Edellisessä osassa paneuduimme tarkemmin siihen, onko koirafrisbee lajina koiralle turvallinen. Vaikka koira onkin lajissa keskiössä, on ohjaajan omalla toiminnallaan varmistettava paitsi koiran, mutta myös itsensä turvallisuus. Näin ollen harjoittelu on miellyttävää molemmille osapuolille. Mutta millä tavoin ohjaaja voi näitä asioita edesauttaa? Niitä käymme tarkemmin läpi tämän blogitekstin aikana.
Ohjaajan turvallisuus – suojavarustuksesta hyötyvät molemmat osapuolet
Koirafrisbeeharrastajille on saatavilla erilaisia suojavarusteita ja niiden käyttöä on syytä harkita tosissaan, varsinkin, jos on tarkoitus harrastaa freestylea. Kun koira ottaa vauhtia ohjaajan selästä tai reisiltä ponnistaakseen kiekon perään, kynnet voivat saada pahimmillaan aikaan melko kivuliaitakin naarmuja ja/tai mustelmia. Uskokaa tai älkää, mutta jopa 6 kilon painoisen pikkukoiran kynnet tuntuvat selässä melko ikäviltä ilman kunnon suojausta. Kokeiltu on, enkä suosittele sitä kenellekään.
Siinä missä suojat varjelevat paitsi ohjaajan vartaloa, ne myös antavat koiran tassuille erinomaista pitoa nihkeän neopreenikankaan ansiosta. Suojista hyötyy näin ollen ohjaajan lisäksi myös koira. Suomesta koirafrisbeen harrastamiseen tarkoitettuja suojia ei (ainakaan vielä) saa, joten moni harrastaja päätyy tilaamaan suojat tsekeistä, Czech Black -verkkokaupasta.
Kuivaharjoittele ilman koiraa!
Kaikista parhain ja tehokkain tapa oppia vakauttamaan omaa heittokättä sekä erilaisia heittoja, on harjoitella niitä ilman koiraa. Sekä alussa, että koko harrastuksen aikana. Harjoitusten aikana ohjaajat käyttävät paljon aikaa heittojen opettelemiseen, harjoittelemalla niitä toisilleen heitellen. Hyväksi havaittu mielikuva on kuvitella edessä oleva treenikaveri koiraksi ja miettiä, kuinka paljon voimaa mikäkin heitto vaatii, jotta se on turvallinen. Aina sitä treenikaveria ei kuitenkaan välttämäksi avuksi saa, mutta ei hätää! Heittoja voi aivan hyvin harjoitella myös itsekseen mm. ämpärin kanssa tai käymällä oman paikkakunnan frisbeegolf-radalla.
Moni koirafrisbeeharrastaja onkin lajin aloitettuaan innostunut myös frisbeegolfista ja päinvastoin. Kun perusheitot sujuvat, voidaan haastetta lisätä ottamalla harjoitteluun mukaan erikoisempia heittoja.
Yläkroppa joutuu koetukselle
Yhtä lailla ohjaajan on hoidettava omaa lihaskuntoaan tunnollisesti siinä missä koirankin. Kiekkojen heittämisessä ohjaajalla on mukana koko vartalo, mutta etenkin yläkroppa. Lihakset on syytä herätellä ja lämmitellä kunnolla ennen harjoittelua, eikä sovi tietenkään unohtaa jälkikäteen suoritettavaa venyttelyä. Kylmillä lihaksilla harjoittelu altistaa vammoille sekä vaikuttaa oleellisesti siihen, että silloin ei välttämättä pysty heittämään oikein ja turvallisesti.
Kun rakentaa itselleen sekä koiralleen sopivan lämmittely- ja jäähdyttelyrutiinin, siitä tulee nopeasti tapa, jota on helppo noudattaa.
MAINOS
