Blogi: Itsensä kiusaamista vai itsensä voittamista?

0
286

Aika usein tulee mietittyä, onko koiraharrastaminen itsensä kiusaamista vaiko itsensä voittamista. Olen kamala jännittäjä. Olen kisannut koirineni enemmän kuin yksi tai kaksi kertaa, mutta silti edelleen jännitän kisoja ja löydän itseni uudestaan ja uudestaan siitä samasta kauhunsekaisesta tunteesta kisapäivän aamuna. Viikko sitten jännitin taas ihan kamalasti, kun korkkasimme Sara-koiran kanssa rally-tokon voittajaluokan. Toivoin, että yöllä olisi satanut lunta niin paljon, ettei kesärenkailla olisi voinut ajaa. Toivoin vain jotain syytä olla menemättä, mutta silti olisin harmistunut, jos en olisi päässyt paikalle. Ihan vain menemättä jättäminen jännittämisen takia olisi ollut itselleen häviämistä.

Omia virheitä ja onnistumisia

Kisat oli tuplakisat eli samana päivänä kisasimme kahdesti. Jännittämisen kannalta tämä oli parempi. Toisella kerralla en enää jännittänyt niin paljoa enkä sössinyt omaa osaani enää niin pahasti. Ekalla radalla onnistuin tekemään 17 virhepistettä. Osasta varmasti opin enkä tee enää samaa virhettä uudestaan. Osa virheistä taas on sellaisia, joille ei voi kuin nauraa jälkikäteen. Kakkoskyltiltä tuli jo ensimmäinen virhepiste väärästä suorituspaikasta. Isoin moka tuli spiraalissa, jossa ihan vain menin sekaisin. Siinä samassa myös kävelytin koiran merkin yli ja merkkikin kaatui. Näistä meni yhteensä kuusi pistettä. Viimeinen virhe tuli lopussa, jossa annoin koiralle väärän käskyn edestä sivulle siirtymiseen, jolloin koira jäi puoliväliin. Tässä vielä korjasin koiraa parampaan paikkaan ja tuplaistumisesta pistemenetys oli täys kymppi. Lopputulemana kuitenkin hyväksytty tulos 83 pisteellä!

Toisella radalla jo kolmas kyltti yllätti. Siinä olikin sellainen kuvio, jonka luulin tulevan vasta seuraavassa luokassa. Uusinnalla se kuitenkin sujui. Yksi piste meni jälleen spiraalissa ja yksi väärästä suorituspaikasta, kun siirryin juoksusta normaalivauhtiin liian aikaisin kylttiin nähden. Tällä radalla siis vähemmän omia virheitä ja pisteitä jäi 95! Yhtä tulosta vaille siis koulari, joten lisää jännitystä on luvassa!

Tykkään harrastaa koirieni kanssa useampaa lajia ja seurata, kuinka koirat toimivat eri lajeissa ja kuinka kouluttamalla voi koiran käytöstä saada muuttumaan. Pidän koetavoitteista, mutta treenaaminen ei lopu tulostavoitteeseen päästyä. Se vain muuttaa muotoaan. On ihan erilaista treenata koiraa, joka vasta opettelee asioita, kuin sellaisen koiran kanssa, jolle ylläpidetään taitoja. Omat koirani ovat kaikki samannäköisiä ja -sukuisia saman rodun edustajia, mutta ah niin eri luonteisia. Eläkeläinen Sara (POHJ & FI & EE & SE & DK TVA FI AVA RTK2 BH Attic Angel’s Coyote She-Ra) harrastaa enää rally-tokoa, Rinna (JK3 TK3 BH Attic Angel’s Prima Ballerina) tekee pääasiassa pk-lajeja ja oudokki Dot (Attic Angel’s Modesty Blaise) vie minua lajeihin, joita en ole aiemmin harrastanut.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän