Sosiaalinen media – erityisesti Facebook – on tuonut paljon hyvää koiraharrastukseen. Treenien sopiminen ja verkostoituminen muiden paikkakuntien harrastajien kanssa ei ole koskaan ollut näin helppoa. Keskustelun määrä on eksponentiaalinen verrattuna kahdenkymmenen vuoden takaiseen ja keskustelua voi käydä koko Suomen tai maailman harrastajien kesken. Treenivinkkejä jaetaan, käytetyt treenivarusteet vaihtavat omistajaa kätevämmin kuin koskaan ja moni karkulainen pääsee kotiin somen avulla. Yhdistysten ja liittojen toiminnalle sosiaalinen media aiheuttaa ihan uudenlaisen avoimuuden tarpeen – mikä näyttää useilla tahoilla kyllä olevan hiukan kantapään kautta opeteltava asia.

Koirakeskusteluihin somessa osallistuu iso määrä harrastajia – jos ei varsinaisina keskustelijoina, niin ainakin kiinnostuneina seuraajina. Näistä keskusteluista on tunnistettavissa tietyt arkkityypit, jotka esiintyvät polemiikista ja palstasta toiseen. Näitä samoja arkkityyppejä löytyy kyllä muualtakin somesta kuin vain koirakeskusteluista, mutta tarkastellaan asiaa nyt koiranäkökulmasta, kun SporttiRakissa kerran ollaan.

Kun on kaikesta “tietoa”

Koiraharrastustaan aloittaessaan somekeskusteluihin eksyy usein mukaan aloittelija. Moni aloittelija varmaan jää seuraamaan keskusteluja hiljaisena sivustakatsojana, ainakin aluksi. Rohkeimmat työntyvät keskusteluihin mukaan ja esittävät kysymyksiä. Innokkaan aloittelijan kysymyksiin vastaavat usein ensimmäisenä kaikkitietäjät. Kaikkitietäjä on pitkän linjan koiraharrastaja – ainakin omasta mielestään – jolla on mielipide jokaiseen somessa esitettyyn kysymykseen, koski se sitten suojelukokeen kenttäosuuksia, buldoggien jalostusta, laumanvartijoiden paimennusominaisuuksia tai koiraliittojen hallitusten päätöksiä. Kaikkitietäjä nojaa usein perusteluissaan vahvoihin tieteellisiin perusteluihin, esimerkiksi ”muistan lukeneeni jostain jonkun tutkimuksen” tai ”jossain lehdesskin oli artikkeli että…”.

Kaikkitietäjien sukulaissieluja ovat yleistäjät. Nämä ovat henkilöitä, jotka linkkaavat välittömästi koirapalstalle jokaisen ”Suomenajokoira puri metsästäjää” – artikkelin. ”Siitäs saitte, nyt näitte, suomenajokoirat ovat hulluja tappajia!” Yleistäjien vastapuolella, mutta usein samaan pussiin pelaavat yksityistäjät, jotka löytävät perustelut kaikkeen omasta elämästään, suvustaan tai tuttavapiiristään. ”Juu, minäkin muistan, että isän tädin naapurissa oli 70-luvulla suomenajokoira joka kuulemma puri kerran yhtä lasta”. Johtopäätös on vedetty. Suomenajokoirat ovat tappajia.

Somen dark side ja ankeuttajat

Pimeyttä ympärilleen somessa luovat ankeuttajat, joiden tavoitteena on löytää harmaa reuna jokaisesta kultapilvestä ja tuoda se esiin niin, että kukaan vaan ei koskaan olisi enää iloinen. Ainakaan koirastaan. Tai harrastuksestaan. Tai yleensä mistään tässä kurjassa elämässä. Ankeuttajat voidaan jakaa neljään alaryhmään, joista ensimmäinen on maailmanparantajat. Maailmanparantaja jakaa omassa profiilissaan jokaisen kiinalaisen koiransyöntivideon. Koska maailmaa pitää parantaa. Ja koska on hyvin todennäköistä, että joku hänen kolmestasadasta suomalaisesta Facebook-kaveristaan on tänäänkin syönyt aamiaiseksi tiibetinspanielin, joten ihmisten tietoisuutta ON lisättävä! Samaan aikaan toisaalla kiltti koiraharrastaja, joka ei tekisi ikinä yhdellekään koiralle pahaa, vetää aamukahvit väärään kurkkuun avatessaan Facebookin.

