Tämän kaksiosaisen artikkelisarjan aiheena ovat purkkiratatreenit. Tässä sarjan ensimmäisessä osassa pääset tutustumaan pohjataitoihin ja purkkiratatyöskentelyn vaiheisiin yksityiskohtaisesti.

Aiemmin opituista asioista hyötyä treenien aloittamisessa

Olen harrastanut noseworkia nyt noin parin vuoden ajan. Harrastuksen pariin päädyin, kun etsin koiralleni sopivaa nenätyöskentelylajia joka ei olisi paikasta, ajankohdasta tai treeniryhmästä riippuvaista. Nosework kuulosti sopivalta. Aiempaa taustaa nenätyöskentelystä olin saanut mm. tunnistusetsinnän puolelta, joten sen pohjalta lähdin opettamaan koiralleni noseworkissa tarvittavia taitoja.

Aiemmin opituista asioista on ollut paljon hyötyä silloin, kun purkkiratatreenit ja nosework-harjoitukset alkoivat. Samalla se on tuonut myös erilaisia haasteita matkaan. Meille ehkä suurimpana kompastuskivenä on ollut ihmishäiriöhajuihin reagointi, ja nimenomaan sellaisissa tilanteissa, joissa etsittävää eukalyptushajua ei ole heti löytynyt. Tiedä sitten, olisiko näiltä vältytty, jos tunnistusetsintää olisi tehty koiran kanssa pidemmän ajan tai jos olisimme tulleet noseworkin pariin täysin ilman tätä historiaa. Varmasti monia asioita on tullut tehtyä puolihuolimattomasti kummankin lajin parissa, ja niistä sitten maksetaan tekemällä paljon korjaavaa työtä.

Hommassa pääsee nopeasti eteenpäin, jos koira osaa jo valmiiksi kohdetyöskentelyä, kuten koskea kuonollaan kosketuskeppiin tai käteen.

Purkkiratatreenit alkavat

Tunnistusetsinnän puolella aloitimme purkkien parissa ilmaisun opettamisella. Siitä etenimme lähtöhajun perusteella hajuerottelulla oikean hajun löytämiseen (purkeista), oikean hajun löytämiseen tietystä ympäristöstä ja seuraamaan lähtöhajun perusteella oikeata jälkeä taajama-alueella. Tällä taustalla oli kohtuullisen helppoa tuoda koiran etsittäväksi uusi haju, jonka koira sai tällä kertaa jopa painaa hajumuistiinsa talteen.

Purkkiratatreenit ovat olleet varsin helposti hyödynnettävissä noseworkissa. Aion esitellä muutamia meille tärkeitä purkkitreenejä tässä artikkelisarjassa. Ensimmäisessä osassa käyn läpi, miten hommassa päästään alkuun. Seuraavissa osissa käyn läpi sen, miten me olemme lähteneet ratkomaan meidän suurinta ongelmaamme eli ihmishäiriöhajujen ilmaisuprobleemaa. Kerron myös, minkä muiden asioiden harjoitteluun purkkiratatreenit soveltuvat sekä miten purkkiratatreenit voidaan pitää mielekkäänä sekä koiralle että ohjaajalle.

Purkkiratatreenit vaativat aina esimerkiksi tällaisen purkkiradan.
Esimerkki purkkiradasta

Noseworkin alkeiden opettaminen purkkiradalla

Pohjataidot

Hommassa pääsee nopeasti eteenpäin, jos koira osaa jo valmiiksi kohdetyöskentelyä, kuten koskea kuonollaan kosketuskeppiin tai käteen. Plussaa on myös, jos koiralle on opetettu tähän kosketukseen kestoa tai ylipäänsä kestoa johonkin muuhun käyttäytymiseen. Tämä auttaa myöhemmin ilmaisun keston opettamisessa. Ilmaisun keston opettamisessa auttaa myös, jos koira osaa luopua hyvin houkutuksista.

Purkkiratatreenit olivat myös tämän bordercollien nosework-harrastuksen lähtökohta.
Purkkiratatreenit olivat myös bordercollie Discon nosework-harrastuksen ensimmäiset kokemukset.

Palkkauksen suhteen kannattaa ainakin alkuvaiheessa suosia koiralle jotain todella mieluista nopeasti syötävää herkkua, jotta toistoja voidaan tehdä nopeasti monta peräkkäin. Luonnollisesti naksuttimen ääni tai joku muu palkkiosana on ehdollistettu koiralle.

Purkkina kannattaa käyttää sopivan korkeaa ja kapeaa purkkia, jotta koira ei ylettyisi ottamaan purkin pohjalta mitään.

tyhjän purkin ideana on opettaa koiralle hajuerottelua.

Purkkiratatreenit yksityiskohtaisesti: vaiheet

  1. Aluksi esitellään tyhjä (ei hajua tai muuta) purkki koiralle. Annetaan sen rauhassa tutustua siihen ja palkitaan, kun koira osoittaa siihen kiinnostusta. Palkitaan, kun koira työntää nenäänsä purkkiin haistellakseen, mitä sisällä voisi olla.
  2. Kun purkki itsessään on koiralle miellyttävä juttu, lisätään sinne materiaa (esimerkiksi huonekalutassu, pumpulipuikko, vanulappu tms.) ja siihen tiputettu tippa etsittävää hajua. Haju on aika voimakas, joten kannattaa odotella ainakin 15 minuuttia, että haju vähän hälvenee.
  3. Pidetään purkkia kädessä, ja kun koira osoittaa kiinnostusta purkkia kohtaan, palkitaan. Palkitaan siitä, että koira työntää nenänsä purkkiin ja nuuhkaisee. Toistetaan tätä muutamia kertoja.
  4. Purkin paikkaa kannattaa vaihdella niin, että se on lopulta lattialla. Tämän jälkeen kannattaa edelleen vaihtaa purkin paikkaa, jotta nähdään, että koira osaa hakeutua purkille edelleenkin.
  5. Kun tämä toiminta on sujuvaa, voidaan lisätä hajun etsimisvihje.
  6. Kun yksi purkki hajulla sujuu hyvin, otetaan mukaan toinen purkki, joka sisältää samaa siirrännäistä. Ole tarkka purkkien, siirrännäisten ja hajun kanssa ja käsittele purkkeja siten, että tyhjään purkkiin ei vahingossa siirry hajua. Tämän toisen, tyhjän purkin ideana on opettaa koiralle hajuerottelua. Koira saa tutkia tyhjää purkkia, mutta kun se siirtyy oikealle hajupurkille, se saa siitä palkkion. Purkkien paikkaa kannattaa vaihdella, jotta koira oikeasti joutuu erottelemaan purkkeja.
  7. Erotteluvaiheessa päästään nopeasti eteenpäin lisäämällä mukaan kolmennen purkin, ja pian neljännen, viidennen jne. Tässä vaiheessa voit varioida purkkien sijaintia enemmän ja kokeilla välillä, että hajupurkki onkin ensimmäisenä ja välillä viimeisenä. Voit myös asetella purkkeja eri tavalla.
  8. Yksittäisten purkkien tilalla voit käyttää erilaisia purkkitelineitä. Purkkiratatreenit ovat varsin näppärät, kun käytät esimerkiksi pitkää muovista tai puusta tehtyä purkkirataa.

Mitä seuraavaksi?

Tiedät nyt sen, mitä purkkiratatreenit tarkoittavat ja miten oikeanlainen treenirata rakennetaan.

Seuraavassa osassa käydään tarkemmin läpi purkkiratatreenaamista ongelmalähtöisestä näkökulmasta tarkasteltuna. Miten mahdollisia valeilmaisuja voidaan korjata? Miten koira saadaan ilmaisemaan oikeaa hajua sen sijaan, että se keskittyisi nuuhkimaan jotain häiriöhajua? Artikkelisarjan toinen osa julkaistaan pian!


MAINOS
Päivi Kokko
Koiraharrastamista vuodesta 2001 alkaen, mm. pelastuskoiratoiminnassa (hälytysryhmässä olin mukana edesmenneiden suomenlapinkoirien Viiman ja Myryn kanssa), agilityssä ja nose workissä. Harrastuskavereinani ovat suomenlapinkoira Kero (synt. 12/2012) sekä bordercollie Disco (synt. 10/2017). Keron kanssa on tehty pelastuskoirajuttuja, mutta aktiivisesti harrastamme enää agilityä sekä nose workkia. Uuden oppiminen, itsensä kehittäminen, koiran oivallusten seuraaminen ja onnistumiset haasteiden jälkeen kiehtovat erityisesti, kun harrastuskumppanina on koira!

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän