Koiran arkuus ja pelot voivat liittyä niin puutteellisiin pentuajan kokemuksiin, geneettisiin tekijöihin kuin ikäviin sattumuksiin. Pelot yleistyvät herkästi ja suurin osa niistä pahenee ajan myötä, varsinkin, jos mitään ei tehdä.
Aina kun arkuudesta ja peloista puhutaan, on tärkeää määritellä, mistä puhutaan. Yhden puhuessa arasta koirasta hän saattaa tarkoittaa koiraa, joka arastelee linja-autoja, mutta on muuten kaikissa tilanteissa reipas. Toiselle arka koira tarkoittaa koiraa, joka pelkää rajusti koko ajan kaikkea ympäristössään. Kun ymmärtää tarkasti oman koiransa arkuuden vahvuuden ja muodon, on sitä helpompi kouluttaa. Oleellisinta on hyväksyä itse koiran mahdollinen arkuus ja sen ilmenemisen muoto tai muodot rehellisesti, kuitenkaan liioittelematta niitä.
On tärkeää muistaa, että arkuus ei ole koirassa sen ainoa ominaisuus, vaan koira voi, erityisesti suotuisassa ympäristössä, olla hyvinkin kykenevä toimintaan. Omistajan haastava velvollisuus on samaan aikaan nähdä arka koira, mutta myös kaikki muu, mitä koirassa on. Oma koira on tunnettava hyvin ja erityisesti elekieleen on perehdyttävä kunnolla, sillä aran koiran elekieli on joskus hyvin pientä, vaikka tunne sen takana voi olla suuri.
Jos koira pelkää, se ei totu, mutta jos se vain hieman jännittää, se saattaa rauhoittua ja tottua tilanteeseen.
Luovuttaminen on taito
Pelkäävän koiran kanssa tulee toimia aina rauhallisesti ja kärsivällisesti kaikissa tilanteissa. Koiraa ei saa koskaan rangaista peloistaan tai raahata väkisin pelottavaa asiaa kohti. Ihmisen ei pidä myöskään tuskastua tai harmitella tilannetta, koska koira tulkitsee sen negatiivisesti ja näin pelko vahvistuu. Koiran saa aina ottaa pelottavassa tilanteessa syliin tai vaikka kyykistyä sen viereen tueksi. Jos ihminen on rauhallinen, ei toiminta itsessään vahvista pelkoa. Surkuttelemalla koiraa pelko kuitenkin usein vahvistuu.
Etäisyyden ottaminen on yleensä paras keino ratkaista liian pelottava tilanne ja joskus tämä tarkoittaa harjoittelun keskeyttämistä. Aina ei riitä, että koulutustilassa rapsuttelee pelkäävää koiraa ja odottaa, että se rauhoittuisi. Ihminen voi kokea poistumisen tunnilta luovuttamisena, mutta se on pikemminkin oman havainnointikyvyn toimivuutta ja voitto koirakolle. Jos koira pelkää, se ei totu, mutta jos se vain hieman jännittää, se saattaa rauhoittua ja tottua tilanteeseen. Näiden ero ei läheskään aina ole selvä ja siksi on usein hyvä pelata varman päälle.
Riittävän ahne koira ylittää helposti mukavuuskynnyksensä
Pelokas mutta ahne koira hakee kyllä namipalan vieraalta. Tällaisessa tilanteessa koira saa palkan väärästä tunnetilasta, minkä lisäksi koira usein ylittää tilanteessa oman sietokykynsä herkun perässä kulkiessaan. Tämä voi pahimmillaan tapahtua koulutustilanteessa useita kertoja, jolloin pelko vain vahvistuu.
Koira ajautuu siis herkun perässä sille liian vaikeaan tilanteeseen, löytää yhtäkkiä namin kadotessa itsensä pelkäämästään paikasta ja menee paniikkiin. Tällainen tilanne voidaan saada aikaan myös silloin, kun koiraa houkutellaan esimerkiksi liukkaalle pinnalle tai paikkaan, joka vain jännittää sitä, vaikka agilityputkeen. Paniikkia ei aina ehkä ilmene, mutta jännitystä sitäkin useammin. Jos koiraa jännittää tehtävää tehdessä, ja koirassa näkyy pelon tai jännityksen merkkejä, on edetty harjoittelussa liian nopeasti ja väärään suuntaan.
Houkuttelu ei tämän vuoksi ole aina paras keino kouluttaa arkaa koiraa, vaikka se saattaa joskus tuoda merkittäviäkin edistysaskeleita. Koiran tunnetilan havainnoiminen on aina oltava etusijalla. Tempun tekeminen ei ole koiralle nautinto, jos se tekee sen herkun perässä samalla peläten. Aran koiran kouluttamisessa on äärimmäisen tärkeää omaehtoisuus ja koiran oma-aloitteisuus. Aran koiran kanssa työskentely on lähes aina hitaampaa kuin rohkean kanssa ja sen tunnetilaa on koko ajan tarkkailtava. Tällainen, joskus tuskallisenkin hitaasti eteneminen, on ihmiselle usein vaikeaa.
Turvakäytös aralle koiralle
Turvakäytös, joka on koulutettu koiralle riittävän vahvaksi ja mieluisaksi, voi tukea pelokasta koiraa suuresti. Turvakäytöksen avulla pelokas koira tietää tarkalleen, mitä tilanteessa tekee ja mitä siitä seuraa. Koiran keskittyessä tekemiseen myös jännitys pienenee, kun koira kokee hallitsevansa tilanteen. Hyvä esimerkki on käsikosketus, eli koira tervehtii vierasta tökkäämällä kuonolla käteen ja hakee sitten omistajalta palkan. Turvakäytös voi olla myös jokin mieluinen temppu, esimerkiksi omistajan jalkojen väliin meneminen.
Kun turvakäytös on koulutettu positiivisin metodein kiinnittäen erityisesti kouluttamisen tunnetilaan ja koulutustilanteiden rentouteen huomiota, tulee tämä kaikki koiran mieleen temppua tehdessä. Tilanne helpottuu ja koiran on helpompi olla. Koiraa ei tietenkään koskaan saa väkisin pyytää tekemään jotakin, varsinkaan, jos koira on peloissaan. Käskyttäminen vain pahentaa asiaa. Tällainen koulutettu turvakäytös sopiikin usein koirille, joita jännittää jokin asia tai tilanne vain hieman, ja ne pystyvät kuitenkin työskentelemään ja toimimaan kyseisessä tilanteessa.
Aran koiran rohkaisu
Arankin koiran kanssa voi tehdä paljon asioita ja harrastaa. Kunhan huomioi, että kaiken pitää tapahtua siten, että koira ei pelkää tai jännitä. Joskus tämä vaatii omien tavoitteiden alentamista tai jopa jostakin haaveesta luopumista. Kun omistaja kykenee hyväksymään oman koiransa käyttöehdot, joita arkuus rajoittaa, löytyy usein yhteistä tekemistä paremmin.
Erinomaisia rohkeutta lisääviä tekemisiä voivat olla taisteluleikit, joissa koira tietysti lähes aina voittaa ja sitä kehutaan tästä vuolaasti. Tosin osa koirista voi paineistua jo rauhallisemmasta taisteluleikistä liikaa. Kaikenlainen nenätyö paitsi rentouttaa, on myös itsenäisyyttä lisäävää puuhaa ja sopii kaikille koirille. Nosework sopii usein aremmille koirille, koska siinä työskennellään yksin, mikä usein rauhoittaa koiraa. Myös jäljestys saattaa rohkaista arkaa koiraa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että jälkeä ei kannata ehkä heti tehdä verellä, vaan vaikka tonnikalalla. Verijälki voi olla pelokkaalle koiralle vielä liian jännittävä. Lisäksi tietysti erilaisten temppujen oppiminen, vaikka sitten ihan kodin rauhassa, antaa koiran ja omistajan aivoille puuhaa.
Kosketuskohde ja räätälöity koulutusympäristö apuna
Kouluttamisessa yleisestikin tulee lähteä niin pienestä, että koira onnistuu koko ajan. Epäonnistumiset lannistavat varsinkin pelokkaan koiran hetkessä, ja koiran aloitekyky ja toimintakyky vähenee entisestään. Tästä syystä esimerkiksi temppuja kouluttaessa sheippauksen, eli käytöksen muokkaamisen, sijaan voi olla hyvä käyttää kosketuskohteita tai ihan vain houkuttelua. Kosketuskohde sekä houkuttelu toimivat tukena tekemiselle, ja tätä arka koira usein tarvitsee runsaastikin.
Koulutusympäristössä ei saa olla koiraa pelottavia asioita eikä niitä sinne myöskään saa yhtäkkiä tulla. Tämän turvaaminen voi olla joskus haastavaa, esimerkiksi ulkona on mahdotonta kontrolloida koiraa pelottavia ääniä. Siksi kotona touhuaminen voi olla usein järkevämpää. Jos haluaa harrastaa ryhmätunnilla, on useissa koirakouluissa järjestetty tunteja ja kursseja myös arkojen koirien tarpeisiin. Yleensä ryhmä on pienempi ja lisäksi käytännön järjestelyillä on turvattu, ettei koiria pelota. Sisäänkäynti voi esimerkiksi tapahtua ovesta, jossa ei joudu kohtaamaan pelottavia asioita, usein ryhmä on normaalia pienempi ja aikaa tilaan tutustumiseen saa enemmän.
Jos koiralle kouluttaa oman häkin tai makuualustan turvapaikaksi, sitä voi hyödyntää muissakin ympäristöissä. Usein juuri häkki on koiralle turvallinen paikka sen muistuttaessa luolaa tai pesää, jonne vetäytyä turvaan. On huomioitava kuitenkin, että turvapaikassaankin koira voi pelätä, eli koiraa tulee tällöinkin havainnoida.
Yksinkertaisimmillaan itsetuntoa ja rohkeutta rakennetaan kotiympäristössä harjoituksilla, joissa koira aina hieman ylittää itsensä, mutta selviytyy silti aina voittajana.
Feromonit koiran tukena
Adaptil (eng. dog appeasing pheromone/D.A.P) -haihdutin tai -panta erittää imettävien narttujen rauhoittavaa feromonia, ja sen on todettu olevan avuksi erilaisissa pelkotiloissa myös aikuisille koirille. Feromonit eivät itsessään imeydy elimistöön, ja tämän vuoksi teollisesti tuotetut feromonit eivät ole myrkyllisiä eikä niillä ole todettu haittavaikutuksia. Panta ei tutkimusten mukaan vaikuta koiran havainnointikykyyn. Teho on usein parhaimmillaan vasta kahden viikon kuluttua aloittamisesta. Koska vomeronasaalielin, jolla koira feromonin aistii, on normaalitilassa suljettuna, ainetta joutuu annostelemaan ilmaan runsaastikin. Suomessa on saatavilla sekä pistorasiaan kiinnitettävä haihdutin, että panta, joka on koiralla koko ajan päällä.
Pannan käyttö voi tukea joissain tilanteissa myös harrastavaa koiraa, mutta vain jos sen varjolla ei edetä koskaan koiralle liian vaikeisiin tilanteisiin. Panta ei siis ole lupa ylittää koiran mukavuuskynnyksiä, vaan se on pikemminkin apu, joka auttaa koiraa asettumaan ja kokemaan asiat vähemmän pelottavina.
Itsetuntoa kannattaa vahvistaa kotona
Kotona koira on usein rento, sillä ympäristö on tuttu ja turvallinen. Yksinkertaisimmillaan itsetuntoa ja rohkeutta rakennetaan kotiympäristössä harjoituksilla, joissa koira aina hieman ylittää itsensä, mutta selviytyy silti aina voittajana. Tällainen harjoitus voi olla vaikka rapisevan leivinpaperin päälle astuminen tai tyhjien muovipullojen kaataminen. Jokainen itsensä ylittäminen ja voittajan fiilis pönkittää koiran itsetuntoa ja rohkeutta. Pitää silti aina muistaa, että pelokas koira ei suoriudu samalla tavalla kuin muut rohkeat koirat elämästä, arjesta, tehtävistä ja harjoituksista. Jokaisessa tilanteessa on koiran suorituskykyä tarkkailtava ja taattava sille onnistumisen kokemuksia.
Teksti: Piia Collan, Koirapalvelu Collan
MAINOS