Maailmanparantajien kaveriversio ovat voivottelijat. Voivottelijat jakavat somessa lähinnä negatiivisia artikkeleita ja kommentteja, mutta ei heillä mitään suurempaa pointtia siihen ole. Kunhan haluavat levittää omaa ahdistustaan muillekin. Kun muitakin ahdistaa, on oma ahdistus ehkä mukavampi kestää? ”Voivoi kun taas tuolla perähikiälläkin on todettu eläinrääkkäystapaus, voivoi.”

Kolmas ankeuttajamuoto ovat satiirikot. Satiirikot pitävät jokaista positiivista näkökulmaa tai kommenttia vain merkkinä tyhmyydestä ja sinisilmäisyydestä. Vain satiirikot omalla negatiivisella ironiallaan voivat pysyä erossa kaikesta typerästä kukkahattuilusta – ja auta armias, jos satiirikko joskus kertoisi löytäneensä koiraharrastamisen ilon! Satiirikko ei koe iloa, satiirikko kokee ylemmyydentunnetta kaikkia hölmömpiä kohtaan ja treenaa oman koiransa tiukasti omien näkemystensä mukaan. Ja keskittää somessa aikansa muiden harrastajien päivitysten ivalliseen kommentointiin omasta norsunluutornistaan käsin.

Neljäs – ja ehkä hupaisin – ankeuttajamuoto ovat salaliittoteoreetikot. Nämä tyypit näkevät koiraharrastuksen liitto- ja yhdistystoiminnan Pohjois-Koreaan verrattavana massiivisena valtakoneistona, jossa ihmiset haluavat ensisijaisesti VALTAA ja juonittelu kulissien takana on pahempaa kun Kauniiden ja Rohkeiden käsikirjoituksessa. Salaliittoteoreetikot eivät – tietenkään – kerro teorioistaan julkisesti vaan tyytyvät vihjailemaan asioista epämääräisillä kommenteilla: ”Niin, kyllähän sen voi arvata kun tietää ketä on kyseessä sielläkin päättävässä asemassa.. taidan tietää miten asiat oikeasti ovat… mutta enpä taida tässä viitsiä kertoa”.

Niin mä taas mieleni pahoitin

Ahdistuja on sometyyppi, joka kokee jokaisen keskustelun arvostelevan hänen henkilökohtaista koiranpitoaan. Jos joku kirjoittaa somessa, että hän ei anna koiralleen kuin nappulaa, alkaa ahdistuja välittömästi kertoa miksi HÄN ei VOI antaa koiralleen nappulaa ja miksi raakaruoka on sille paljon parempi vaihtoehto! Ettei VAAN kukaan luule, että ahdistuja on huono koiranomistaja! Ahdistuja tutkii usein neuroottisesti koiranruoka-, terveys- ja koulutuskeskusteluja – ja ahdistuu koko ajan lisää.

Ahdistujasta tulee usein someuran pidetessä mielensäpahoittaja, jota voidaan kutsua myös elämäntapamököttäjäksi. Mielensäpahoittajan motiivi avata sosiaalinen media on – no, pahoittaa mielensä tietysti. Jokainen kommentti syynätään siten, että sieltä löydetään aivan varmasti joku asia tai tulkinnanvaraisuus, josta voi mielensä pahoittaa. Aivan sama, että koskeeko se omaa koiraa tai elämää millään tavalla. Mielensäpahoittaja kokee usein, että hän on ainoa Viisas ja Oikeassa tässä maailmassa, kaikki muut ihmiset ovat niin tyhmiä ja eivät vaan ymmärrä. ”Kyllä minä niin mieleni taas pahoitin kun ihmiset pukevat talvella tossut koirilleen jalkaan. Huoh. Mitään eivät koiranpidosta ymmärrä.”

