Pelastuskoiraharrastajat tunnetaan Vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa (Vapepa) siitä, että heidän koulutus- ja osaamistasonsa on todella hyvä. Selitys lienee aika looginen: pelastuskoirayhdistykset ovat lähestulkoon ainoita Vapepan alaisia ryhmiä, joiden toimintaan kuuluu käytännöllisesti katsoen vain etsinnän harjoittelu. Lisäksi sitä tehdään hyvin säännöllisesti ja jatkuvasti useamman kerran viikossa.

Koira on kuitenkin vain yksi etsinnässä käytettävä menetelmä. Etsintään osallistuessaan myös koiraryhmien jäsenet, niin koiranohjaajat kuin apuohjaajat, tekevät muitakin tehtäviä tarpeen mukaan. Etsinnän johto tekee yhdessä poliisin kanssa päätökset siitä, mille alueille etsintä suunnataan ja millä menetelmillä etsintää tehdään. Myös pelastuskoirayhdistysten hälytysryhmät edellyttävät yleensä Vapepan etsintäkurssin suorittamista. Kurssilla harjoitellaan muita etsintämenetelmiä kuin koiran käyttöä.

Neljä erilaista etsintätapaa pelastustoiminnassa

Autopartiointi

Autopartioinnin avulla tarkastetaan ajettavien reittien vieruksia. Partioon kuuluvat kuljettaja ja kaksi tähystäjää. Etupenkillä istuva tähystäjä toimii lisäksi kartanlukijana. Toinen tähystäjä istuu takapenkillä kuljettajan takana. Kuljettaja saa keskittyä ajamiseen. Auton vauhti pidetään hitaana, jotta tähystäjät ehtivät tehdä työnsä huolellisesti. Autopartiossa tarvitaan kartanlukutaitoa, jotta koko oma etsintäalue tulee tutkittua.

Ketjuetsintä

Ketjuetsinnässä 6–8 henkilöstä koostuva rivi tekee etsintää maastossa hitaasti edeten. Ketjuille annettavat alueet ovat yleensä helppokulkuisempia ja vähemmän peitteisiä kuin maastot, jotka annetaan koirapartioiden etsittäviksi. Ketjun rivissä kulkeminen vaatii lähinnä huolellisuutta ja yhteistyötaitoja, mutta lisäksi ketjulla on johtaja ja suunnistaja, jotka huolehtivat siitä, että ketjun kulkema reitti kattaa koko etsittäväksi tarkoitetun alueen. Ketjuetsinnän tavoite on, että pienetkin merkit kadonneen liikkeestä voidaan havaita, kuten hänen pudottamansa esineet.

Kohde-etsintä

Omaisilta saatujen vihjeiden tai ulkopuolisilta tulleiden näköhavaintojen perusteella etsinnän johto voi lähettää pienen partion tekemään tarkastuksia erilaisiin kohteisiin kuten kesämökit tai tyhjillään olevat rakennukset. Kaikilla kohteilla ei ole osoitetta tai ne eivät ole autolla saavutettavissa. Niissä tilanteissa tarvitaan taas hyvää suunnistus- ja kartanlukutaitoa. Näille tehtäville koiranohjaajaa kehotetaan usein ottamaan koirakin mukaansa.

Partioetsintä

Partioetsintä on muoto, jota käytetään osana MSO-etsintää (Managing Search Operation) eli todennäköisyyksien arviointiin perustuvaa etsintämenetelmää. Partioetsinnässä 3–5 hengen partiot kulkevat harvassa ketjussa siten, että etsintäalue tulee tutkituksi siten, että noin 70 % todennäköisyydellä löydetään kadonnut. Jos kadonnut ei löydy alueelta, toinen partio tutkii alueen myöhemmin samalla tekniikalla eri suunnasta: jos ensimmäinen partio suorittaa etsinnän pohjois–eteläsuunnassa, tekee toinen partio etsintää itä–länsisuuntaan. Näin alue tulee lopulta tutkituksi noin 90 % tarkkuudella. Partioetsinnän tavoitteena on löytää kaikki reppua isommat kohteet. Tällä tekniikalla todennäköiset alueet saadaan tutkittua melko nopeasti. Tekniikan käyttäminen edellyttää, että ainakin osalla partion jäsenistä on hyvät suunnistus- ja kartanlukutaidot.

Koiraryhmäläinen on luotettu vapepalainen

Pelastuskoirayhdistysten hälytysryhmien jäsenet pyritään etsinnässä lähettämään maastoon koirien kanssa. Jos etsintäalueella ei voida hyödyntää koiria tai kaikille apuohjaajille ei riitä koiraa peesattavaksi, antaa etsinnän johto usein koiraryhmäläisen tehtäväksi etsintäketjun tai etsintäpartion johtamisen.

Yleisesti ottaen koiraryhmäläisillä on erinomaiset suunnistus- ja maastonlukutaidot, joita tarvitaan kaikissa etsintätehtävissä. Lisäksi koiraryhmäläiset harjoittelevat eri etsintämuotoja usein: pelastuskoirayhdistysten hälytysryhmät järjestävät omia isojakin etsintäharjoituksia useita kertoja vuodessa, ja harjoitus- ja koulutusohjelmassa on siksi erilaisia etsintäharjoituksia moninkertainen määrä keskiverto vapepalaiseen nähden. Vaikka autossa istuminen tai muutaman hengen etsintäpartion kartturina toimiminen voi tuntua tylsältä vaihtoehdolta verrattuna koiran kanssa etsimiseen, on tärkeää muistaa, että huolellinen panos etsintään on yhtä tärkeä menetelmästä huolimatta.

Siitä huolimatta:

”Mikään muu ei motivoi niin paljon oman koiran kouluttamista kuin etsiä etsintäketjussa.”

– Nimetön pelastuskoiraharrastaja

Artikkelikuva: Oona Pesonen, kuvituskuva


MAINOS

Olen Elisa Reunanen, kielen oppimisen tutkija Turusta. Harrastan pelastuskoiratoimintaa ja olen ollut hälytysryhmässä vuodesta 2010, koiranohjaajana vuodesta 2014. Koirieni kanssa olen suorittanut pelastuskoirakokeita niin haussa, jäljellä kuin raunioilla. Ohjaan viikoittain pienryhmiä paikallisyhdistyksessämme. Pelastuskoiralajien lisäksi olen harrastanut ja kouluttanut monipuolisesti myös muuta hajutyöskentelyä erikoistuen tunnistusetsintään. Päivätyöni ohella koulutan tällä hetkellä tunnistusetsintää ja hajuerottelua Koirakoulu Vainuvoimassa Raisiossa.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän