Etusivu Nuuski tämä Mikä tekee noutajasta noutajan? – esittelyssä noutajarodut

Mikä tekee noutajasta noutajan? – esittelyssä noutajarodut

Kirjoittaja

28.2.2019

7664

Kuten tunnettua on, noutajat ovat erittäin suosittuja koirarotuja sekä Suomessa että muuallakin. Esim. labradorinnoutaja, vuonna 2017 Suomen eniten rekisteröity koirarotu, oli suosituin myös mm. USA:ssa, Ruotsissa ja Tanskassa. Noutajien suosio perhe-, lemmikki- ja työkoirina perustuu niiden alkuperäiseen käyttötarkoitukseen pienriistaa noutavana koirana. Ominaisuudet, jotka tuossa työssä ovat tarpeen, ovat sellaisia, jotka tekevät noutajista moneen sopivan koiran.

Parhaimmillaan noutaja on hyvä sekatyömies, joka onnistuu ainakin kohtuullisella tasolla kaikenlaisissa tehtävissä ja on lisäksi arkielämässä mukava seuralainen.

Jokaisella noutajarodulla on omia erikoisuuksiaan ja vivahteitaan luonteessa, mutta yhteistä näille on kuitenkin perusta noutavana koirana. Yleisimmät noutajat eli labradori, kultainen, novascotiannoutaja (eli tolleri) ja sileäkarvainen noutaja (eli flatti) ovat monelta osin samantyyppisiä. Kiharakarvainen noutaja on myös jossain määrin samanlainen kuin nämä, mutta hieman itsenäisempi ja rauhallisempi. Chesapeakelahdennoutaja (eli chessie) on enemmän yhden ihmisen koira, jolla on myös jonkinlaista vartiointihalua, joten se poikkeaa tältä osin muista noutajista.

Avoimuus ja sosiaalisuus

Noutajien tulisi olla avoimia ja riittävän sosiaalisia sillä tavalla, että niitä voidaan yhdistää metsästystilanteissa samoihin porukoihin paitsi vieraiden ihmisten myös vieraiden koirien kanssa. Koiran kanssa pitäisi voida lähteä metsästämään ja olemaan passissa (odottelemassa lintujen saapumista) uuteen porukkaan uusien koirien kanssa, ilman että tästä tulee kenellekään ongelmia.

Noutajan tulee myös pystyä työskentelemään samanaikaisesti toisten koirien kanssa, ilman että muiden koirien toiminta häiritsee sen työskentelyä. Tällaisia ominaisuuksia testataan noutajien metsästyskokeissa, esim. parityöskentelyssä (kaksi koiraa työskentelee vuorotellen tai yhtä aikaa) tai working testeissä, joissa koirat voivat työskennellä ns. walking up -tehtävissä eli rivistössä tapahtuvissa tehtävissä. Nämä ominaisuudet näkyvät edelleen noutajien sosiaalisuudessa ihmisiä ja toisia koiria kohtaan. Joitakin muutoksia tähän on tullut, esim. on tutkittu erilinjaisten noutajien sosiaalisuutta ja siinä on löydetty eroja.

Kultaisetnoutajat walk up -tehtävässä, se edellyttää sosiaalisuutta toisia koiria ja ihmisiä kohtaan.

On/off-koira

Noutaja on jalostettu työskentelemään ”on/off”-tyylisesti. Metsästyksessä koira joutuu odottelemaan kauankin, ilman että mitään tapahtuu. Silloin sen pitää osata olla aloillaan ääntelemättä ja ilman, että metsästäjä joutuu kiinnittämään siihen suurempaa huomiota. Odottelujaksot voivat kestää tunteja riippuen metsästysmaastosta ja ampujien osumatarkkuudesta.

Noutajan pitää osata kuitenkin toimia pitkäänkin melko rauhallisella tahdilla (välillä spurtaten), kun se suorittaa noutotehtävää tai etsii lintuja (useimmiten kuollutta riistaa tai haavakkoja, joskus voi toimia myös ylösajavana tai pienpetopyynnissä). Noutotehtävä voi olla haastava maaston suhteen (esim. uiminen aallokkoisessa meressä tai korkean kaislikon perkaaminen) tai sään osalta (esim. kylmät syksyiset vedet). Työskentelyjaksot seuraavat toisiaan odottelujen välissä, mikä tekee noutajasta hyvän pitkissä melko rauhallisissa työskentelyissä (esim. jäljestäminen tai etsintätyöskentely), mutta hieman huonomman kovatempoisissa tehtävissä (poislukien ns. field trial -koirat, jotka ovat usein sporttisia ”peltokoiria”, käyttölabradoreja).

Noutajan pitää osata toimia pitkäänkin melko rauhallisella tahdilla ja välillä spurtaten, kun se suorittaa noutotehtävää tai etsii lintuja. Kuvassa käyttölinjainen labradorinnoutaja.