Mielensäpahoittajan vauhdikkaampi versio on öykkäri. Öykkärillä ei ole mitään tavoitetta keskustella somessa, öykkäri haluaa HUUTAA eikä kuunnella! Öykkäri osallistuu keskusteluihin kirjoittamalla omia mielipiteitään lukematta muiden kommentteja, koska ne eivät öykkäriä kiinnosta. Öykkäri haluaa sanoa oman sanansa! Monesta keski-ikäisestä tai sen ylittäneestä miespuoleisesta koiraurheilun mielensäpahoittajasta tulee jostain kumman syystä somessa öykkäri perjantain ja lauantain myöhäisiltaisin.

Kaikista inhottavin sometoimija on myös koirapalstoilla trolli. Trolli on yhdistelmä ankeuttajaa ja öykkäriä, mutta siinä missä ankeuttajat ja öykkärit ovat yleensä tavallisia rehellisiä ihmisiä ja helposti tunnistettavissa, on trolli liukas kuin saippua. Trollin tavoite on saada levitettyä ympärilleen mahdollisimman paljon ankeutta, pahaa mieltä ja harmia, mutta usein trolli tekee sen niin fiksusti, että tavallinen sometallaaja putoaa trollin aiheuttamaan kuoppaan. Koirakeskusteluissa trollit pyrkivät lietsomaan keskusteluihin eripuraa ja vastakkainasettelua kärjistämällä – tai terrorisoivat kokonaisia keskustelupalstoja omalla toiminnallaan. Trolli nauttii siitä, kun muut suuttuvat, hermostuvat, kiihtyvät ja pahoittavat mielensä. ”Älä ruoki trollia” on hyvä ohje koirapalstoillakin.

Tolkun ihmisille kiitos!

Ankeuttajien, ahdistujien, mielensäpahoittajien, öykkärien ja trollien lisäksi somen koirapalstoilla toimii vielä yksi – kaikista suurin – joukko. Eli tolkun ihmiset. Nämä ovat ihan tavallisia ihmisiä ja koiraharrastajia, joille koirat eivät ole koko elämä vaan mukava lisä siihen, jotka arvostavat toisia ihmisiä ja koiria ja osaavat keskustella asioista huumorilla, lämmöllä ja asia edellä. Vaikka tolkun ihmisiä on suurin osa myös sosiaalisessa mediassa, jäävät he usein vähemmälle näkyvyydelle, kun pienemmät mutta kuuluvammat ryhmät huutavat omaa asiaansa esille.

Kiitos kaikille teille tolkun ihmisille, että olette olemassa. Olette tärkeitä. Teidän kanssa on mukava jutella ja vaihtaa ajatuksia – niin livenä kun somessakin!


MAINOS
Takana koirien, itseni ja muiden kouluttamista yli kymmenen vuotta. Lajeina ollut vuosien mittaan vaikka ja mitä. Ensimmäiset vuodet vierivät pääosin suojelun ja muiden palveluskoiralajien parissa. Viimeiset vuodet on kuljettu metsiä hälytyskelpoisen pelastuskoiran kanssa. Nykyisin lajina on kansainvälinen pelastuskoiratoiminta, joka vie ympäri maailman työkoiratoiminnan ja kilpailujen merkeissä. Menossa mukana käyttömalinoisit Karjala (Pysäkin Daika Sana) ja Kollaa (Suhteellisen Verrari). Eläkepäiviä viettelee Pulmu (Mecberger Hertta). Intohimona asioiden pohtiminen, uuden löytäminen, yhdessä tekeminen.Tavoitteena kehittyä aina vaan paremmaksi, ihmisenä ja koiranohjaajana. Sydämessä aina paikka koirille ja niiden kanssa harrastaville ja töitä tekeville ihmisille.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän