Koiran hajuaisti – vahvin & tärkein kaikista

Monen koiran elämässä kaikenlaiset hajut näyttelevät keskeistä osaa, mikä ei ole ihme, sillä koiran hajuaisti toimii sen aisteista ensimmäisenä ja viimeisenä.

Kun ihmisellä on noin 380 erilaista hajureseptoria, on koirilla erilaisia hajuihin reagoivia reseptoreita noin 870. Reseptorit sijaitsevat hajuaistinsoluissa nenän limakalvolla.

Kokonaisuudessaan koiralla on hajuaistinsoluja noin neljäkymmentä kertaa niin paljon kuin ihmisellä. Koira voi haistaa sellaisia asioita, joita ihminen ei voi, koska koiralla on enemmän erilaisiin hajumolekyyleihin reagoivia reseptoreita: jos hajumolekyyliin reagoivaa reseptoria ei ole, hajua ei pysty aistimaan. Yksi hajuaine voi aktivoida yhden tai useampia reseptoreita. Eri hajut saavat siis aikaan useita erilaisia reseptorien reaktioyhdistelmiä!

Kun ilma virtaa koiran nenään, se läpäisee ensin epiteelin, joka puhdistaa, kosteuttaa ja lämmittää syvemmälle kulkeutuvaa ilmaa. Hajuepiteelit, joissa hajuja vastaanottavat reseptorit ovat, ovat vasta syvemmällä koiran nenässä. Kun koira hengittää normaalisti, vain osa hengitysilmasta kulkeutuu reseptoreihin asti. Nuuhkimalla koira saa enemmän ilmaa syvemmälle nenäänsä ja siten myös enemmän hajumolekyylejä hajureseptoreihin. Nuuhkiessa koiran hengitystiheys on 140–350 kertaa minuutissa.

Nuuhkimisella on monia tehtäviä. Tärkein niistä on hajumolekyylien kuljettaminen tarpeeksi syvälle nenään. Nuuhkiminen aiheuttaa nenän ulkopuolella ilmavirtauksia, jotka irrottavat hajumolekyylejä alustasta ilmaan: näin koira saa vielä enemmän hajumolekyylejä nenäänsä tarkasteltavaksi. Nuuhkiminen myös lämmittää koiran hengittämää ilmaa, ja lisäksi se aktivoi hajuaistimukseen reagoivia aivojen osia. Koirilla on myös hyvä syy nuuhkia kiinnostavia kohteita läheltä – tekniikka kun saa ilman virtaamaan nenään juuri optimaalisella tavalla.

Nenääkin voi treenata

Koiran hajureseptorit uusiutuvat 30–60 päivän välein. Kuolleen hajureseptorin tilalle syntyy uusi, mutta se ei välttämättä ole samanlainen kuin edeltäjänsä. Hajusolut muokkautuvat siihen ympäristöön sopivaksi, jossa koira elää. Koiralle erityisen tarpeellisten reseptorien määrä siis lisääntyy: harjoittelemalla tiettyjen hajujen kanssa saadaan muokattua koiran hajuaistinsoluja erityisesti näihin hajuihin sopiviksi.

Hajureseptorien lisäksi myös hajuja käsittelevät hermokeräset kasvavat ja hermoradat vahvistuvat, kun koira käyttää niitä paljon. Harjoittelemalla on siis mahdollista voimistaa johonkin tiettyyn hajuun reagointia: huumekoira havaitsee entistä pienemmän huume-erän, hypokoira havaitsee laskevan verensokerin entistä herkemmin ja kantarelleja etsivä koira löytää entistä paremmin sammaleenkin alle piiloutuneet sienet.

Hajuilla on merkitystä

Koiran hajumuisti alkaa toimia hyvin varhain, jo sikiökaudella, ja se on myös hyvin pysyvä. Sen vuoksi esimerkiksi hajuun liittyvistä peloista on vaikea päästä eroon: haju aiheuttaa koirassa negatiivisen tunnetilan. Koirat muistavat yleensä erityisen hyvin nuorena oppimansa hajut, ja siksi pentua kouluttaessaan onkin todella tärkeää huomioida pennun hajureseptorien ja aivojen kehitys.

Kaikki hajut eivät edes pääse tietoiseen osaan aivoja, vaan koira yksinkertaisesti reagoi niihin automaattisesti. Tätä epätietoista eli limbistä järjestelmää ei voi hallita koulutuksella. Toisaalta silloin kun koira opetetaan tunnistamaan ja etsimään tiettyä hajua, se on käsiteltävä tietoisessa järjestelmässä, koska haju aiheuttaa ihmisen opettaman käytöksen. Hajut siis vaikuttavat sekä tietoiseen että tiedostamattomaan käyttäytymiseen.

Hajumuistista voi olla ohjaajalle sekä hyötyä että haittaa. Kun koiraa koulutetaan etsimään aina tiettyjä hajuja, esimerkiksi nose work -hydrolaatteja tai vaikkapa huumausaineita, on erityisen tärkeää ja hyödyllistä, että etsittävä haju päätyy koiran hajumuistiin ja aiheuttaa positiivisia mielleyhtymiä. Jos koiraa taas koulutetaan etsimään sille esitellyn lähtöhajun perusteella ihmistä tai toista eläintä, mikään harjoitushaju ei saisi jäädä koiran hajumuistiin pitkäksi aikaa.

Sen sijaan harjoituskohdetta tulisi vaihtaa jatkuvasti, jotta koira oppii nuuhkimaan lähtöhajun tarkasti ja pitämään sen mielessään lähtiessään etsimään esimerkiksi jälkeä. Jos koira harjoituksessa tai todellisessa etsintätilanteessa jäljestää samaa kohdetta hyvin pitkiä aikoja, se saattaa hyvinkin muistaa kohteen hajun törmätessään siihen sattumalta uudelleen pitkänkin ajan jälkeen.

Koiran hajuaistiin vaikuttavat monet tekijät

Vaikka kaikkien koirien hajuaisti on parempi kuin ihmisellä, on hajuaistissa eroja myös rotujen välillä. Ison koiran kuonoon mahtuu fyysisesti enemmän hajuepiteeliä kuin pienen koiran kuonoon. Toisaalta lyhytkuonoisen koiran kuonoon hajuepiteeliä ei mahdu yhtä paljon kuin pitkäkuonoisen koiran kuonoon. Jos koiran rakenne aiheuttaa sille hengitysvaikeuksia, on myös nuuhkiminen hankalampaa eikä ilmavirta ja sen mukana hajumolekyylit kulkeudu yhtä tehokkaasti hajuepiteeliin. Pigmentin puute voi aiheuttaa sokeuden ja kuurouden tavoin puutteita myös hajuaistiin.

Hormonaalinen tila, esimerkiksi nartun juoksuaika, saattaa vaikuttaa koiran hajuaistiin. Sairauksista kilpirauhasen vajaatoiminnan on todettu heikentävän hajuaistia. Myös monet lääkeaineet vaikuttavat heikentävästi hajuaistiin: kortisoni vaikuttaa usein pitkäaikaisesti syötettynä, ja lyhytkin antibioottikuuri voi lääkityksen aikana heikentää hajuaistia.

Nenäpunkki on kiusallinen vaiva ja usein yleinen selitys koiran yhtäkkiä heikentyneelle työskentelykyvylle. Koska koira käyttää haistamiseen välillä myös suutaan – hajuepiteeliä on myös kitalaessa – voivat suuhun liittyvät ongelmat, kuten kuivat limakalvot tai hammaskiven aiheuttama ientulehdus, vaikuttaa hajuaistiin.

Jos koiran suorituskyky vaihtelee harjoituksesta toiseen, voi olla hyödyllistä kiinnittää huomiota koiran mielentilaan ja viretasoon. Stressaantunut ja kiihtynyt koira haistaa huonommin kuin keskittynyt koira, koska aivoihin kulkevat hermoradat kuormittuvat muusta eikä viesti hajuaistinsoluista aivoihin kulje yhtä tehokkaasti.