Naksutinkoulutus on koirien ja monien muiden eläinten koulutuksessa arkipäivää. Moni käyttää koulutuksessa naksutinta, ”entisajan” pilli ei ole enää suosittu. Jotkut käyttävät jotakin muuta ääntä, esim. kielen naksauttamista tai sitten käytössä on ns. naksusana. Tarkimmat ja samanlaisimmat äänet saa tehtyä mekaanisen laitteen avulla esim. naksuttimella verrattuna ihmisen tuottamiin ääniin. Naksuttelun sanotaan tuottavan parempia oppimistuloksia, mutta tutkimustulokset ovat ristiriitaisia.

Miten naksutin toimii?

Naksuttimen ajatellaan toimivan koulutuksessa kolmella eri tapaa. Se toimii vahvisteena ennen primaarisen vahvisteen tuloa (esim. ennen ruokaa). Se yhdistää toisiinsa eläimen toiminnan ja palkkion (toimii ”siltana” näiden välissä). Lisäksi se merkitsee sen hetken, kun eläin tekee haluttua käytöstä. Nettikirjallisuudessa mainitaan nämä kaikki sekä se, että naksu toimii kommunikaatiovälineenä koulutuksessa.

Ammattilaisten kokemuksia

Naksutinkoulutuksesta tehtiin kysely, johon osallistui 807 vastaajaa, joista suurin osa kertoi olevansa joko koirankoulutuksen ammattilaisia (25,8 %) tai koirien omistajia, joilla oli paljon koulutuskokemusta (48,8 %). Yli 80 % oli käyttänyt naksutinta kouluttamisessa. Kaikki vastaajat käyttivät positiivista vahvistamista kouluttamisessa. Naksuttimen lisäksi signaalina käytettiin mm. sanoja (yes, hyvä), vihellystä, suulla klikkaamista tai sormien napsuttelua. Naksuttelua käytettiin eniten peruskäskyjen ja temppujen opettamisessa, hihnassa vetämättömyyden opettamisessa ja haukkumisen vähentämisessä. Naksuttelu koettiin hyväksi uusia asioita opeteltaessa eikä niinkään opittujen asioiden ylläpitämisessä. Suurimman osan mielestä jokaista naksua seuraa maksu eli vahviste. Vahvisteena käytettiin useimmiten ruokaa, sitten lelua, kehua, silittämistä tai jotain ympäristön palkkiota.

Kyselyn lopputuloksissa todettiin, että suurin osa ammatikseen kouluttavista oli naksutellut. Noin puolet koulutuskokemusta omaavista omistajista oli naksutellut. Joskus naksuttelua pidetäänkin vain kokeneiden kouluttajien tekniikkana. Mekaanisia taitoja pidettiinkin tärkeinä ennen naksutinkouluttamisen aloittamista (esim. naksun ajoitus). Koulutusmenetelmät eri vastaajien välillä eivät merkittävästi eronneet toisistaan, mikä poikkeaa siitä oletuksesta, että naksutinkouluttajat eivät käytä rankaisupohjaisia menetelmiä. Tässä oli kuitenkin monia avoimia kysymyksiä eivätkä kyselyn vastaajat yleensäkään käyttäneet paljon rankaisuun perustuvia menetelmiä.

Naksuttelua käytetään yleisesti koirien kouluttamisessa, mutta se, mitä sillä tarkoitetaan ja miten naksua käytetään, vaihtelee paljon.

Mitä naksutinkoulutus oikeastaan on?

Suurimmaksi osaksi se oli vastaajien mielestä sitä, että naksuttimen avulla koiralle kerrotaan sen tekevän jotakin haluttua asiaa juuri sillä hetkellä. Kaikki eivät käyttäneet naksutinta vaan jotakin muuta signaalia. Suurin osa käytti naksutinkoulutusta siksi, koska se oli tehokasta, koirat olivat motivoituneempia, oppivat nopeammin ja kouluttaja oppi kouluttamaan. Nämä ovat ristiriidassa joidenkin tutkimusten kanssa, joiden mukaan naksuttelu ei vaikuta oppimisen nopeuteen (huom! nämä on yleensä tehty laboratorio-olosuhteissa ja naksuttelijana on ollut koiralle usein vieras ihminen). Toisaalta ne ovat yhteneväisiä naksutinkouluttajien mielipiteiden kanssa sekä joidenkin haistamiseen liittyvien tehtävien sekä avustajakoirien kouluttamiseen liittyvien tutkimusten kanssa. Naksuttelu vaatii jonkinlaisia mekaanisia taitoja, mikä voi vaikuttaa siihen, ettei naksuttelu toimi kaikilla.

Suurin osa piti naksuttelua sopivana uusien käytösten opettamisessa, mutta jo opittujen toimintojen yhteydessä oli eri mielipiteitä siitä, kannattaako naksua käyttää ja jos käyttää, niin miten. Lisäksi oli eroja siinä, millaisia vahvisteita naksuun yhdistetään – onko se aina primaarinen vahviste (yleensä ruoka) vai voiko se olla jokin muu, esim. kehuminen tai leikki. Naksun sijaan käytettiin muitakin signaaleja. Näiden tehoa naksuun verrattuna ei tiedetä, jossakin niitä pidetään vähemmän tehokkaina ja jossakin yhtä hyvinä.

Naksuttelua käytetään siis yleisesti koirien kouluttamisessa, mutta se, mitä sillä tarkoitetaan ja miten naksua käytetään, vaihtelee paljon. Joku käyttää naksua tarkasti uuden asian opettamisessa oikean hetken ”valokuvaamisessa” ja toinen naksuttelee koiralle ennen kuin se saa palkkion käyttäen naksua ”hyvä”-signaalin korvikkeena.

Naksutinkoulutus ei ole mikään yksiselitteinen asia tai termi, minkä vuoksi naksuttelusta koetut hyödyt vaihtelevat. Eniten hyötyä siitä lienee silloin, kun koiralle opetetaan sellaista uutta asiaa, joka on selkeästi määritelty (esim. koske kohteeseen). Epätarkemmat käytökset (esim. ole rauhallinen tai kävele kauniisti hihnassa) vaikuttivat olevan hankalammin toteutettavia.

Lähde

Feng ym. 2018: Practices and perceptions of clicker use in dog training: A survey-based investigation of dog owners and industry professionals. Journal of Veterinary Behavior 23 (2018): 1-9


MAINOS

Työskentelen opettajana nuoriso- ja aikuiskoulutuksen parissa Kannuksessa ”kennellinjalla” eläintenhoidon ja hyötykoirien kouluttamisen parissa. Toimin myös tottelevaisuuskokeiden tuomarina ja olen suorittanut eläintenhoitajan ammattitutkinnon eläinten kouluttamisen osaamisalalta. Koiraharrastukseni alkoi kauan sitten cockeri Minkin kanssa agilityssä ja myöhemmin myös tokossa. Sen jälkeen minulla on ollut sileäkarvaisia noutajia, joiden kanssa kilpailen tokossa, agilityssä, PK-jäljellä, rally-tokossa, noutajien metsästyskokeissa sekä metsästyskoirien jäljestämiskokeissa. Lisäksi syksyllä noutajat pääsevät mukaan tositoimiin metsästyksessä. Kouluttamisen lisäksi olen kiinnostunut eläinten käyttäytymisestä, luonteista, kognitioista, jalostuksesta jne.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän