Naksutinkoulutuksen etuja on tutkittu jonkin verran ja siitä on saatu ristiriitaisia tuloksia. Uusien käytösten opettamisessa naksutin toimii monesti hyvin, mutta tutkijat ovat epäonnistuneet siinä, kun he ovat yrittäneet näyttää, että naksutinkoulutus (naksun ääni) ennen ruokapalkkion antamista olisi tehokkaampaa kuin pelkkä ruokapalkkion antaminen (poislukien yksi julkaisematon tutkimus). Tutkimuksissa on yritetty poistaa ihmisen vaikutus pitämällä hänet naksuttelutilanteessa esimerkiksi esteen takana. Tätä ei käytännössä pidetä kuitenkaan parhaana tapana kouluttaa. Lisäksi monet sanovat, että naksutinkoulutus johtaa nopeampaan oppimiseen muiden etujen lisäksi. Jotkut toisaalta pitävät naksuttelua hankalana varsinkin aloitteleville kouluttajille.

Naksuttelun vaikutukset eivät ehkä ole niin suuria kuin aiemmin on raportoitu – ainakaan kokemattomilla ohjaajilla.

Parantuvatko yhteistyö ja koulutustaidot naksuttimen käytöllä?

Tuoreessa tutkimuksessa (Feng ym. 2018: Is clicker training (Clicker+food) better than food-only training for novice companion dogs and their owners?) kehitettiin 6 viikon harjoitteluohjelma paikallisille koirakerholaisille ja heidän koirilleen. He käyttivät palkitsemisessa joko naksua ja ruokaa tai pelkästään ruokaa. Lisäksi oli verrokkiryhmä, joka ei kouluttanut koiriaan ohjatusti. Oletus oli, että naksutinta ja ruokaa käyttävässä ryhmässä (”naksuryhmä”) koiran ja ohjaajan välinen suhde, tiimityö ja omistajan koulutustaidot olisivat parantuneen enemmän kuin naksua käyttämättömässä ryhmässä (”ruokaryhmä”).

Toisaalta naksuryhmän koirien impulsiivisuuden oletettiin nousevan: turhautuminen, kun naksun ääntä ei kuulu jne. Oletettiin myös, että naksuryhmä olisi pitänyt kouluttamista hankalampana kuin ruokaryhmä. Verrokkina oli vielä ryhmä, joka ei kouluttanut koiriaan, ja heihin verrattuna molempien ryhmien koira-ohjaaja-suhteen, koirien impulsiivisuuden sekä käskyihin reagoimisen oletettiin olevan parempi koulutusjakson loputtua.

Tutkimukseen osallistui 45 koiranomistajaa, 15 osallistujaa per ryhmä. Koulutus tapahtui osallistujien kotona tai jossakin muussa tutussa paikassa ja siinä he opettelivat yhden tempun viikossa (kuonokosketus käteen, kuonokosketus kohteeseen, ympäri pyöriminen, leuka maassa makaaminen, leiki kuollutta ja matolla oleminen). Koulutuksen aikana koiria testattiin myös helpolla esteradalla sekä ongelmanratkaisutehtävissä.

Apua vain kohdetyöskentelyssä

Kun koirakoita tutkittiin koulutusjakson aikana, ei havaittu isoja eroavaisuuksia koiran ja ohjaajan välisessä suhteessa, omistajan koulutustaidoissa, esteratasuorituksessa tai koirien impulsiivisuudessa eri ryhmien välillä. Tämä poikkeaa joistakin muista tutkimuksista, kun koulutusjaksolla olleiden tai kontrolliryhmän välillä ei nähty eroja koirissa. Impulsiivisuus ei myöskään muuttunut eri ryhmissä ja kaikki ryhmät toimivat yhtä hyvin impulsiivisuutta mittaavissa testeissä. Opetettujen tehtävien käskyihin reagoiminen parantui sekä naksu- että ruokaryhmässä. Muut käytökset eivät parantuneet, esim. hihnassa kulkeminen, eli parannus näkyi vain opetetuissa tempuissa. Koirien omistajat pitivät kaiken kaikkiaan kouluttamista mukavana ja yhtä helppoina tai vaikeina – eroa ryhmien välillä ei ollut. Ruokaryhmä poikkesi ainoastaan siinä, että ko. ryhmäläisten mielestä kohteen koskeminen (kuonokosketus) oli vaikeampaa kuin naksuryhmäläisten. Tällaista kohdetyöskentelyä pidetäänkin erityisen sopivana naksutinkoulutukseen.

Tutkimuksessa oli joitakin aukkoja, esim. miten tämä olisi toiminut korkeammalle tasolle koulutettujen koirien kanssa tai jos koirien ohjaajat olisivat olleet ammattilaisia. Lisäksi koulutusjakso oli melko lyhyt ja omistajat mahdollisesti eivät aina käyttäneet naksutinta kouluttaessaan tai ruokaryhmäläiset käyttivät jotain sanallista signaalia ennen ruokaa. Monta kohtaa jäi siis vielä auki. Lopputuloksena kuitenkin oli se, että naksuttelu voi auttaa joidenkin temppujen kouluttamisessa (kohteen koskeminen kuonolla), mutta sen vaikutukset eivät ehkä ole niin suuria kuin aiemmin on raportoitu, ainakin kun kyseessä olivat ns. tavalliset koirat ja kokemattomat ohjaajat.

Tutkimuslähde

Feng ym. 2018: Is clicker training (Clicker+food) better than food-only training for novice companion dogs and their owners? Applied Animal Behavior Science 204 (2018): 81-93


MAINOS

Työskentelen opettajana nuoriso- ja aikuiskoulutuksen parissa Kannuksessa ”kennellinjalla” eläintenhoidon ja hyötykoirien kouluttamisen parissa. Toimin myös tottelevaisuuskokeiden tuomarina ja olen suorittanut eläintenhoitajan ammattitutkinnon eläinten kouluttamisen osaamisalalta. Koiraharrastukseni alkoi kauan sitten cockeri Minkin kanssa agilityssä ja myöhemmin myös tokossa. Sen jälkeen minulla on ollut sileäkarvaisia noutajia, joiden kanssa kilpailen tokossa, agilityssä, PK-jäljellä, rally-tokossa, noutajien metsästyskokeissa sekä metsästyskoirien jäljestämiskokeissa. Lisäksi syksyllä noutajat pääsevät mukaan tositoimiin metsästyksessä. Kouluttamisen lisäksi olen kiinnostunut eläinten käyttäytymisestä, luonteista, kognitioista, jalostuksesta jne.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän