Tokoa pidetään nipottajien lajina, eikä syyttä – positiivisessakin mielessä.

Tokon sääntökirjassa on kerrottu eri liikkeiden haluttu, yleispiirteinen, oikea suoritustapa. Liikkeiden tekemisessä on tulkinnanvaraa ja myös nipottamisen/nillittämisen/pilkuttamisen mahdollisuuksia. Kaikkea kun ei sääntökirjaan voi kirjoittaa, se paisuisi muuten mahdottomaksi.

Jos jokaisessa asiassa lähtee nipottamisen linjalle, on vaikea löytää koiraa, joka pystyisi suorittamaan kaikki liikkeet 10 pisteen arvoisesti. Liiallinen nillittäminen ei ole tarpeellista, koirat kun eivät ole (onneksi) robotteja. Mutta joskus on ihan mukava käydä läpi sitä, mistä kaikesta pienestä liikkeiden tekemisessä voisi nipottaa ja mistä kannattaa nipottaa. Tässä siis joitakin nipotusvinkkejä, joista osa on ”tärkeitä” ja osa sellaisia, että niistä nipottaminen ei ole kovinkaan järkevää.

Käsimerkkejä käytettäessä ohjaajan vartalo ei saisi lähteä mukaan käsimerkkiin. Vartalo on mahdollisimman aloillaan ja vain käsi/kädet liikkuvat.

Ohjaajan toiminta

Ohjaajan toiminnassa on monenlaisia seikkoja, joista kannattaa ja pitää huomauttaa. Ylimääräiset eleet ja vartalonkieli ovat niitä, joista pitäisi päästä mahdollisimman pian eroon (tai ei käyttää niitä ollenkaan). Yleistä on vartalon kiertyminen vasemmalle siten, että vasen hartia on taaempana tai vasen käsi roikkuu alempana kuin oikea (perusasento, sivulletulo, seuraaminen) – ohjaaja seisoo kierossa (ja vielä vatsa pömpöttää eteenpäin eli ohjaaja on takakenossa kantapäillään). Sama toistuu, kun koiraa käsketään sivulla maahan tai istumaan. Käsimerkkejä käytettäessä ohjaajan vartalo ei saisi lähteä mukaan käsimerkkiin. Vartalo on mahdollisimman aloillaan ja vain käsi/kädet liikkuvat.

Ohjaajan pää liittyy monesti vasemman hartian ja käden ongelmaan, kun ohjaaja haluaa katsoa koiraansa. Jonkinlaista katsetta tai tietoisuutta koiran olemassaolosta ohjaajan vieressä tarvitaan, jotta näkee esim. ottaa noutoesineen koiralta pois. Kuitenkin voimakasta koiraan tuijottamista pitää välttää. Katse sivusilmällä vähän eteen-alas yleensä toimii, eli leukaa ei tarvitse painaa rintaan ja pitää päätä nyökyssä. Hyvin pienten koirien kanssa ollaan enemmän ongelmissa, kun koiraa ei näe ilman että reilusti kääntää päätä tai sitten pienen koiran pitää olla sijoittuneena hieman liian eteen. Tämän hieman liian edessä olevan paikan voikin niille ehkä sallia, koska lähes koiran koko keho voi osua ohjaajan jalan kohdalle, ei vain lapa (vrt. tanskandoggin vs. chihun lapa).

Ohjaajan liikkumisongelmat tulevat esille seuraamisessa ja sen yhteydessä tehtävissä liikkeissä. Ohjaajan askellus voi selvästi hidastua tai rytmittyä esim. ennen käännöksiä tai pysäytyskäskyä. Tämä toimii, jos sen tekee luontevasti eikä sitä erota, muutoin se on virhe.

Yleisiä hankaluuksia liittyy ohjaajan vasemman käden toimintaan. Vasen käsi voi liikehtiä erikoisesti tai sormia heilutellaan esim. kun koira pyydetään maasta istumaan loppuperusasentoon tai tehdään seuraamisen käännöksiä.

pikkutarkkaa_tokoa_noutaja

Vasen käsi on muutenkin monella ongelmallinen, vaikka koira olisi kovin pieni – melonit ovat kainalossa, eli vasen käsi irtaantuu selvästi irti ohjaajan vartalosta siten, että koiran pää (tai pienen koiran kuvitteellinen pää, jos koiralla olisi kirahvin kaula) jää ohjaajan käden ja vartalon välille. Jättiroduilla ongelma voi olla todellinen. Etenkin jos koiran perusasento on hieman takana ja pää pystyssä kohti kainaloa. Tai jos koiran paikka vierellä on kovin tiivis. Säännöissähän perusasento on n. 10 cm ohjaajasta sivusuunnassa koiran lapa ohjaajan jalan kohdalla. Tätä käsi-koira -ongelmaa joutuu joidenkin koirien kanssa tosissaan miettimään, mutta yleensä kädelle löytyy jokin muu paikka kuin koiran posken ulkosyrjä perusasennossa.

Vasen käsi voi kärsiä myös äkillisistä halvaantumisista, ts. se jämähtää hetkellisesti paikoilleen. Tällainen voi syntyä edelleen seuraamisessa sekä jättöliikkeissä, joissa käskyhetkeen voi liittyä vasemman käden outoutta sekä seuraamisrytmin muutoksia.

Videossa esitellään joitakin käsiongelmia: vasen käsi, seuraaminen & perusasento

Kontakti ohjaajaan

Kontaktilla tarkoitetaan yleensä katsekontaktia kohti ohjaajaa. Kontakti voi olla kohti ohjaajan naamaa tai muunkinlainen kontakti, esim. pieni koira voi pitää kontaktia ohjaajaan matalammalle kuin kasvoihin. Jonkinlaista katsomista tai ohjaajan tarkkailua sillä kuitenkin tarkoitetaan ja seuraamisessa sen puute on mainittu virheeksi. Liiallinen tai vinottain ulkokautta tuijottaminen seuraamisessa ovat virheitä (koira seuraa niin, että niska-selkälinjan kulma 90o tai vähemmän). Eli jos koira seuraa pää kenossa (”kainalokontaktissa”) siten, että liikkuminen näyttää luonnottomalta.

Koiran ei tarvitse pitää kontaktia ohjaajaan liikkeiden alussa perusasennossa, esim. ennen noutoon lähettämistä. Jotkut haluavat kontaktin ennen liikkeitä, ehkä koska koira alkaa muuten roikkua perusasennossa (kyhjöttää pää eteenpäin) tai koira alkaa vaivihkaa nostaa takapuoltaan liikkeen alussa. Yleisissä ohjeissa numerot 57 ja 63 käsittelevät koiran pysymistä liikkeen lähtöpaikassa, jonka perusteella roikkumisesta ym. voi alentaa arvosanaa. Kontaktipakkoa ei alussa ole, mutta se helpottaa monen liikkeen tekemistä.

Perusasento

Vasemmasta kädestä ja kontaktista voi siirtyä luontevasti perusasentoon. Koiran koosta riippuen sopiva perusasento voi näyttää kovinkin erilaiselta. Joku sanoo, että koiran etutassujen tulee olla ohjaajan jalkojen tasalla, mutta tämä ei aina toimi kovin pienten tai suurten koirien kanssa. Kun pitää koiran lavan (sääntöjen mukaisesti) ohjaajan jalan (polven) kohdalla ja koiran ja ohjaajan etäisyyden n. 10 cm:ssä, ei suuria ongelmia pitäisi olla. Aika moni koira on perusasennossa kovin tiiviisti ohjaajan vieressä, jopa kiinni, eikä tästä yleensä kovinkaan paljon sakoteta, josko ollenkaan. Nojaaminen ym. perusasennossa ovat kyllä selkeitä virheitä, eivät vain nipottamisen paikkoja.

Jotkut koirat istuvat perusasennossa kenottaen ulospäin, kun ne pitävät kontaktia ohjaajaan. Koiran jalat ovat kuten pitääkin, mutta kroppa kenottaa. Tätä ei sinänsä ole merkitty virheeksi, mutta voihan asentoa korjata pyytämällä koiraa istumaan suorassa. Osa pyytää koiraa koskemaan kättä tai jalkaa tms. tässä tilanteessa asennon korjaamiseksi. Tällaisten nokkimisten ym. kanssa pitää olla varovainen, koska niitä voidaan nillittämisinnossa tulkita tempuiksi.

Nopeusasiat

Nopeudessa riittää ihmeteltävää! Säännöissä puhutaan mm. rodun huomioimisesta, rodunomaisesta liikkumisesta, tempossaan pysymisestä ja halukkuudesta suorittaa tehtävä sekä ripeästä ravaamisesta. Mikä riittää kellekin, esim. EVL-ruutu, jossa kaikki osat tehdään ripeässä ravissa iloisesti ja innokkaasti, mitäpä tästä annetaan? Kiitettävä arvosana, ehkä 9-10?

pikkutarkkaa_tokoa

Käytännössä koiran pitää toimia mahdollisimman nopeasti kykyihinsä nähden ja jos nillittää haluaa, niin nopeutta voi toivoa lisää lähes jokaiseen suoritukseen. Jokainen on varmaan nähnyt maailman laiskimmankin koiran juoksevan äärettömän lujaa, mikä osoittaa, että koiralla on kykyjä kovaan vauhtiin. Täten voidaan todeta, että jos koira haluaisi, se pääsisi vielä nopeampaa. Eri asia sitten on saada koira tekemään näitä spurtteja tokossa, vrt. esim. juokseminen riistan perässä, kaikkia ei kiinnosta ohjaajan tarjoama lihapulla tai lelu yhtä paljon.

Joskus nopeus kostautuu, esim. liian kovalla vauhdilla tehdyssä luoksetulossa voi pysähtyminen venyä tai koira lipuu ympyrästä ulos. Armoa ei näissä paljon anneta, vaan koiran pitää työskennellä sopivasti säädellyssä vauhdissa. Liiallinen nopeuden korostaminen on melko turhaa, mutta sopiva nillittämisen aihe. Elävinä olioina koirilla saattaa liikkumisnopeudessa olla vaihtelua yhden liikkeenkin sisällä eri tilanteissa, eivätkä koirat liiku samalla tavalla. Toko ei ole nopeuskilpailu, joten riittävän vauhdin suhteen voi antaa armoa tehtävästä riippuen. Tai jos haluaa nipottaa, voi vauhtia vaatia lisää.

Seuraavassa artikkelissa käydään läpi liikekohtaisia pilkuttamisen paikkoja.


MAINOS

Työskentelen opettajana nuoriso- ja aikuiskoulutuksen parissa Kannuksessa ”kennellinjalla” eläintenhoidon ja hyötykoirien kouluttamisen parissa. Toimin myös tottelevaisuuskokeiden tuomarina ja olen suorittanut eläintenhoitajan ammattitutkinnon eläinten kouluttamisen osaamisalalta. Koiraharrastukseni alkoi kauan sitten cockeri Minkin kanssa agilityssä ja myöhemmin myös tokossa. Sen jälkeen minulla on ollut sileäkarvaisia noutajia, joiden kanssa kilpailen tokossa, agilityssä, PK-jäljellä, rally-tokossa, noutajien metsästyskokeissa sekä metsästyskoirien jäljestämiskokeissa. Lisäksi syksyllä noutajat pääsevät mukaan tositoimiin metsästyksessä. Kouluttamisen lisäksi olen kiinnostunut eläinten käyttäytymisestä, luonteista, kognitioista, jalostuksesta jne.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän