Koiranohjaajan ja kartturin yhteistyö on sujuvan työskentelyn perusta.
Apuohjaaja, peesari, suunnistaja, kartturi… rakkaalla lapsella on monta nimeä. Koirakon apuohjaajan rooli on yhtä tärkeä kuin koiranohjaajankin. Koira ja ohjaaja eivät voi lähteä suorittamaan etsintää keskenään, vaan mukana on aina toinen henkilö, joka huolehtii suunnistuksesta ja viestiliikenteestä. Yhdessä liikkuminen on myös turvallisuusasia, sillä vaikka maastossa toimittaisiin kuinka huolellisesti, on onnettomuuden mahdollisuus aina olemassa. Koiranohjaajan ja kartturin yhteistyö on sujuvan työskentelyn perusta.
Ennen etsintäalueelle lähtöä on koirapartion tärkeää sopia, miten etsintää tehdään ja miten erilaisissa tilanteissa toimitaan. Pääpiirteittäin tehtävien jakamisen pitäisi olla hyvin selvää ja helppoa – koiranohjaaja ohjaa koiraa, seuraa sen reaktioita ja lukee maastoa. Kartturi suunnistaa ja hoitaa viestiliikennettä johtoon. Jokaisella koiranohjaajalla on omat toiveensa siitä, missä kartturi liikkuu suhteessa koiranohjaajaan ja koiraan ja mitä hän tekee erityyppisissä tilanteissa kuten tienvarsietsinnässä, jäljennostossa tai rakennusten ympärillä.
Luottamus ja ymmärrys
Hyvän yhteistyön peruspilari on luottamus. Koirapartion kummankin kaksijalkaisen osapuolen on voitava luottaa siihen, että toinen hoitaa oman tehtävänsä. Jotta koiranohjaaja voi keskittyä täysin koiraan, hänen on tiedettävä, että kartturi hoitaa suunnistuksen eikä hänen tarvitse pitää huolta kartalla pysymisestä. Vastavuoroisesti kartturi tietää voivansa keskittyä suunnistukseen koiranohjaajan kantaessa päävastuun koiran ohjaamisesta ja lukemisesta. Luottamus toiseen voi olla erityisen tärkeää, kun koirapartio tekee löydön. Silloin on tärkeää, että paitsi viestintä johtoon myös keskinäinen kommunikointi on sujuvaa ja esimerkiksi ensiaputilanteessa pystyy tunnistamaan omat heikkoutensa ja toimimaan toiselta saamiensa ohjeiden mukaan. Oman hälytysryhmän sisällä luottamus syntyy yhteisestä harjoittelusta ja samanlaisesta koulutuspolusta. Kun tietää toisen taustan, on helpompi myös luottaa siihen, että hän osaa hoitaa tehtävänsä.
Yhteistyötä helpottaa yhteinen osaaminen. Vaikka koiranohjaaja on päävastussa koiran työskentelyn seuraamisesta ja suunnittelusta, on paljon hyötyä siitä, että kartturikin osaa tarkkailla koiraa ja tehdä huomioita sen reaktioista. Kun kartturi suunnistustaitojen lisäksi ymmärtää maaston ja vallitsevien sääolosuhteiden vaikutuksen koiran työskentelyyn, hänen on helpompi ymmärtää ja toteuttaa koiranohjaajan etsintäsuunnitelmaa. Lisäksi hän pystyy nostamaan esille asioita, joita koiranohjaaja jättää huomiotta suunnitelmaa tehdessään tai silloin, kun maastossa liikkuessa vastaan tulee jotain, mitä ei ole karttaan merkitty.
Kommunikoi huolella
Ihannetilanteessa koirakon mukaan lähtee tuttu ja luotettava ihminen, mutta tosietsinnässä työparikseen saattaa saada myös uuden tuttavuuden – mahdollisesti henkilön, joka osaa suunnistaa, mutta jolla ei ole koirakokemusta edes lemmikkikoiran vertaa. Kartturin voi luottaa pysyvän kartalla, mutta häneltä ei saa apua koiran tarkkailuun eikä hän välttämättä ymmärrä, miksi ohjaaja haluaa edetä maastossa tietyllä tavalla. Tällaisen kartturin kanssa kommunikointi vaatii koiranohjaajalta huolellisuutta: millä tarkkuudella reitti kuljetaan ja miksi. Koiraryhmän ulkopuolinen kartturi ei myöskään välttämättä ymmärrä kaikkia koiranohjaajan käyttämiä termejä. Jos “merkkaaminen” tarkoittaa mielestäsi vain eläimen tapaa jättää virtsajälkensä alueelle, näkisitkö tarpeelliseksi merkitä tällaisen maastonkohdan karttaan?
Artikkelikuva: Oona Pesonen
MAINOS
