Monessa tutkimuksessa on jo todettu positiivisen vahvistamisen olevan tehokkain tapa opettaa eläimiä. Tällainen koulutus tuottaa parempaa eläinten hyvinvointia esim. vähentyneen stressin muodossa, helpompaa eläinten käsittelyä, vähempää aggressiivisuutta ja vähemmän pelkoa. Vahvisteen tehokkuus viittaa siihen, miten vahviste pystyy kontrolloimaan kohteen käytöstä ja täten (toimiva) vahviste on oleellinen osa kouluttamista. Oikeanlaisen vahvisteen määrittely ei aina osu oikeaan kouluttajalla (oma ajatus tästä on esim. kouluttamisessa tapahtuva koiran silittäminen tai taputtaminen palkinnoksi – monesti näkee koirien väistävän tätä, jolloin ko. toiminta tuskin palkitsee koiraa).
Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää sitä, miten vahvisteen laatu ja määrä vaikuttavat koirien käyttäytymiseen.
Preferenssitesteillä testataan eri palkkioiden arvoa koiralle
Vahvisteen arvoa voidaan mitata joko sen määrän tai laadun muuttumisen mukaan. Perinteinen näkemys on se, että operantissa tehtävässä eläimen toiminta on suoraan riippuvaista vahvisteen suuruudesta (esim. määrä, intensiteetti tai kesto). Kun otetaan huomioon eläinten tunnereaktiot vahvisteen muuttuessa, on em. tulkinnassa otettu huomioon myös vahvisteen arvon vaikutus motivaatioon ennemminkin kuin suoraan käytökseen. Täten vahvisteen arvo ei ole koko ajan sama, vaan siihen vaikuttaa eläinten sisäinen olotila sekä aiemmat kokemukset palkkiosta. Sama palkkio voi toimia eri tavoilla eri tilanteissa ja eri aikoina. Vahvisteen arvon muutokset voivat vaikuttaa käytöstä heikentävästi, jos eläin saakin olettamaansa vahvistetta heikomman vahvisteen, mikä puolestaan aiheuttaa negatiivisia tunnereaktioita, esim. koira saa istumisesta palkkioksi nakkia ja sitten yhtäkkiä sille annetaan vain kuivamuonaa (negatiivinen kontrastivaikutus).
Preferenssitestit ovat tyypillisiä, kun vahvisteiden arvoja tutkitaan. Siinä eläin saa valita erilaisten vaihtoehtojen välillä ja oletuksena on se, että se, minkä eläin valitsee useimmin, on sen mielestä miellyttävin vaihtoehto. Toinen vaihtoehto on ns. motivaatiotesti, jossa eläimen pitää tehdä jokin tehtävä, jonka jälkeen se saa vahvisteen. Jos eläin ei tee tätä tehtävää, se ei oletettavasti halua vahvistetta. Kolmas tapa tutkia tätä on sijoittaa vahvisteet siten, että eläin ei pääse koskemaan niihin. Sitten mitataan aikaa, jonka eläin käyttää eri vahvisteiden luona yrittäen saada sen itselleen. Mitä pitempään eläin tutkii vahvistetta, sitä mieluisampi se sille on.
Tutkimustuloksia laadun ja määrän vaikutuksesta
Tutkimuksessa haluttiin selvittää sitä, miten vahvisteen laatu ja määrä vaikuttavat koirien käyttäytymiseen. Lisäksi tutkittiin sitä, korreloivatko etusijalle asettaminen ja motivaatio. Neurobiologisesti haluaminen/motivaatio ”wanting” ja pitäminen/mielihyvä ”liking” ovat eri asia, joten tätä haluttiin tutkia lisää. 19 lemmikkikoiraa osallistui tutkimukseen, jossa vaihtoehtoina oli ruokaa joko yhdessä tai useammassa kupissa (kuivamuonaa) tai se oli laadultaan joko haluttua tai vähemmän haluttua (tämä oli testattu erikseen, makkara vs. kuivamuona). Tutkimuksessa koirien piti juosta 20 m matka päästäkseen ruualle.
Koirien toiminta muuttui suhteessa ruuan laadun muutoksiin siten, että ne juoksivat nopeammin paremmalle palkkiolle. Koirien juoksunopeus ei kuitenkaan eronnut merkittävästi ruuan määrän mukaan, ts. suurempi ruokamäärä ei saanut aikaan motivaation nousemista. Perustestissä koirat valitsevat suuremman ruokamäärän pienemmän määrän sijaan, joten tässä oli eroa. Nämä tulokset ovat erilaisia verrattuna niihin, joissa oletetaan suuremman ruokamäärän aiheuttavan voimakkaamman reaktion tai motivaation. Tutkimusasetelmat ovat olleet hieman erilaisia ja ehkäpä tässä ruuan määrä (1 vs. 5 ruokapalaa) ei ollut riittävän suuri aikaansaadakseen eroja.
Ruuan laadulla oli kuitenkin merkitystä: makkara sai aikaan parempia tuloksia kuin kuivamuona. Koirat tottuvat helposti tietynlaisiin ruokiin, joten kun ruokaa muutettiin, se vaikutti juoksunopeutta parantavasti. Samaa näkyy toistojen tehtäessä – koirat tottuvat tiettyyn ruokaan ja osoittavat enemmän kiinnostusta uutta ruokaa kohtaan, kun koulutussessio jatkuu. Negatiivista kontrastivaikutusta ei tässä tutkimuksessa havaittu ja oletetaan, että koirat eivät ole niin herkkiä palkkion heikkenemiselle kuin jotkut muut tutkitut eläimet. Tähän voi vaikuttaa mm. se, että koiria on jalostettu koulutettavuus mielessä (eli koirat eivät ole herkkiä sille, että ne eivät saa palkkiota), koirat elävät monipuolisessa elinympäristössä, jolloin niiden perusmieliala on positiivinen ja täten ne eivät kokisi negatiivisia asioita niin herkästi sekä se, että tutkimuksen koirat olivat jo ehkä kokeneet satunnaista vahvistamista arkielämässä.
Keskity laatuun ja palkkioiden vaihteluun
Tutkimuksen perusteella vedettiin varovaiset johtopäätökset siitä, että tällaisessa tehtävässä ruuan parempi laatu sai aikaan parempia tuloksia kuin se, että vähemmän arvostetun ruuan määrää nostettiin. Auki jäi vielä se, miten koira olisi reagoinut siihen, kun paremman ruuan määrääkin olisi nostettu – olisiko se saanut aikaan vielä parempia tuloksia?
Käytännössä palkkion laadulla on siis merkitystä: parempi palkkio näyttäisi saavan aikaan parempia tuloksia. Jos käyttää vähemmän arvokkaita palkkioita, ei niiden määrän nostamisella vaikuttaisi olevan suurtakaan merkitystä suoritukselle. Ja jos haluaa optimaalisen tuloksen, voisi käyttää paljon hyvälaatuista palkkiota. Ruokapalkkioiden vaihtelu näyttäisi tutkimusten valossa olevan myös hyödyllistä.
Riemer ym. 2018: Reinforcer effectiveness in dogs —The influence of quantity and quality. Applied Animal Behavior Science 206 (2018): 87-93
MAINOS
