PK-lajeilla on kansallisesti vahva jalansija muissa Pohjoismaissa. Rotukirjoa löytyy saksanseisojista englanninspringerspanieleihin, ja Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa norjalaiset ja ruotsalaiset ovat vuodesta toiseen vahvoilla. Maiden paikallisissa kyläkokeissa saattaa olla koekohtaisesti hyvinkin jopa 30 hakukoiraa. SporttiRakki kävi jututtamassa kahta arvostettua ja menestynyttä hakuharrastajaa, Hilde Hovia Norjasta ja Erik Viklundia Ruotsista. Mitä he ajattelevat haun harrastamisesta, kouluttamisesta, kokeista ja hakukoirista?

Erik Wiklund on ruotsalainen hakuharrastaja ja puolustusvoimien koiranohjaaja, haun moninkertainen Ruotsin mestari ja myös moninkertainen NOM-mitalisti (Pohjoismaiden mestaruus).

Hilde Hov on norjalainen hakuharrastaja, jonka bordercollie Mio on valittu juuri pari päivää sitten Norjassa vuoden palveluskoiraksi. Hilde on moninkertainen kotimaansa mestaruusmitalisti sekä jäljellä että haussa ja haun NOM-kultamitalisti 2016 ja hopeamitalisti 2017.

Erik Wiklund: Tärkeintä on koiran motivaatio ja itseluottamus tehtävää kohtaan

Minkälainen tausta sinulla on hakuharrastajana?

Erik Wiklund ja hänen nykyinen kisakoiransa 7-vuotias malinois Mara.

Valtava kiinnostukseni koiriin ja oma koiraharrastusurani alkoi jo varhain lapsuudessa. Ennen omaa koiraa kävin ulkoiluttamassa kaikki naapurien koirat, kunnes sain ensimmäisenä oman koirani ollessani 10-vuotias. Se oli sekarotuinen (setteri + harmaa norjanhirvikoira), jonka kanssa agilityn harrastaminen oli hyvinkin mielenkiintoista. Monet illat odottelin harrastusseuran kentän laidalla, jotta koirani palaisi takaisin, kun se oli karannut metsästysreissuilleen kesken agilityharjoitusten.

Tämän jälkeen kaksi seuraavaa koiraani olivat saksanseisojia, joiden kanssa ehdin kilpailla valjakkourheilussa, agilityssä ja tottelevaisuudessa. Jälkimmäistä seisojaani koulutin myös pelastuskoiraksi ja palveluskoiraksi haussa ja jäljellä. Kyseessä oli fantastinen hakukoira, joka opetti minulle erittäin paljon. Kisauramme alussa emme saaneet kovinkaan hääppöisiä pisteitä, koska koirani työskenteli hyvinkin itsenäisesti eikä kovinkaan järjestelmällisesti. Myöhemmin aloin kokeilla erilaisia tapoja kouluttaakseni koiralle nimenomaan järjestelmällisempää hakutyöskentelyä. Löysin uusia metodeja, jotka toimivat hienosti, ja koiran ollessa 8-vuotias pääsimme vihdoin Ruotsin mestaruuskilpailuihin ja sijoituimme viidensiksi.

Seisojien jälkeen olen kilpaillut saksanpaimenkoirani kanssa jäljellä ja kelpieni kanssa haussa. Kelpieni kanssa voitimme Ruotsin mestaruuden yhtenä vuonna ja sijoitumme hopealle toisena vuonna ja saavutimme pronssia Pohjoismaiden mestaruuksista (NOM).

Nykyinen kisakoirani on 7-vuotias malinois Mara, joka on minulle unelmakoira, jolla on valtava moottori ja yhteistyöhalu. Mara on kaksinkertainen Ruotsin mestari haussa ja on kilpaillut kolme kertaa NOM:eissa saavuttaen kultaa ja hopeaa.

Itse olen työskennellyt 14 vuotta koiranohjaajana puolustusvoimissa, hyvin erityyppisten etsintäkoirien kanssa.

Mikä haussa vei mukanaan?

Hausta kiinnostuin alunperin siksi, että siinä on olemassa tärkeä alkuperäinen käyttötarkoitus, ja minkä mahtavan apuvälineen saammekaan loistavasta hakukoirasta. Kilpailuissa minua kiehtoo se, että ne toimivat tavoitteina kehittääkseni omaa harjoitteluani ja saadakseni koirani suoriutumaan niin hyvin kuin mahdollista. Haussa mahtavaa on myös se, että lajissa haastetaan koiraa sekä henkisesti että fyysisesti. 

”treenaan hyvin paljon itsekseni, 80-90 % treeneistä teen yksin tai avopuolisoni kanssa.”

Miten treenaatte hakua Ruotsissa?

Ruotsissa hyvin tavallista on treenata hakua säännöllisissä treeniporukoissa. Itse treenaan kuitenkin hyvin paljon itsekseni, 80-90 % treeneistä teen yksin tai avopuolisoni kanssa. Välillä treenaamme myös yhdessä muiden kanssa, etenkin ennen kilpailuja. Muuten harjoittelemme paljon eri osa-alueita, kuten kestävyyttä sekä niitä käytöksiä, joita haluan hakukoiralle opettaa, kuten risteilyä, ohjausta, ilmaisua jne. Omissa treeneissäni tärkeintä on aina koiran motivaatio ja itseluottamus tehtävää kohtaan, koska se on tärkeä perusta sille, että koira yrittää parhaansa ja tekee kaikkensa tehtävän eteen. Tärkeää on myös, että koiralle annetaan syy tehdä siten kuin mitä siltä toivon. Onkin tärkeää kysyä itseltään: Mikä on koiralle syy juosta suoraan syvälle? Mikä on sille syy kääntyä pistolla eteenpäin? Mikä on sille syy tulla nopeasti sivulleni?

Minkälaisia ovat ruotsalaiset hakukokeet?

Ruotsissa hakuradat voivat olla hyvinkin vaihtelevia, jotkin radat ovat hyvinkin mäkisiä ja toiset tasaisempia. Hyvin tyypillistä on, että keskilinja kääntyilee eri suuntiin. Voittajaluokassa 300 metrin radalla on kolme maalimiestä: yksi avoin ja kaksi umpipiiloa. Umpipiilot voivat olla esim. laatikko, risumaja, kallionhalkeama tai maan alle kaivettu, niin ettei koira näe maalimiestä. 

Mihin panostat itse koiran hakukoulutuksessa?

Kun aloitan koiran hakukoulutuksen, treenaan ensin kaikki osa-alueet täysin erillisinä, kuten risteilyn, maalimiesmotivaation ja ilmaisun. Kun nykyinen kisakoirani sai etsiä ensimmäisen maalimiehen, pystyi se jo suorittamaan 200 metrin hakuradan ilman yhtäkään maalimiestä. Risteilyn rinnalla koulutan siis maalimiesmotivaatioa erikseen, ja siinä vaiheessa kun yhdistän nämä harjoitukset toisiinsa, koira osaa haun jo kokonaisuudessaan: sekä risteilyn että tietää, mitä maalimiehillä tehdään ja miten ne ilmaistaan.

Alussa keskityn erityisesti risteilyn kouluttamiseen ja todella suuren työskentelymotivaation rakentamiseen. Järjestelmällisessä harjoittelussa iso tekijä on oikean suunnan ottaminen ja linjan pitäminen, kun lähetän koiran pistolle. On myös tärkeää, että koira löytää maalimiehet, mutta mielestäni tämä on kuitenkin harjoittelun helpoin osuus, kunhan koira palkkautuu jostakin riittävän paljon.

Millainen on mielestäsi hyvä hakukoira?

Ruotsissa yleisimmät hakurodut ovat bordercollie, malinois ja noutajat, mutta myös muita rotuja näkyy, kuten riisenit, rottweilerit, kelpiet, borderterrierit, villakoirat jne. Itse uskon, että monista roduista löytyy sopivia hakukoiria ja laaja rotukirjo on vain hyvästä. Ensin mainitut rodut on jalostettu työskentelemään, mutta itselleni oikean yksilön löytäminen on tärkeämpää kuin tietyssä rodussa pidättäytyminen. Hakukoiran tehtävä on raskas, koira väsyy fyysisesti ja silti sen tulee pystyä työskentelemään kovaa ilman palkkioita. Sen sijaan koiran ei tarvitse rakastaa ihmisiä, pääasia on, että se palkkautuu hyvin, ja vielä parempi on, mikäli hakutyöskentelystä tulee itse itseään vahvistavaa, niin että koira lähetetään joka kerta uuteen ”kamppailuun”. Oma käsitykseni on, että niistä kaikista palkkahulluimmista koirista ei tule parhaita hakukoiria, vaan tietyt koirat rakentavat itselleen valtavan työskentelymotivaation itse työnteosta.

Hilde Hov: Tärkeintä on se, että tekeminen on koiralle hauskaa

Kuinka oma hakuharrastuksesi alkoi ja mikä siinä kiehtoo?

Hilde Hov & bordercollie Tindra.

Koiraharrastukseni alkoi oikeastaan jo lapsena, kun sain kasvaa aivan ihanan kultaisennoutajan rinnalla. Tuon koiran jälkeen elämääni tuli vielä kolme muuta kultaistanoutajaa ja nyt minulla on kolme bordercollieta. Olen treenannut kaikilla koirillani myös tottelevaisuutta, ja ensimmäiseen hakukoulutukseeni osallistuin 13 vuotta sitten. 

Haussa minua kiehtoo erityisesti se, että koirillani on selkeästi uskomattoman hauskaa ja ne saavat käyttää monia luonnollisia ominaisuuksiaan ohjaajan kanssa tehtävän yhteistyön lisäksi. Kokeissa kaikki toimii saumattomasti, ja voisin melkein sanoa ”tanssivani” koiran kanssa hakuradan läpi – niin erityinen ja mahtava tunne se on.

Treenaamisessa tärkeintä on ehdottomasti se, että sekä koiralla että ohjaajalla on hauskaa. Tärkeää on myös treenikaverit, jotka auttavat ja tukevat. Treenien sisältö riippuu täysin siitä, mitä milloinkin on tarve treenata, mutta treeneissä tulee aina olla etukäteissuunnitelma.


Minkälaisia koeolosuhteita teillä Norjassa on?

Norjan mestaruuskilpailuissa hakuosuus suoritetaan normaalissa metsäolosuhteissa, mutta esineruutu voidaan tehdä oikeastaan missä vaan, kerran se on tehty jopa asfaltilla.


”Hyvä hakusuoritus on kuin tanssia koiran kanssa hakuradan läpi.”

Miten aloitat hakukoulutuksen pennun kanssa?

Itse aloitan pennun hakukoulutuksen hyvin varhain, jo 10-11 viikon iässä. Ensimmäinen opetettava asia on, että pentu saa juosta maalimiehelle leikkimään, tai namipalkalle. Tätä teemme sekä metsäolosuhteissa että muissa ympäristöissä, esimerkiksi lasten leikkipaikoilla, tottelevaisuuskentällä jne. Rinnakkain näiden treenien kanssa pennulla treenataan myös irtorullan hakemista. Kun pentu osaa hakea irtorullan, yhdistän nämä harjoitukset toisiinsa metsässä – ensin vain lyhyellä matkalla ja myöhemmin matka vaihtelee pennun osaamistason sekä maaston vaativuuden mukaan. Suhteellisen aikaisessa vaiheessa otan mukaan myös hyvin piilossa olevat maalimiehet, koska on tärkeää, että pentu oppii käyttämään nimenomaan nenäänsä eikä silmiään. Pennun koulutuksessa pitää koko ajan olla tarkkana pennun kehityksen kanssa, kun harjoituksiin tuodaan uusia asioita ja niitä vaikeutetaan.

Hilde Hov ja bordercollie Winn.

Teillä on hyvin monentyyppisiä hakukoiria Norjassa. Uskotko, että mistä tahansa koirasta saa hyvän hakukoiran?

Norjassa hakukoirina on paljon bordercollieita ja muita paimenkoiria, mutta myös jonkin verran noutajia, riiseneitä ja myös englanninspringerspanieleita. Lähtökohtaisesti en usko, että joka rodusta saisi koulutettua loistavan hakukoiran, mutta toisaalta rotujen sisällä on niin valtavia yksilöllisiä eroja, että kaikki on mahdollista. Joka tapauksessa uskon, että monissa tapauksissa hyvän hakukoiran koulutus vaatii vain valtavan ison annoksen kärsivällisyyttä.

Kansalliset säännöt lyhyesti

Linkki Ruotsin kansallisiin sääntöihin

Linkki Norjan kansallisiin sääntöihin


MAINOS