Kipinä tutustua paremmin Ylläs-Pallas-alueen tuntureiden mahdollisuuksiin aktiivilomailijan, ja koiralomailijan, näkökulmasta kesäaikaan heräsi, kun vietimme ensin talvella parisen viikkoa samaisilla talvituntureilla. Nyt palasimme 3 kk myöhemmin samoille seuduille valloittamaan kesätuntureita Pallas-Ylläksen kansallispuistoon.
Ensimmäinen askel alueen ottamiseen haltuun on tietysti kesäreittikartan hankinta. Niitä saa 10 euron hintaan paikallisista palveluista ja liikkeistä.
1. Retkeily ja vaellus
Pallas & Taivaskeron kierros
Pallas on kesäretkeilijän ykköskohde! Mikäli sinulla on päivä aikaa tutustua alueeseen, noin 9 km Taivaskeron kierros on se, mikä kannattaa ehdottomasti tehdä. Reitti lähtee suoraan hotellin parkkipaikalta. Harvassa tunturialueessa on kotimaassa niin hienot maisemat ihan alusta alkaen, koko retken ajan. Taivaskeron (809 m) huipulla sytytettiin aikoinaan Helsingin olympialaisten tuli. Itse kiersimme reittiä ensin ihan reittikartan mukaan, mutta poikkesimme loppuvaiheessa reittiä kulkemaan mielummin Vatikurua ja sen etenkin koirille houkuttelevaa vesireittiä pitkin – olihan siellä myös vielä luntakin noutajien iloksi.
Mikä tekee Pallaksella retkeilystä erilaista kuin esimerkiksi Ylläksellä retkeilystä, on sen monen monta lakipistettä, jotka korostavat korkeuseroja kauniisti ja luovat hyvinkin vuoristomaisen vaikutelman. Paikka paikoin tuli jopa hiuksenhienosti samanlaisia kokemuksia kuin Norjan puolen vuoristomaisemissa tai alavammilla osuuksilla Alpeilla. Koska puustoa ei juurikaan ole muuta kuin kurun pohjalla, maisemista pääsee nauttimaan koko matkalta, eivätkä ne peity metsän alle.
Kukastunturi
Kukastunturi (474 moh) on Ylläksen alueella “must see”. Kukakselle vie laajempi reittiverkosto ja mahdollisia lähtöpisteitä on useita. Itse lähdimme Navettagallerian parkkipaikalta ja kiersimme Kotamajan ja Hangaskurun kautta takaisin. Matkaa tällä reitillä kertyi noin 13 km. Kaikilla reiteillä kuljetaan ensin mukavia metsäteitä pitkin kuivassa kangasmaastossa ja ylemmäs noustessa päästään puuston yläpuolelle, jolloin näkymät aukeavat kauniisti tunturiympäristöön.
Haavepalo
Ylläksen alueella Totovaarasta ylös Iso Totovaaran huipulle nouseva reitti on yksi mielenkiintoinen reitti – ei tosin reitin alkumatkasta. Ensimmäiset lähes 4 km on suoraa pitkää metsäautotien pohjaa tai suoraa polkua pitkin kävelyä. Mutta vihdoin kun päästään kääntymään kohti lakipistettä ja Haavepaloa, niin reitti muuttuu loppuosastaan todella kauniiksi. Paikassa oli valmisteilla täysin uusi Haavepalon kota, joka valmistuu heinäkuuhun mennessä. Huipulla onkin sitten oikein avarat tunturimaisemat ja hieno näköalapaikka. Reitti on kokonaisuudessaan noin 10 km.
Tahkokuru & Pirunkuru
Kesänkitunturin lähimaasto (Tähtipolku) on mukavaa kangasmetsäistä reittiä erittäin hyvällä hiekkapohjaisella polulla. Mikäli tuota reittiverkostoa lähtee tutkimaan tarkemmin, kannattaa käydä katsomassa Pirunkuru ja sen näköalapaikka. Reitti Pirunkurua alas tai ylös on sellainen, jota pyörällä ei saa edes mennä ja maasto on rakkaista ja vaativampaa kuin muualla, mutta Pirunkurun päälle pääsee katsomaan Tahkokurun kautta suhteellisen vähäisellä kivikkokävelyllä. Jokainen Pirunkurun kävellyt (tai hiihtänyt) muistaa kyllä paikalla käyneensä.
2. Polkujuoksu ja canicross
Tunturimaisemista löytyy mukavasti reittejä polkujuoksuun – koiran kanssa ja ilman. Erityisesti tykästyimme Äkäslompolon keskustan läheisyydestä lähteviin reitteihin kohti Velhonkotaa. Maasto on todella vaihtelevaa, kumpuilevaa, välillä jopa todella mäkistä ja polkujen pohjat ovat mukavan pehmeitä. Ihan alkumatkasta on pieni matka kivikkoista tiepohjaa, mutta sen jälkeen reitistö muuttuu kangasmaastopohjaiseksi. Joissakin kohdissa näin alkukesästä oli vielä märkää, mutta ei häiritsevyyteen asti, kunhan on hyvät kengät jalassa.
Ylläsjärven puolella reitit ovat vielä näin alkukesästä hyvinkin soisia ja märkiä, joten sille puolelle ei meillä ollut juosten juuri asiaa. Aurinkotuvalta kohti Sport Resort Yllästä käytiin yksi canicross-lenkki tekemässä ja siellä häiriönä olivat ainoastaan porot, jotka halusivat käyttää täysin samaa reittiä kanssamme. Aurinkotuvan reiteiltä näkee välillä oikein mukavasti Ylläksen rinteet.
Koirien huilatessa mökissä aktiiviloman rasituksia pois, käväisimme itse myös juoksemassa Ylläksen huipulle ja huipulla. Huipulle kulkee ns. huoltoreitti (mönkijöille), jota pitkin sinne pääsee helpoiten.
3. Maastopyöräily
Ylläs on tullut viime vuosina tunnetuksi maastopyöräilymahdollisuuksistaan. Etenkin talvireitistöä on kehitetty voimakkaasti ja nyt on alettu kehittää enemmän myös kesäreittejä. Uusia reittejä on parhaillaan tekeillä ja niiden pitäisi vielä tämän kesän sesonkiinkin valmistua.
Kukas
Ehdottomasti pyöräilyn arvoinen on Kukastunturille menevä reitti. Reitti on merkitty punaiseksi eli keskivaativaksi, mutta se on pohjaltaan oikeinkin hyvin pyöräiltävää. Ihan loppuosuus on jo jyrkempää ja kivikkoisempaa, mutta kaiken kaikkiaan reitti on oikein hyvin pyöräiltävissä – vaatii toki hyvää peruskuntoa. Erityistä pyöräilyä ajatellen Kukaksella on se, että itse huipullakin pääsee pyöräilemään mukavasti, kun reitti kulkee laen päällä jonkin matkaakin, eikä tarvitse heti laskea alas takaisin metsäosuudelle.
Tunturijärven reitti
Koirien kanssa kävimme maastopyöräilemässä parikin pidempää retkeä. Äkäslompolosta tai Kellokkaan kohdilta Tunturijärvelle vie todella hyväpohjainen reitti, leveää hiihtoladun pohjaa. Reittiä voi jatkaa sieltä myös paljon pidemmällekin. Tunturijärvi tarjoaa mukavan mahdollisuuden vähän vilvoitteluun. Järven rannasta on näkymät suoraan kohti Yllästunturia.
Pyhäjärvi
Pyhjäjärven ympäristössä kulkee myös hyviä pyöräreittejä. Osa on täysin autotien pohjaa eikä ihan niin kiinnostavia ainakaan meille itsellemme. Siksi poikkesimmekin reiteiltä ja lähdimme kokeilemaan koirien kanssa keskivaativaksi vaellusreitiksi merkittyä polkua Aakenusjoen jälkeen kohti Pyhäjärveä. Reitti oli melkoista kivikkoa ja kannokkoa sekä todella mäkistä, mutta juuri siksi hyvinkin mielenkiintoinen ajettavaksi.
Aakenusjärveltä Homevaaralle päin taas voi käydä pyöräilemässä osittaista suomaastoa ja vaikka märkää riittikin, se oli lämpimänä kesäpäivänä aivan mukava kokemus sekin.
4. Luontokuvaus
Tärkein asia on tietysti nauttia luonnosta ja maisemista kaiken aktiivisuuden rinnalla. Tunturimaisemat tarjoavat monenlaisia luontoelämyksiä karusta maastosta rehevyyteen ja alkukesän kukkaloistoon. Vaikka meillä mukana kulki lähes joka retkellä järjestelmäkamerat ja action-videokamera, niin ihan kännykälläkin pärjää ja saa ikuistettua hienoja hetkiä tunturin luonnossa. Poroja liikkuu näin kesällä hyvin paljon ja niihin tuli törmättyä kymmeniä kertoja. Etenkin Pallaksen alueella näkyi myös muita luonnon eläimiä, kuten kiiruna juoksemassa lumen päällä. Koska reitit pistävät välillä puuskuttamaan ja välihuilia on välillä hyvä ottaa ja evästauoillekin on tarvetta, ne ovat oikein oivia taukoja luonnosta nauttimiseen. 🙂
MAINOS
