun toiminnon sellaisella silikonilla, etteivät siihen roskatoiminnot helposti tartu!
PS. Palataanpa hetkeksi esimerkin hakukoiraan. Itse selvittäisin, mikä on aikaansaanut nuuskimisen alunperin. Syitähän voi olla monia ja kaikki haistelu ei edes ole sijaistoimintaa eikä liity siihen, että koira jännittäisi vierasta henkilöä. Koira haistaa ehkä muiden koirien hajuja tai maahan on tippunut edelliseltä ruokaa. Tai koira ei ole tottunut pääsemään vapaana juoksemaan ja ottaa kaiken irti tilaisuudesta tutkia ympäristöä.
Oli syy mikä tahansa, haluaisin muuttaa koiran mielikuvaa ja tunnetilaa saavuttaessa maalihenkilölle. Tykkään opettaa ilmaisu edellä, mutta työstäisin suorapalkalla, kunnes tunnetila ja motivaatio olisivat huipussaan. Erikseen omistaja vahvistaisi ilmaisua, oivaltamisen kautta opettaen. Kun ilmaisu taas yhdistettäisiin maalihenkilöön, olisin erittäin tarkkana siitä, ettei vanhaa käytöstä vahvistettaisi. Tässä kohdassa negatiivinen rankaisu, eli palkkion poistaminen, tulisi virheen seurauksena varmasti kysymykseen.
MAINOS
