Viime aikoina olemme kolunneet enemmän lähialueen reittejä, sillä ylioppilaskirjoitusten kiireen keskellä emme ehtineet mennä kauemmas retkeilemään toteuttaakseni 100 retkikohteen listaani.

Clyde Walkway -reitillä

Clyde Walkway on hieman yli 60 kilometriä pitkä reitti, joka kulkee Clyde-joen vartta pitkin Glasgowista New Lanarkiin, joka on Unescon maailmanperintökohde vanhoine myllyineen ja vesiputouksineen.

Clyde Walkway on itselleni melko tuttu, ja olenkin koirieni kanssa seikkaillut useasti reitillä, sillä lähimmät reitit sen varrella ovat kävelymatkan päässä kotoa. Clyde Walkway on siitä mukava, että sitä pitkin on helppo kävellä pitempiäkin vaelluksia, mutta siellä voi myös käydä päiväretkillä tai kävelylenkillä. Glasgowta lähempänä oleva osio on minulle tuntemattomampi, sillä en ole vielä saanut aikaiseksi käydä siellä suunnalla reittiä. Reitti on tuttu minulle siitä haarautuvia pikkupolkuja myöten New Lanarkista lähes puoleen väliin reittiä.

Viime viikolla kävimme kävelemässä Clyde Walkwaytä pitkin noin puolentoistatunnin lenkin. Kevät oli selvästi tullut Skotlantiin, sillä huppari päällä meinasi tulla liiankin kuuma, ja perhosia näkyi ruohikon ja kukkien seassa lentelemässä silloin tällöin. Minulla oli mukanani Jet, jolla oli välillä turhankin kova kiire laiturimaisilla rakennelmilla, jotka tekevät joen viertä kulkemisen jyrkemmistä reunoista huolimatta mahdollisen. Mutta yleisesti ottaen landseer oli ihan hyväkäytöksinen.

Pysähdyimme lenkillä pienen rannan luokse, mitä ennen hyödynsin useamman kymmenen kilometrin retkillä taukopaikkana. Tällä kertaa kävimme siellä, jotta pikkuveljeni ja Jet saisivat riehua joen rannalla. Joki oli varsin rauhallinen eikä kuohunut, kuten se talvisin tekee jatkuvan sateen ja lumien sulamisen aikana.

Jet oli varsin innoissaan päästessään irti ja hakikin ahkerasti leluaan joesta, kunnes se upposi pohjaan Jetin katsoessa muualle. Tuolloin kaveri hämmentyi hieman, mutta määrätietoisena koirana alkoi tunnustelemaan joen pohjaa tassuillaan ja katseli veden allekin välillä (Jetistä sukeltaminen veteen on hauskaa…). Jet ei kuitenkaan löytänyt leluaan, joten heitin kenkäni ja sukkani rannalle, minkä jälkeen lähdin jokeen kahlaamaan auttamaan Jetiä löytämään lelunsa, sillä tiesin, mihin se oli pudonnut. Vesi oli yllättävän lämmintä, joten jäin jokeen leikkimään Jetin kanssa. Se oli myös Jetistä hauskaa, kunnes se kyllästyi uimiseen, ja päätimme suunnata takaisin kotiin.

New Lanark ja Falls of Clyde

Eilen vierailimme New Lanarkissa pitkästä aikaa Jetin, äitini ja kahden veljeni kanssa, sillä sää oli todella hyvä, ja satuimme olemaan siellä suunnalla ajelemassa. New Lanark oli harvinaisen tyhjä, sillä aina, kun olemme siellä käyneet aiemmin, se on ollut tupaten täynnä, niin paikallisia kuin turistejakin.

Jetillä oli aluksi turhankin paljon energiaa, mutta se kulutti sitä juoksennellessaan tyhjän leikkipuiston mäkiä ylös ja alas sekä polskiessaan pienessä purossa. Leikkipuistosta jatkoimme matkaa vesiputousten suunnille, vaikka emme niiden luokse aikoneet mennäkään isojen jyrkänteiden vuoksi. Jetistä tulee turhankin utelias jyrkänteiden reunoilla, enkä tarkalleen tiedä, miten hyvin alue on aidattu, kun en ole vieläkään saanut aikaiseksi käydä ”Falls of Clyde”-putouksia katsomassa.

Kuljimme metsässä, jossa oli keväiselle lehtimetsälle ominainen tuoksu vahvasti ilmassa, ja joen varrella kulkiessamme näimme pienen vesiputouksen juurella harmaahaikaran. Takaisin päin suunnatessamme ihailin maisemia reitin varrella olevilta korkeilta paikoilta Jetin kanssa. Jeti halusi seistä kiviaitoja vasten nähdäkseen, mitä ihmettä minä oikein katselin. Näimme jopa varsin kauniin pastellinsävyisen auringonlaskun, ennen kuin ajoimme takaisin kotiin!

Suosittelut

Clyde Walkwaytä voin ehdottomasti suositella, jos joku sattuu näillä nurkilla vierailemaan. New Lanarkin lähistöllä moni reiteistä kulkee rotkojen reunoilla (vaarallisimmat alueet on yleensä aidattu), joista näkymät joelle ovat henkeäsalpaavia. Joki kuohuu kivien ylitse, ja pienet vesiputouksetkin ovat upeita. Mitä lähemmäs reitti kulkee Glasgowta, sitä leveämmäksi joki ja polut muuttuvat. Matkan varrelta voi löytää paljon koirille hyviä uima-alueita, kunhan joki ei virtaa liian kovaa.

Tälle kuulle minulla on melko paljon retkisuunnitelmia, sillä olen lomalla lähes kolme viikkoa. Tuolloin ehdin koirien kanssa vierailla varmasti useammassakin paikassa, jotka ovat 100 retkikohteen listallani.


MAINOS
Olen Alicia, vuonna 2000 syntynyt tyttö, joka asuu Skotlannissa pienessä kylässä kukkuloiden ja laaksojen keskellä. Olen pienestä pitäen ollut enemmän tai vähemmän koiraihminen, mutta vasta vuonna 2014 Skotlantiin muuttamisen yhteydessä innostuin kunnolla koiraharrastuksista aloittaessani agilityn. Sen jälkeen uteliaisuuteni heräsi, ja kokeilin canicrossia, sekä retkeilyä/vaeltamista koirieni kanssa, joista jälkimmäisestä tulikin minulle erittäin tärkeää, vaikka canicrossiakin treenasin säännöllisesti agilityn tavoin, kunnes sen hetkisellä koirallani, Jetillä, tuli seinä vastaan terveyden puolesta. Nykyisin seikkailuillani mukana on briardimix Lexa, jolla on ikää vuoden verran.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän