Eräänä sunnuntaiaamuna suuntasimme Lexan kanssa Lanarkin juna-asemalle odottamaan junaa Skotlannin pääkaupunkiin, Edinburghiin.

retkeily_koiran_kanssa_2

Edinburghissa retkikohteinamme olivat turistien ja paikallisten suosima Calton Hill sekä keskustan puolelta The Royal Mile -kävely. Reissussa meni melkein koko päivä, mutta teinipentu oli oikein mallikas, niin matkustaessa kuin seikkaillessakin.

Junalla matkustaminen koiran kanssa Skotlannissa

retkeily_koiran_kanssa_1Skotlannissa kaikkiin juniin saa ottaa kaksi lemmikkieläintä ilmaiseksi mukaan niiden koosta riippumatta (tai no minihevosta ei voi tuoda, mutta landseerin voi). Useammankin eläimen voi tuoda mukanaan, mutta silloin junassa pyydetään pieni lisämaksu (esim. Virgin Trainsilla se on noin £5/eläin). Junissa ei ole erillistä lemmikkivaunua, vaan istua voi oikeastaan minne vain, missä on tilaa. Crosscountry-juna Motherwellista Edinburghiin on aina ollut todella täynnä, kun olen sillä matkustanut, joten menomatkalla jouduimme seisomaan aulassa tilanpuutteen vuoksi. Paluumatkalla menimme junaan hyvin ajoissa (Edinburghissa se tosin pysähtyykin hieman pidemmäksi aikaa) ja saimme ihan hyvän paikan napattua. Useimmilla juna-asemilla ei ole koirilta kiellettyjä alueita, vaan ne saavat mennä sinne minne omistajakin. Britanniassa koirien varastaminen ei ole harvinaisimmasta päästä, joten on helpottavaa, kun yksin matkustaessa karvakaveri voi olla koko ajan näkyvillä – meni sitten kahvilaan tai vessaan.

Lexasta juna oli välillä jännittävä ja välillä oikein mukava nukkumapaikka, mutta yleisesti ottaen se osasi rauhoittua todella hyvin juna-asemilla odotellessa ja matkustaessa. Sen kanssa oli huomattavasti helpompi matkustaa kuin höslän landseerin kanssa aikoinaan, sillä Lexa on paljon pienempi, minkä ansiosta se mahtuu hyvin jalkoihin, eikä vie kuuden penkin edestä jalkatilaa. Skotlannissa junissa on hieman ahdasta, mikä kannattaa ottaa huomioon, jos haluaa koiran kanssa reissata.

Calton Hill

Poistuimme junasta Edinburgh Waverley -asemalla, mistä suuntasimme Prince’s Street -kadulle lähtiessämme etsimään Calton Hill -kukkulaa. Juna-asemalta poistuessa joutuu ylittämään tien, minkä jälkeen matka jatkuu oikealle. Hotellin edessä oleva hevospatsas on erinomainen maamerkki, ja sen jälkeen reitti on varsin suoraviivainen, sillä seuraava käännös tulee vasta vasemmalla olevien valtavien kiviportaiden kohdalla. Jos portaiden jälkeen jatkaa suoraan, pääsee kukkulan reunalle, mistä näkee merenlahden toiselle puolelle asti. Näköalapaikalta kävelyä voi jatkaa moneen eri suuntaan, niin Arthur’s Seatille (erinomainen kukkulakävely, josta on todella hyvät näkymät, suosittelen) kuin myös eri puolille Calton Hilliä.

retkeily_koiran_kanssa_3

Me emme lähteneet Holyrood-puistoon Arthur’s Seatille seikkailemaan, vaan jäimme Calton Hilliä kiertelemään. Kukkulalla oli todella paljon väkeä aurinkoisena päivänä. Niin paikalliset, turistit kuin useat koiratkin ihastelivat maisemia ja monumentteja sulassa sovussa. Lexa sai pitää lyhyen leikkihetken veikeän springerspanieli-villakoira-sekoitteen kanssa, minkä jälkeen suuntasimme Napoleonin sodissa kuolleiden muistomerkille (jota ei koskaan saatu valmiiksi rahanpuutteen vuoksi) kuvaamaan.

The Royal Mile

Matkamme jatkui kukkulalta kaupungin toiselle puolelle Royal Mile -kävelylle. Tavoitteenani oli löytää vanha kaupunki, mutta olen edelleen toivoton Edinburghissa navigoimisen suhteen (viimeksi kiersin ympyrää Jetin kanssa reittiohjeista huolimatta). Royal Mile -kävelyn löysin, vaikken varsinaisesti edes tajunnut kulkevani sitä pitkin, kunnes päädyimme Lexan kanssa parlamenttitalon pihaan. Royal Mile on tie vanhan kaupungin läpi ja sen varrella on Edinburghin linnan lisäksi erilaisia historiallisia paikkoja, paljon pikkukauppoja, sekä kahviloita ja ravintoloita. Reitti ei osoittautunut koiran kanssa kulkiessa erityisen mielenkiintoiseksi, sillä useimpiin sen varrella oleviin paikkoihin ei voi ottaa koiraa mukaan, mutta ilman koiraa se olisi varmasti paljon kiinnostavampi ja näkemisen arvoinen.

retkeily_koiran_kanssa_4

Lexa kulki kaupungissa oikein nätisti vierelläni, eikä häirinnyt ohikulkijoita lainkaan (joita oli kaikkialla, koska Edinburghissa on paljon väkeä). Näimme muutaman koiran, mutta suurin osa taisi olla kukkuloilla juoksentelemassa. Parlamenttitalolta takaisin kulkiessamme Lexaa alkoi väsyttää, milloin hassu loikkasi luvalla kävelytien varrella olevalle puiselle penkille makoilemaan.

Reittisuosittelut

Voin ehdottomasti suositella Edinburghissa lyhyttä mutta kaunista kukkulakävelyä varten Calton Hilliä. Jos taas puolestaan haluaa kävellä enemmän, Arthur’s Seat on näkemisen arvoinen. Royal Mile ei ollut koiran kanssa kulkiessa erityisen säväyttävä, mutta tiedän, että Edinburghissa on koiraystävällisiä kahviloita, joissa voisi olla mukava käydä jonain päivänä. Seuraavaksi, kun olemme Lexan kanssa Edinburghissa, aiomme suunnata Blackford Hill -nimiselle kukkulalle, jota paikalliset ovat meille suositelleet.

Olen Alicia, vuonna 2000 syntynyt tyttö, joka asuu Skotlannissa pienessä kylässä kukkuloiden ja laaksojen keskellä. Olen pienestä pitäen ollut enemmän tai vähemmän koiraihminen, mutta vasta vuonna 2014 Skotlantiin muuttamisen yhteydessä innostuin kunnolla koiraharrastuksista aloittaessani agilityn. Sen jälkeen uteliaisuuteni heräsi, ja kokeilin canicrossia, sekä retkeilyä/vaeltamista koirieni kanssa, joista jälkimmäisestä tulikin minulle erittäin tärkeää, vaikka canicrossiakin treenasin säännöllisesti agilityn tavoin, kunnes sen hetkisellä koirallani, Jetillä, tuli seinä vastaan terveyden puolesta. Nykyisin seikkailuillani mukana on briardimix Lexa, jolla on ikää vuoden verran.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän