Vältä väärin oppimista ja yritä vahvistaa oikeita asioita

Aiemmissa blogikirjoituksissani kerroin, kuinka olemme lähteneet meidän nuorten koiriemme kanssa liikkeelle vetojen harjoittelussa ja miten olemme harjoitelleet eri tilanteita. Nyt Superman ja Robin ovat jo kaksivuotiaita ja ensimmäinen kisakausi on takana. Tuloksellisesti kausi oli koirien osalta ihan hyvä. Sulalla maalla koirat juoksivat yhdessä 2-koiran kärryluokassa EM-pronssia. Myös SM-kisoista tuli saman sarjan kultaa ja Robin saavutti tämän lisäksi hopeaa 1-koiran kärryssä. Talvellakin vauhti oli hyvää yksin ja yhdessä. Superman otti Katin kanssa koirahiihdosta SM-hopeaa ja molemmat olivat mukana voittamassa minun kanssa 4-koiran sprintissä SM-kultaa. Kruununa nämä meidän supersankarit juoksivat 2-koiran koirahiihdossa MM-kultaa. Eli voidaan sanoa, että on tehty ainakin joitain asioita oikein. Ja sitten se iso mutta. Tulokset olisivat vauhdillisesti voineet olla vieläkin paremmat, mutta!

Näiden nuorten koiriemme kanssa on tähän kauteen mahtunut suuria onnistumisen ja epäonnistumisen tunteita.

1. kisakauden tilinpäätös – miten onnistuimme?

Käydäänpä hieman läpi aiempien blogien aiheita ja miten ollaan niissä onnistuttu. 

Perus vetäminen

Molemmat koirat vetävät alusta loppuun täysillä. Ne eivät anna väsyneenäkään periksi, vaan vetävät laukalla loppuun asti. Eli voidaan sanoa, että ollaan onnistuttu hyvin alkeisvedoissa. Matkaa on kasvatettu koirien kunnon ja pääkopan mukaan siten, että työskentelymotivaatio säilyy hyvänä. Se, että ne ovat joissain kisoissa väsyneet lopussa, onkin sitten enempi kiinni kunnon treenaamisesta. Tässä lajissa tasapainoillaan kestävyyden ja nopeuden välillä. Jos treenataan liikaa kestävyyttä, niin nopeus kärsii ja toisinpäin. Lisäksi ennen kisakauden alkua koirat sairastelivat kolme viikkoa ja näin ollen nuorten koirien kanssa vetokunnon rakentaminen Ranskan MM-kisoihin jäi lyhyeksi.

Lähtö

Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin Robin istuu lähdössä nätisti ja Superman ei meinaa rauhoittua kisatilanteissa. Tähän tietysti vaikuttaa ympäristö. Jos toinen koira haukkuu vieressä, niin on vaikeampi rauhoittua ja sitten kun on yksin lähdössä, niin kyllä Superikin odottaa rauhassa. Joka tapauksessa molempien kanssa on treeneissä helppo lähteä liikkeelle ja yksin pääsee matkaan, vaikka olisi kaksi koiraa edessä. Eli voisi sanoa, että tämäkin homma toimii vähintäänkin hyvin.

Kierrokselle lähtö

Kisatilanteissa ei ole ollut mitään ongelmaa. Hyvin lähdetään kierrokselle ja vauhti ei oikeastaan edes hidastu. Ainoa ongelma on ollut Rovaniemen kisassa, jossa koirat eivät halua juosta maaliin, vaan kääntävät jo liian aikaisin uudelle kierrokselle. Mutta voisi sanoa, että tämä asia on koirilla hyvin hallussa.

Tyhjälle reitille lähteminen

Molemmat lähtevät uudelle reitille ja menevät kyllä hyvin, vaikka edessä ei olisikaan mennyt koiraa. Supermanin kanssa on kisattu yksi yhteislähtökisa ja se voitettiin. Lähdettiin takarivistä, mutta Super ohitteli itsensä keulaan ja juoksi muilta karkuun. Se otti häiriötä takana tulevan hiihtäjän kannustushuudoista, mutta kun kannustin sitä, niin se jatkoi hyvin eteenpäin. Eli tämäkin toimii.

Ohittaminen

Supermanille ei olla niin paljoa saatu ohitustilanteita, mutta vähissä tilanteissa se on kuitenkin ohittanut hyvin ja 2-koiran luokassa vetänyt vielä Robininkin mukanaan. Eli harjoitukset ovat toimineet hyvin.

Mutta sitten tämä meidän Robin. Ajattelin tehdä sille ihan oman kappaleen ja vieläpä pitkän sellaisen. Robin on aina ollut erittäin kiinnostunut muista koirista ja haluaa käydä moikkaamassa niitä. Resurssit eivät ole riittäneet tekemään sen kanssa ohituksia normaalissa arjessa ja kesän treeneissäkin ne jäivät lopulta aika vähiin. Vähäiset treenit kuitenkin menivät ihan hyvin.

Ongelmien ratkomista ennen kesän EM:iä

Ensimmäiset varsinaiset ongelmat tulivat Robinin ensimmäisessä kilpailussa Jämillä 2-koiran kärryluokassa, kun saimme edellä lähteneet kiinni 500 m ennen maalia. Vaikka menimme kahdella koiralla niin Speedy, joka juoksi Robinin parina, ei saanut vedettyä Robinia toisen valjakon ohi, vaan Robin jarrutti täysillä ja halusi mennä moikkaamaan kavereita. Tätä ongelmaa korjattiin ennen EM-kisoja siten, että vedimme parivaljakolla toisen valjakon ohi ja siten, että edessä meni toinen koira, kun ohitimme toista koiraa. Tällä saimme ohitukset menemään jo ihan kivasti.

Ruotsin EM-kisoissa koirapyöräilyssä sitten mentiin eri puolilta tolppaa, kun Robin näki aidan takana kisaa katselemaan tulleen koiran ja käänsi sen tykö, kun aita loppui. Eli ohittaminen ei ollut vielä hallussa. 2-koiran luokassa Superman veti Robinin mukanaan toisen valjakon ohi. Eli toivoa on vielä.

Haasteiden jatkuminen talvikaudella

Talvikaudella teimme muutamia ohitustreenejä, mutta ne jäivät aluksi aika vähiin. Lähtökohtaisesti perustreeneissä ei kukaan ohita ketään, vaan ohitustreenit pitää sopia. Ja kun on niin monta eri juttua, mitä haluaa treenata, niin aina joku juttu vähän unohtuu. Onneksi apua löytyy kuitenkin siinä vaiheessa, kun sitä tarvitaan.

Ensimmäiset kisat Törmävaaralla Robin kävi molempina päivinä moikkaamassa ohitettavat. Se kävi vain moikkaamassa ja sitten jatkettiin matkaa. Ei hyvä juttu, mutta ei siinä kymmentä sekuntia enempää kuitenkaan hävittykään. Seuraavat treenit Robinilla olikin vain ohitustreenejä. Mentiin ohi siten, että ei mennä kaverin tykö. Havaittiin selvää edistystä. Sitten koittikin käänteen tekevä Rovaniemen kisa. Saatiin ensimmäinen koira kiinni 3 km jälkeen. Ohitus suoralla narulla vilkaisematta toista koiraa! 8 km jälkeen saatiin kiinni seuraavat kaksi koiraa. Ensimmäinen niistä kiinnosti, mutta kun edessä näkyi toinen, niin siitä päästiin kuitenkin ohi. Toisen koiran ohitus ei sitten enää onnistunutkaan. Menimme 500 m peräkkäin, me edellä ja Robin hölkkäsi kuono taakse osoittaen. Isoon ylämäkeen se kuitenkin lähti vetämään ja jätti muut, vaikka toinen hiihtäjä kannusti omaa koiraa ohittamaan meitä. Tästä jos oltaisiin tultu maaliin, niin olisi saatu vielä hyvä kokemus.

MUTTA, kuten jo aiemmin kirjoitin, niin meidän koirat eivät juokse Rovaniemellä maaliin, vaan haluavat uudelle kierrokselle. Loppusuoralla Robin hiljensi ja kääntyi, näki takaa tulevan ja jäi odottamaan sitä. Itselläni oli puoli sekuntia aikaa miettiä, menenkö maaliin toisen koiran perässä. Jarrutin ja menin hitaasti. Siinä olisi pitänyt kaartaa uudelle kierrokselle ja tulla yksin maaliin. Nyt se sai palkan toisesta koirasta ja sen odottelusta.

Väärän asian vahvistumista

Tämän jälkeen tiesimme, että Robin ohitti hyvin alkumatkasta ja väsyneenä ongelmat korostuivat. Tämä on ihan normaalia koiralle. Lisää treeniä ja harjoituksissa homma toimi jo ihan ok. Sitten olimmekin jo Ranskassa MM-kisoissa. 6 km ja edessä ollut ruotsalainen oli ajettu kiinni. Hän antoi hyvin tilaa ja pääsimme ohi, ei hyvin, mutta olimme ainakin edellä. Robin kuitenkin pyörähti taaksepäin ja meni kikkailemaan toisen koiran luo. “Fy fan” sanoi ruotsalainen ja jatkoi matkaa. Keskeytin kisan, koska en halunnut pilata enempää ruotsalaisen kisaa enkä halunnut vain roikkua sen perässä loppumatkaa, kun edessä oli vielä muitakin startteja. Kauden päätavoite ja koira tekee noin.

Seuraava startti 2-koiran koirahiihto. Saimme edessä lähteneen kiinni reilun kilometrin jälkeen ja Super veti Robinin mukanaan ohi. Kotona lisää treeniä ja saatiin hyviäkin suorituksia.

SM-kisoissa sama setti kuin Ranskassa. Nyt kaveri antoi meille todella hyvin tilaa, mutta Robin vain hölkkäili ja vilkuili taakse. Tätä mentiin melkein kilometri, sitten tein nopean ratkaisun ja käännyin väärälle reitille. En halunnut, että Robin jää odottamaan toista koiraa, vaan nyt kun toinen ei seuraa, niin se joutuu juoksemaan edellä. Ehkä olisi päästy kunnialla maaliin, jos oltaisi vielä yritetty, mutta en halunnut myöskään pilata toisten kisaa. Treeneissä tuli vielä vastaavanlainen kokemus koirasta, joka ohitettiin suoralla narulla vielä Rovaniemen kisassa.

Eli Rovaniemen kisan jälkeen ohitukset menivät huonompaan suuntaan, kun koira sai palkan odottelusta ja toisen koiran perässä maaliin juoksemisesta.

Katse eteenpäin

Nyt kevään treeneissä keskitymme Robinin kanssa hyviin ohituksiin ja koitamme mennä myös uusia reittejä. Treeneissä tuoreena tutulla reitillä ohitukset ovat toimineet, mutta kun on uusi reitti ja on väsynyt, niin fokus juoksemiseen katoaa ja toinen koira alkaa kiinnostamaan enemmän. Olemme yrittäneet saada sitä jatkamaan ohituksen jälkeen siten, että kierrämme lyhyttä lenkkiä ja edestä löytyy aina uusi koira. Eli yritetty näyttää, että kannattaa jatkaa vielä ohituksen jälkeenkin. Ja varmaankin nyt meidän on hyvä palata lähtöruutuun ja aloittaa ihan alkeistreeneistä ohituksen osalta. Olemme jo saaneetkin hyviä häiriötreenejä sille ja varmasti se kokemuksen myötä oppii myös jatkamaan ohitusten jälkeen täysillä.

Korostaisin, että kannattaa edetä uusissa asioissa riittävän hitaasti ja varmistaa, että koira osaa edellisen asian niin hyvin, että se kykenee ottamaan seuraavan askeleen. Kuten kaikki tietävät, niin väärin opitusta tavasta on vaikeampi oppia oikea tapa kuin oppia se heti kerralla. Nyt keväällä on hyvä hieman hengähtää ja nauttia harrastuksesta. Alkukesästä on hyvää aikaa opetella uusia asioita.

Näiden meidän nuorten koiriemme kanssa on tähän kauteen mahtunut suuria onnistumisen ja epäonnistumisen tunteita. Treenit jatkuvat ja nöyrällä asenteella eteenpäin. Jokainen koira on yksilö ja aina opimme uutta.

---

MAINOS Lisää suosikkeihin