Yhteistyö

Noutajilta vaaditaan itsenäistä ja sinnikästä työskentelyä, esim. kun ne etsivät sukeltelevaa haavakkolintua. Koiran pitää osata tehdä omia ratkaisuja tarpeen mukaan, sen pitää esim. osata lähteä haavakkojahdissa seuraamaan haavakon jättämää jälkeä, ilman että tätä on sille erikseen kerrottu. Toisaalta noutajan tulee olla ohjaajansa ohjattavissa, jotta se voi esim. etsiä riistaa ohjaajan sille osoittamalta alueelta. Näiden yhdistelmänä noutaja on yleisesti ottaen helposti ihmiseen kontaktia ottava ja koulutusta vastaanottava koira, joka kuitenkin pystyy työskentelemään itsenäisesti. Kun tähän yhdistetään luontainen noutamisen halu, on noutajaa helppo kouluttaa moneen tehtävään.

Chesapeakelahdennoutaja (eli chessie) on muihin noutajarotuihin verrattuna enemmän yhden ihmisen koira, jolla on myös jonkinlaista vartiointihalua. Kuva: Tanja Ukkonen

Motivointi

Noutajaa on helppo motivoida leikin avulla, mitä edesauttaa sen noutohalu sekä halu lähteä liikkuvan saaliin perään (vrt. metsästyskäyttäytymisketju). Taisteluleikkikin toimii, mutta ei ihan samaan tapaan kuin esim. terriereillä. Ihmisiin kiintyvänä myös sosiaalinen palkitseminen toimii suurimmalle osalle edes jossain määrin. Ruokahalu on noutajilla hyvä, etenkin tietyn geenin omaavilla, joten ruoalla palkitseminen sujuu useimmiten hyvin. Lisäksi isokokoisena koirana noutajalla on sen verran suuri mahalaukku, ettei muutama nami tee sitä vielä kylläiseksi, vaan kouluttamista namien avulla voi jatkaa pitkäänkin.

Noutajaa on helppo motivoida leikin avulla, mitä edesauttaa sen noutohalu sekä halu lähteä liikkuvan saaliin perään. Kuvassa novascotiannoutaja eli tolleri flyball-harjoituksissa.

Hyvät hermot ja rohkeus

Noutajat ovat yleensä ns. hyvähermoisia koiria, ts. ne eivät hätkähdä kovista äänistä tai yllättävistä tilanteista kovinkaan paljon tai reaktiot eivät ole yhtä suurieleisiä kuin sähäkämmillä lajitovereilla. Lisäksi ne palautuvat erilaisista tilanteista melko nopeasti. Yleisesti ottaen noutajat eivät ole kovinkaan pelokkaita koiria, koska ne eivät yleensä pelkää ihmisiä tai koiria, eivät uusia paikkoja tai tilanteita tai erilaisia ääniä. Paljon muuta pelättävää maailmaan ei jääkään, joten arkielämä sujuu noutajien kanssa useimmiten ilman suuria ongelmia.

Kiharakarvainen noutaja on aavistuksen rauhallisempi ja itsenäisempi kuin muut noutajarodut.

Linjaeroja löytyy

Kuten monissa muissakin roduissa, noutajissa on olemassa jakaantumista erilaisiin linjoihin. Puhutaan mm. käyttölinjasta, metsästyslinjasta, field trial -koirista, dual purpose -koirista tai näyttelylinjaisista koirista. Eroja on sekä ulkomuodossa että luonteissa (sisältäen metsästysinnokkuuden). Näyttelylinjaisuus ei kuitenkaan suoraan sano sitä, että koiralla ei käyttömielessä ”tee mitään”, vaan niitäkin löytyy ihan alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan metsästyksessä.

Metsästyskoira voi joissakin roduissa olla myös muotovalion arvon omaava, joten koiran tittelit ja saavutukset eivät suoraan kerro sitä, millainen se on. Kaikissa linjoissa on omia hyviä ja huonoja puoliaan, esim. labradoreissa metsästyslinjaisilla on enemmän pelokkuutta, noutohalua ja parempi koulutettavuus kuin näyttelylinjaisilla. Näyttelylinjaiset ovat toisaalta uteliaampia ja sosiaalisempia.

Noutaja on säänkestävä, joka pystyy työskentelemään esimerkiksi kylmissä syysvesissä uiden. Kuvassa sileäkarvainen noutaja eli flatti noutaa damia. Kuva: Tanja Ukkonen

Noutajien säilyminen noutajina

Noutajien noutajamaisuus, käyttö metsästyskoirana, on tehnyt niistä sitä, mitä ne parhaimmillaan ovat. Tämän vaaliminen tapahtuu parhaiten siten, että noutajia käytetään metsästyksessä tai samantyyppisissä tehtävissä, joissa vaaditaan metsästyksellisiä ominaisuuksia. Noutajien noutajamaisuuden paras testipaikka matalalla tasolla ovat noutajien taipumuskokeet. Muita ominaisuuksia voi testata erilaisissa luonnetesteissä, esim. MH-kuvaus tai käyttäytymisen jalostustarkastus sekä erilaisissa kokeissa (esim. jälkikoe). Parhaimmillaan noutaja on hyvä sekatyömies, joka onnistuu ainakin kohtuullisella tasolla kaikenlaisissa tehtävissä ja on lisäksi arkielämässä mukava seuralainen.