Reissutarinamme kolmannessa osassa esittelen yhden Norjan puolen päiväretkikohteistamme: Kvalvika Beach ja sen vieressä sijaitseva Rytenin huippu.
Kvalvika Beach
Koska olimme liikkeellä heinäkuussa aurinkoisena päivänä, liikenteeseen oli lähtenyt muutama muukin. Rannalle vievä “pääparkkipaikka” oli aivan täynnä! Tuosta parkkipaikalta matkaa rannalle oli 2 km vuorten välistä. Olin löytänyt netistä paikan kartan, jossa näkyi useampikin parkkipaikkavaihtoehto. Ohjeet löytyvät täältä. Jätimme asuntoauton kuvallisen ohjeen alimmaiselle parkkipaikalle, josta matkaa rannalle oli 3 km. Reitti kulki lammaslaitumen läpi. Alkumatka oli helppokulkuista, mutta osoittautui pian melko kivikkoiseksi, hitaaksi, mutaiseksi ja haastavaksikin reitiksi. Hyvät kengät tosiaankin tulivat tarpeeseen! Huonoilla kengillä tuolle reitille olisi ainakin turha lähteä. Päivä oli kuuma, joten juomataukoja täytyi pitää. Oikulle vettä löytyi onneksi luonnosta. Maisemat olivat hienot koko matkan ajan rannalle, emmekä törmänneet koviin moneen vastaantulijaankaan.
Varsinkin reitin loppuosa oli jo melko kivikkoista ja nousuja/laskuja sisältävää. Oikkua joutui parissa pahimmassa kohdassa tukemaan valjaista ja varmistamaan sen turvallinen kulku. Kivikossa oli myös turvallisinta kulkea koira vapaana, jolloin se kuitenkin oli luonnollisesti tiukasti käskyjen alla eikä saanut poistua reitiltä. Matkaan meiltä kului aikaa n. 1,5 h ja lopulta solan välistä aukeni hieno näkymä rannalle turkooseine vesineen! Päädyimme kauemmalle rannalle, josta lähti vielä reittejä rannalle, josta polku Rytenin huipulle lähti. Pidimme tällä kauemmalla ja hiljaisemmalla rannalla evästauon. Reitillä rannalle tuli kuuma jopa t-paidassa ja pitkät housut tuntuivat olevan aivan liikaa. Rannalla kuitenkin tuuli melkoisesti, joten takkikin pääsi lopulta käyttöön. Oikku pääsi hetkeksi juoksemaan hiljaiselle rannalle, josta pieni noutaja olikin erittäin iloinen kaiken sen hihnassa hitaasti kulkemisen jälkeen! Vain harva tuntui tulevan varsinaiselta “päärannalta” tuolle hieman sivummalla olevalle rannalla, ehkäpä jo haastavamman reitin vuoksi kahden rannan välillä.
Kahden rannan välissä oli jyrkkä kallioinen rinne. Ensimmäinen reittivalintamme osoittautui koiran kanssa liian vaativaksi ja vaaralliseksi kuljettavaksi. Ihmisiä varten tuolla reitillä oli naruja ja kettinkejä, joista pitää kiinni liukkailla ja viettävillä kallioilla kuljettaessa. Kiipesimme hieman korkeammalle paremman reitin toivossa. Löysimme hieman paremman vaihtoehdon, josta selvisimme ehjin nahoin myös koiran kanssa. Paikoin Oikkua joutui jälleen tukemaan ja jopa nostamaan valjaista korkeuserojen ja kivikoiden vuoksi. Onneksi Oikku painaa vain vajaa 20 kg ja sillä oli mukana tukevat hyvät valjaat! Ihastelimme rannalla hetken upeita maisemia ja lepuutimme jalkojamme Rytenin huipulle katsellen. Helpompi ja lyhyempi reitti siltä täydeltä parkkipaikalta olisi tullut suoraan tälle rannalle.
Ryten
Rannalta lähti polku ylöspäin kohti Rytenin huippua. Nousu tuntui jo hieman jaloissa, sillä alla oli jo useampi kilometri kivikkoa ja nousuja sisältäneellä reitillä rannalle. Polku Rytenin huipulle oli kuitenkin hyvin koirankin kanssa kuljettavissa eikä pahoja kivikoita ollut. Huipulle johti myös kaksi muuta reittiä, jotka olivat vielä hieman helpompiakin. Mitä ylemmäksi nousimme, sitä tuulisempaa ja kylmempää oli. Repussa varmuuden vuoksi mukana kulkeneet hanskat eivät olleetkaan yhtään liioittelua ja takin hupullekin tuli käyttöä! Huipulle tuuli ihan mielettömästi ja olimme välillä melkoisen pilviverhon sisällä. Reunoilta aukesi hienot maisemat alas Kvalvika Beachille sekä merelle. Jo tuulen vuoksi reunoilla maisemia ihaillessa sai olla oikeasti varovainen.
Sekä ylöspäin että alaspäin kuljettaessa maisemat olivat huikeat! Näkymät aukesivat hienosti useampaan suuntaan. Päätimme kulkea helpompaa, joskin pidempää, reittiä takaisin autolle. Emme kulkeneet enää rannan kautta, jolloin olisimme joutuneet ensin laskeutumaan jyrkästi alas ja sen jälkeen nousemaan jälleen solan yli pääparkkipaikkaa kohden, vaan laskeuduimme polkua pitkin kuvallisen ohjeen yläreunan parkkipaikkaa kohden huomaten polun, joka kääntyi reitiltä jossakin vaiheessa hieman enemmän kohti pääparkkipaikkaa. Tämä reitti ei ollut merkittynä tuohon kuvallisen ohjeeseen (joskin tuo polku näkyy kuvassa punaisina pieniä pisteinä). Polun päässä oli myös pieni parkkipaikka, jolle ilmeisesti olisi pystynyt myös jättämään auton. Tällä parkkipaikalla oli myös kyltti tuolle polulle, jossa luki “Ryten”. Loppukilometrit autolle kuljimme autotien laitaa pitkin oikaisten lammaslaitumen vierestä pienen kukkulan yli. Tasaisella tiellä kulkeminen tuntui helpolta ja nopealta, vaikka matkaa oli vielä useampi kilometri.
Päiväretkeen meillä kului aikaa yhteensä 6,5 h ja kävelykilometrejä kertyi 16 km, joista suurin osa oli nousua sekä haastavaakin kivikkoa. Helpommallakin olisi selvinnyt, mutta mielestäni reittivalintamme olivat sen arvoisia ja pääsimme näkemään hienoja maisemia! Pääsimme kulkemaan melko rauhassa ja reipas reissukoirammekin sai hyvänmittaisen lenkin. Suosittelen Lofooteilla retkeileville ehdottomasti käyntiä myös Kvalvika Beachilla ja Rytenin huipulla!
MAINOS
