Noutajille on taippareiden jälkeen tarjolla useampia rodunomaisia metsästyskokeita. Riistoilla suoritettavia kokeita ovat NOME-A ja NOME-B (joskus dameilla) sekä NKM. Näistä A-kokeet ovat lämpimän riistan metsästyskokeita, jotka tehdään oikeissa metsästystilanteissa. Ne on tarkoitettu vain korkeamman koulutustason omaaville koirille eli kokeessa on vain yksi luokka: voittajaluokka. Näitä järjestetään hieman harvemmin kuin muita kokeita, sekä niissä on osallistujiakin vähemmän.

NOME-B on ns. kylmän riistan koe, jossa on kolme luokkaa (ALO-VOI). NKM on noutajien käytännön metsästyskoe, joka vaaditaan NOME-B-kokeessa käyttövalion arvoa haluavalta koiralta. Se tehdään myös käytännön metsästystilanteessa. Working testit eli WT:t ovat kokeita, joissa noudettavana käytetään dameja. WT-kokeista valioitumiseen vaaditaan myös hyväksytty tulos lämpimällä riistalla: joko NKM tai tulos A-kokeesta. 

Lue lisää: Blogi: Ensimmäistä kertaa noutajien WT-kokeessa

Kohti metsästyskoetta

Kun koira on onnistuneesti suorittanut taipumuskokeen, on aika siirtyä metsästyskokeisiin. Tässä käsitellään NOME-B-kokeita: ne ovat yleisimpiä ja samoja asioita tulee muissakin koemuodoissa esille. Jos innokas noutajaharrastaja on jo pennun hankkiessaan ajatellut osallistuvansa metsästyskokeisiin (tässä nome), on pohjatyötä tehty nomea varten jo kauan. Toki noutajan kanssa voi milloin vain todeta haluavansa nomeen, koskaan ei ole myöhäistä.

Pohjatöitä pentukoiran kanssa

Pennun kanssa panostetaan luoksetuloon, joka opetetaan sekä suullisella kutsulla, käsieleillä että pillillä (kasvattaja on jo varmasti tehnyt tätä). Luoksetulovihellys, esim. piip-piip-piip (ja kutsu + eleet) liitetään tiiviisti palkkioihin (ruokaan, leikkimiseen jne.) ja etenkin pentua palkitaan AINA sen tullessa pillitettynä luokse. Aikuisenkin koiran kohdalla pitää pillin merkitystä ylläpitää koko ajan palkitsemalla sitä edes satunnaisesti luoksetulosta. Luoksetulon tulisi olla aina nopea ja suoraviivainen, jota edesauttaa se, että koiralla on kiire ohjaajan luokse (saamaan palkkiota tai uutta tehtävää tms.).

noutaja_nome_dami_nouto
Kuvituskuva

Noutamisen perusteita käsiteltiin jo taippariosioissa. Kun suunnitelmissa on nome, alusta asti on hyvä välttää ns. paukkunoutoja, eli joissa koira lähtee liikkuvan esineen perään ilman lupaa tai muutoin ilman lupaa noutoon. Pennusta voidaan pitää hellästi kiinni esineen heiton aikana ja kun pentu on rauhallinen, se pääsee noutoon. Noutoon ei pääse siten, että koira on kiihkeä ja kuuma, vaan vain silloin, kun koira odottaa lupaa maltillisesti. Jos koiran noutohalu on heikompi, voi sen kanssa tehdä vauhti-/paukkunoutoja, mutta koiran innostuttua noutamisesta muistetaan taas maltti ennen noutamista. Noutaja on ehkä pentuna rauhallisen oloinen noutojen yhteydessä, mutta iän myötä monet vähitellen innostuvat asiasta niin, että niiden on vaikea malttaa aloillaan, kun ne tietävät pääsevänsä noutamaan. Täten rauhallisuus korostuu noutojen yhteydessä. Jos pentu/nuori koira on kovin innokkaan oloinen, kannattaa heittelyjä välttää ja tehdään enemmän esim. viedyn esineen noutamista.

Paikallaoloa ja rauhoittumista tehdään monenlaisissa tilanteissa ja paikoissa: kotona, lenkillä, muiden koirien läsnäollessa, noutoharjoituksissa, vesistön äärellä jne. Tässä kannattaa odottaa sitä, että koira tarjoaa itse paikoillaanolemista, josta sitä palkitaan (ruualla, syöminen rauhoittaa vrt. parasympaattinen hermosto). Kannattaa varata paljon ruokaa, jotta koiraa pystyy palkitsemaan rauhallisuudesta riittävän tiheästi ja koko harjoituksen ajan. Tässä hyödynnetään sekä klassista että operanttia ehdollistumista: klassinen = ruoka, syöminen, rauhallisuus, kun muut esim. noutavat, sekä operantti = koira tarjoaa esim. istumista, kun muut noutavat.

Noutaja on ehkä pentuna rauhallisen oloinen noutojen yhteydessä, mutta iän myötä monet vähitellen innostuvat asiasta niin, että niiden on vaikea malttaa aloillaan, kun ne tietävät pääsevänsä noutamaan.

Edellisiin liittyy luopuminen, eli koira luopuu aluksi esim. kädessä olevasta namista (= ei yritä ottaa sitä). Tätä vaikeutetaan esim. liikuttamalla kättä, liikkumalla itse kauemmaksi koirasta jne. Luopumisajatusta voidaan käyttää myös esim. ovesta ulosmenossa tai autosta poistumisessa: kun koira ei hingu ulos, se pääsee ulos.

Perusasennossa vasemmalla puolella istuminen sekä siihen tuleminen on myös osa koulutusta. Tätä voidaan tehdä esim. houkuttelemalla koiraa istumaan perusasentoon, korokkeen tai vadin avulla tai aluksi palkitsemalla vieressä istuvaa koiraa runsaasti, jonka jälkeen aletaan siirtyä siten, että koira pääsee jollakin tapaa uudelleen tulemaan tähän palkitsemispaikkaan.

Mukana kulkemista ja lähelle hakeutumista tehdään esim. siten, että ohjaaja kulkee kytketyn koiran kanssa isohkoa ympyrää oikealle. Kun koira kävelee ohjaajan lähellä mukana, sitä palkitaan. Vähitellen koira alkaa hakeutua tähän paikkaan yhä useammin, jolloin yhdessäkulkemismatkaa pidennetään. Sitten aletaan mutkitella, peruuttaa, kävellä suoraan jne. Tämän jälkeen tähän lisätään häiriöitä, esim. laitetaan dami maahan ja tehdään mukana kulkemista. Häiriöiden astetta lisätään, esim. heitetään dameja tai kävellään kohti damia. Tähän liitetään luopuminen, eli kun koira ei hingu kohti laitettua/heitettyä damia, voidaan pysähtyä ja antaa koiralle lupa noutaa.

Pillistä (istumaan) pysähtyminen on tärkeä nome-koiran perustaito. Koira voi joko istua tai seistä, miten ohjaaja haluaa (istuminen ei ole mahdollista vedessä koiran uidessa, maalla kyllä). Ennen tätä koira opetetaan istumaan käskystä ja/tai käsimerkistä (esim. pentu käppästelee ohjaajan edessä, katsoo tätä, pysähtyy ja istuu -> palkkio). Kun koira osaa tämän, liitetään tilanteeseen pillin puhallus (yleensä yksi pitempi puhallus piiiiip) ja palkkio, kun koira reagoi tilanteeseen pysähtymällä (ja mahdollisesti istumalla, aluksi tämä ei ole välttämätöntä). Pillipysähtymisistä koiraa palkitaan aluksi aina, jotta klassinen ehdollistuminen alkaisi toimia. Kun koira on kauempana, menee poispäin tai tulee kohti, sille voidaan heittää palkkio pillin puhaltamisen jälkeen. Tärkeää on aluksi nopea palkitseminen, jotta yhteys pillin ja palkkion välille syntyisi. Pysähtymisen palkitsemista vahvistetaan läpi koiran elämän kuten luoksetulonkin, jottei se sammuisi pois (extinction).

noutaja_nome_metsästyskoe
Kuvituskuva

Erilaiset maastot ovat tärkeitä nuoren koiran kanssa: koiran kanssa kuljetaan metsässä, kivikoissa, pelloilla, soilla, kaislikossa jne. Koira tottuu uusien paikkojen hajuihin ja pintamateriaaleihin, hoksaa, että ojan jälkeen voi tulla metsä tai peltoa, oppii ylittämään erilaisia esteitä, esim. puunrunkoja. Samoin uimista harjoitellaan erilaisissa paikoissa ja vesistöissä, samoin erilaisilla rannoilla.

Lähihaku liittyy tilanteeseen, jossa koira on lähetetty ohjaukseen ja sille kerrotaan pillipuhallusten (esim. lyhyet puhallukset pip-pip-pip-pip) avulla, että jossain lähellä on dami ja sen kannattaa nyt alkaa etsiä sitä. Tähän liitetään usein se, että koira pysäytetään ja siitä se ohjataan käsimerkin ja puhallusten avulla etsimään läheltään (takaa, edestä tai sivulta <- käsimerkit sen mukaisesti). Lähihakua voi helposti harjoitella nuorenkin koiran kanssa esim. makupalojen avulla: ripotellaan nameja maahan, tuodaan koira paikalle ja pillitetään lähihakua koiran etsiessä nameja. Sitten voidaan piilottaa koiran nähden esim. tennispallo pusikkoon, koira sen lähellä ja käsimerkin sekä pillityksen avulla annetaan koira alkaa etsiä sitä. Myöhemmin lähihaku liitetään ohjaustehtäviin.

Lajiharjoitteita

Nomessa on kolmenlaisia tehtäviä: hakua, markkeerauksia ja ohjausta. Hakua voi harjoitella aiemmin kerrotun vastatuulen avulla ts. etsittävät damit ovat koiraan nähden vastatuulessa, jolloin alueelle lähtevä koira oppii käyttämään nenäänsä eikä vain juoksemaan jonnekin. Myöhemmin tuulen suuntaa vaihdellaan, samoin damien sijoittelua alueella, käytetään monenlaisia alueita jne. Tärkeää nuoren koiran kanssa olisi se, että se oppisi etsimään, ei vain juoksemaan tai palaamaan tyhjänä (ilman damia) ohjaajan luokse. Apuna voi käyttää hajuvanoja, toisten koirien jälkiä, toista koiraa, maastonmuutoksia, joiden jälkeen löytyy dami, linjamaisesti peräkkäin sijoitettuja dameja, koira näkee damien viennin jne. Liikaa ei kannata haetuttaa, ettei koiran itsetunto katoa (se ei löydä, vaikka kuinka etsii), mutta ei aina vain paria damia. Damit voi sijoittaa myös hieman haastavampiin paikkoihin, jotta koira oppisi käyttämään nenäänsä (esim. hieman korkeammalle tai vähän maan sisälle).

Markkeerauksissa koiran pitää oppia katsomaan paikka, minne dami putoaa. Koiran tulee pysytellä tällä alueella eikä se saa lähteä laajentamaan etsimistä liian kauaksi (muutoin tehtävä muuttuu hauksi). Aluksi damit voi heittää selkeisiin paikkoihin, joista koira saa tukea näköhavainnolleen, esim. jokin pusikko aukealla paikalla. Myöhemmin näitä vaikeutetaan, esim. heitetään pusikon eteen, sivulle tai taakse, jolloin koira ei saa enää niin voimakasta tukea siitä ja se joutuu markkeeraamaan paikan tarkemmin. Heittopaikkoja, heiton taustoja ja etäisyyksiä vaihdellaan, jottei koira totu siihen, että heitto tulee aina n. 15 m päähän koirasta. Tehdään heittoja erilaisissa maastoissa ja maastonylityksiä, esim. maalta veden yli maalle. Markkeerausdami voidaan myös hieman piilottaa heiton jälkeen tai heittää erityisen hankalaan (mutta selkeään) paikkaan, jotta koira oppisi pysyttelemään heittoalueella ja etsimään damin sieltä.

Markkeerauksiin liittyy vielä se, että koiran pitää muistaa, minne dami putosi. Se voi joutua tekemään jonkin muun tehtävän ennen kuin se pääsee noutamaan, esim. se tekee ensin linjan ja vasta sitten noutaa. Muistia kannattaa siis kehittää odottelemalla hetken, ennen kuin koira pääsee noutoon tai lähtemällä vaikka kokonaan pieneksi hetkeksi pois, palaamaan ja sitten vasta koira saa noutaa. Muistaminen liittyy myös monimarkkeerauksiin, joissa heittoja tapahtuu useampia. Näissäkin aloitetaan pienestä eli esim. kaksi täysin eri suuntiin tehtyä heittoa, joista toinen on jää muistiin (se, jonka koira noutaa viimeiseksi).

noutaja_nome_metsästyskoe_2
Kuvituskuva

Ohjauksen perusta on suora linja eli eteenmeno. Pennun kanssa tätä voi tehdä vaikka ruokakupilla, joka viedään pennusta katsoen suoraan eteen. Koira lähetetään linjalle käskyllä ja käsimerkillä. Matkaa pidennetään ja maastoja vaihdellaan pennun edistyessä. Samaa voidaan tehdä leluilla ja dameilla. Kun pentu osaa tämän luotettavasti, aletaan tehdä ns. sokkolinjoja. Siinä kohde viedään ilman että pentu näkee, aluksi n. 10 m päähän lähetyspaikasta. Tullaan pennun kanssa lähetyspaikkaan, koira perusasentoon vierelle (kuten on tehty aina lähetyksissä), annetaan käsimerkillä suunta ja käskyllä lupa lähteä kohti kohdetta. Kohteen tulee olla niin lähellä ja esillä, että koira löytää sen ilman etsimistä vaivatta lähdettyään edes hieman osoitettuun suuntaan. Tuulen suunnalla on merkitystä: sen tulisi olla myötätuuli, jottei koira saa kohteesta hajua lähetyspisteeseen ja tee harjoitusta haun avulla. Kun lyhyen matkan sokkolinja alkaa olla varma, aletaan matkaa pidentämään ja maastoja vaikeuttamaan (vaikeutus esim. suora tie/polku – kentän/talon/aidan/pellon/metsän reuna – nurmialue/pelto – metsä/vesialue – maa-vesi –vaihtelu).

Ohjaukseen liittyvät vielä suunnat eli koiraa ohjataan eteen – taakse – vasemmalle – oikealle. Näitä voi tehdä kohteiden (target) avulla aukealla kentällä, ruokakuppien tai lelujen avulla. Opetetaan koiralle, millaisilla käskyillä ja käsimerkeillä se lähtee eri suuntiin. Voidaan myös opettaa lähteminen taakse joko vasemman tai oikean pyörähdyksen avulla riippuen siitä, lähtetäänkö koira taakse antamalla lähetys vasemmalla tai oikealla kädellä. Suuntiin ja ohjauksiin löytyy monenlaisia harjoituksia, esim. kellotaulu tai ristikko.

Alokasluokassa koiran pitää kertaalleen ykköstuloksen saadakseen suorittaa jälki (n. 200 m). Se tapahtuu suurinpiirtein samoin kuin taippareissa, koiran pitää tosin hieman etsiä jäljen alkua ja suuntaa ja se voidaan tehdä joko jäniseläimellä tai linnulla.

Pohjatyöt tehty

Pohjatöissä on mukana sekä tekniikkaa että koiran omaa hoksaamista ja itsenäistä työskentelyä. Nome onkin näiden kahden tasapainoilua: koiran tulee olla ohjaajansa hallinnassa ja osata työskennellä itsenäisesti. Sen pitää malttaa mielensä, vaikka toinen koira tekisi vieressä noutoa ja sen pitää sietää häiriöitä, esim. heitetään markkeeraus ja koiran pitääkin tehdä ohjaustehtävä. Kaikkiin tehtäviin voi liittyä häiriöitä, joista yleisiä ovat sellaiset, joissa koiran pitää esim. jättää jokin sen näkemä heitto tekemättä ja tehdä jokin muu tehtävä. Koiran pitää siis osata hillitä itsensä ja luopua näkemästään noudosta, joka sen kuitenkin pitää noutaa ehkä myöhemmin.

Maltti ja rauhallisuus sekä keskittyminen ovat tärkeitä taitoja. Nuori koira olisikin hyvä tuoda noutoharjoituksiin siten, ettei se ole täynnä virtaa ja juoksuhaluja, vaan rauhallisesti sinkoilematta ja kiihkoilematta hyvässä mielentilassa (nimim. omistan flatteja, ei helppoa). Mielentilan hallinta on tärkeässä roolissa, joten sitä pitää tarkkailla koko ajan. Jos koiran kanssa harrastaa muita lajeja, joissa koira saa olla vallattomampi tai joissa koiran vireystila nousee paljon, pitää rauhallisen mielialan kanssa mahdollisesti tehdä paljon töitä nomessa. Koiran tulee olla itsevarma (ei siis liian vaikeita tehtäviä, joissa koira epäonnistuu), keskittynyt ja riittävän rauhallinen, jotta sen olisi helppo suoriutua tehtävistä. Hyvä pohjatyö kannattaa aina, samoin se, että tekee ns. tekniikkatreenejä (ohjauksia, pilliharjoituksia jne) säännöllisesti maastoharjoittelun lisäksi.

Noutajien metsästyskokeet -linkkejä
Rodunomaiset kokeet (NOU, NOME-A, NOME-B, WT)
NOMEB
Noutajien metsästyskoe (nome)
Kylmän riistan metsästyskoe (NOME-B)

Videoita
Rauhoittuminen nome-treeneissä
Nome-seuraamiseen treenejä
Lähelle hakeutuminen
Luopuminen ja maltti
Nuoren koiran nome-treeneistä
Peruslinja muistina
Hakua – klippi 1
Hakua – klippi 2
Ajo-jälki
Alo-koe

Kiinnostaako noutajan koulutus? SporttiRakissa on alkamassa 14.4. nuoren noutajan teemaviikot, joilla kokenut noutajaharrastaja ja koetuomari Heli Siitari vie harrastajia syvemmälle nuoren metsästysnoutajan kouluttamiseen. Kaikki teemaviikkojen materiaalit ovat vapaassa katselussa jäsenyyden kautta. Lue lisää teemaviikoista!

Muokattu 16.3. klo 13.20: Lisätty juttuun valioitumisvaatimuksesta myös WT-kokeen osalta.


MAINOS

Työskentelen opettajana nuoriso- ja aikuiskoulutuksen parissa Kannuksessa ”kennellinjalla” eläintenhoidon ja hyötykoirien kouluttamisen parissa. Toimin myös tottelevaisuuskokeiden tuomarina ja olen suorittanut eläintenhoitajan ammattitutkinnon eläinten kouluttamisen osaamisalalta. Koiraharrastukseni alkoi kauan sitten cockeri Minkin kanssa agilityssä ja myöhemmin myös tokossa. Sen jälkeen minulla on ollut sileäkarvaisia noutajia, joiden kanssa kilpailen tokossa, agilityssä, PK-jäljellä, rally-tokossa, noutajien metsästyskokeissa sekä metsästyskoirien jäljestämiskokeissa. Lisäksi syksyllä noutajat pääsevät mukaan tositoimiin metsästyksessä. Kouluttamisen lisäksi olen kiinnostunut eläinten käyttäytymisestä, luonteista, kognitioista, jalostuksesta jne.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän