Aika ajoin törmää vielä ajatukseen, jossa koiran pitäisi automaattisesti hyväksyä se, kun siltä otetaan pois sille arvokkaita asioita eikä se saisi missään nimessä reagoida mitenkään. Onko kuitenkaan ihme, että eläin puolustaa sen selviytymiselle tärkeitä resursseja, kuten ruokaa tai lepopaikkaa? Ei tietenkään, resurssien puolustaminen on koiralle lajityypillinen käytös – se on joka ikisessä koirassa olemassa oleva piirre. Itse asiassa se on kaikissa eläimissä, myös ihmisissä oleva normaali piirre. Se kuinka voimakkaana se kussakin yksilössä esiintyy on, perimän ja oppimisen lopputulema. Aiheeseen on päässyt hyvin perehtymään resursseja luonnostaan puolustavan Ässän kanssa, tässä siis opittua asiaa ja koulutusoivalluksia matkan varrelta.

resurssiaggressiivisuus_riistan_puolustaminen_resurssi
Ensimmäinen kunnon riistatyö oli haavakko, jonka luovuttaminen oli Ässälle suuri haaste kuten eleistä voi päätellä.

Jos keskitytään koiraan käyttäytyvänä eläimenä, mitä voidaan resurssien puolustamisesta oppia ja mitä sille voi tehdä? Tärkeimpänä on pitää mielessä, että kun puhutaan eläimen käytöksestä, ei ole oikeaa tai väärää, hyvää tai pahaa, on vain käytöstä. Aivan toinen asia on se, että käyttäytyykö eläin, kuten me haluamme sen käyttäytyvän, ja olemmeko me kouluttaneet koiralle sitä haluttua tapaa vai jopa aiheuttaneet sen ei-halutun käytöksen.

Käytös on jatkumo

Monilla koirilla on perinnöllinen taipumus puolustaa resursseja. Se voi alkaa siitä, että se omii leluja pentuna ja juoksee niiden kanssa kauemmaksi. Se voi tietenkin tehdä tätä myös, koska huomaa, että sillä saa omistajan hauskasti juoksemaan perässä… Alussa tai lievimmillään resurssien puolustaminen voi tarkoittaa pieniä eleitä, kuten pään kääntämistä pois, silmien siristämistä, kasvojen kiristymistä ja kehon jännittymistä tai perääntymistä. Toisilla yksilöillä voi pennusta saakka olla valmius murista suojellakseen jotakin resurssia, joko se on perinnöllistä tai pentulaatikossa opittua. Harvassa taitaa olla ne pennut, jotka ovat luovutusikäisenä resurssiaggressiivisia, tai ainakin silloin on jotakin ollut pentuaikana pahasti vialla.

Jos se pieni pentu tai aikuinenkin koira osoittaa pieniäkin omimisen merkkejä, siitä on helppoa saada täysin resurssiaggressiivinen yksilö. Yksi tapa on ottaa siltä väkisin asioita pois suusta tai mielivaltaisesti napata siltä luu tai ruokakuppi johonkin johtajuusmantraan vedoten. Kun se huomaa, että sen hienovaraiset eleet, jotka kertovat resurssin tärkeydestä, eivät toimi, alkaa se nostamaan panoksia suojellakseen resurssia. Se jatkossa pakenee, pitää kovemmin kiinni, alkaa murisemaan, nostaa niskakarvoja pystyyn – eli tekee kaikkensa kertoakseen ihmiselle, että se ei halua luovuttaa resurssia. Viimeinen vaihtoehto tietenkin koiralle on pureminen, jos sitä kaikista aiemmista varoitusmerkeistä huolimatta ei jätetä rauhaan. Tapahtuu siis oppimista: koira oppii, millä käytöksellä se saa pidettyä resurssin itsellään, ja koira oppii myös, että omistaja on epäluotettava ja pelottava hahmo, joka koiran näkökulmasta täysin satunnaisesti varastaa koiran resursseja.

Unohda arvovaltakysymykset

Jos lähdetään siitä, että koira on vain eläin – miten sitten kannattaa toimia? Ensin, hyväksy se, että koiralle on luonnollista haluta pitää kiinni sen mielestä elintärkeistä resursseista. Sillä on myös jo eläinsuojelulaissakin määritellyt oikeudet lepoon ja ravintoon. Toiseksi, älä tee itsestäsi hyvien asioiden poisviejää, vaan hyvien asioiden tuoja. Kolmanneksi, varmista, että koiralla on tarpeeksi resursseja kuten lepopaikkoja, ruokaa, leluja tai luita, jotta niiden puolustamisen tarve vähenee.

Pennun tai aikuisenkin koiran kanssa voi harjoitella vaikka niin, että ruokakuppia lähestyvä käsi ainoastaan lisää ruokaa, ei koskaan vie sitä pois. Lelut voi vaihtaa toiseen parempaan leluun tai herkkuun. Ei-sallitut esineet kannattaa laittaa pois pennun ulottuvilta. Pennulla olisi hyvä olla oma peti, jossa se saa kenenkään häiritsemättä levätä, vaikka portin takana, jos perheessä on lapsia tai muita koiria. Voit myös palkitsemalla kouluttaa koiran noutamaan ja luovuttamaan asioita suusta. Harjoittele erilaisilla esineillä niin, että se lihainen raakaluukin luovutetaan tarvittaessa – voit myös antaa palkkioksi luun takaisin kaluttavaksi.

resurssiaggressiivisuus_luun_puolustaminen_resurssi
Tässä taka-ajatuksena oli päästä lämpimään kaluamaan tuoretta hirvenluuta.

Irrottaminen kannattaa kouluttaa vahvaksi, jotta lenkkipolun varren aarteet saisi pois suusta ilman väkivoimia. Voit myös kouluttaa koiralle vahvaksi vaikka tietylle matolle tai tiettyyn paikkaan menemisen vihjeestä – tämä voi toimia esimerkiksi silloin, kun joku on kielloista huolimatta menossa häiritsemään koiraa sen lepopaikkaan.

Kouluttamalla palkitsemalla nämä käytökset sujuviksi, koira oppii, että luopuminen yhdestä asiasta tarkoittaa vain toisen asian saamista. Se myös oppii, että omistaja on reilu ja mahdollistaa koiralle asioita, eikä sen tarvitse pelätä omistajaansa. Omistaja toimii koiran näkökulmasta johdonmukaisesti: se on pennusta saakka oppinut, että kun se luovuttaa asioita tai menee tiettyyn paikkaan, se saa palkkion.

Nämä tietenkin ovat vain erilaisia mahdollisia ratkaisuja – on aina fiksua käydä ammattikouluttajalla ongelman tiimoilta. Koirakoulut järjestävät myös kursseja esimerkiksi jätä-käskyn kouluttamiseen. Etenkin jos koiran käytös on jo mennyt aggressiivisuuden puolelle, olisi hyvä laatia tarkka koulutussuunnitelma ammattikouluttajan avulla eikä kannata jäädä yksin painimaan asian kanssa.

Stressi ja kipu

Kaikesta koulutuksesta huolimatta koira saattaa silti puolustaa resursseja tai aiemmin leppoisa koira saattaa yhtäkkiä alkaa puolustamaan vaikkapa lepopaikkaansa. Silloin viimeistään on syytä tarkistaa koiran terveydentila – klassinen esimerkki lienee ikääntyvä koira, jolla alkaa paikat kolottamaan. Stressi on myös omiaan lisäämään resurssien puolustamista – ikävä noidankehä on se, jos koiran resurssiaggressiivisuutta yritetään kouluttaa pois stressiä aiheuttavilla koulutuskeinoilla. Kaikki on loppujen lopuksi kiinni koiran mielentilasta. Tiedämme itsestämmekin sen, että väsyneenä olemme ärtyneitä ja stressin uuvuttamina reagoimme voimakkaammin ikäviin asioihin. Sama pätee myös koiriin, ja kannattaakin ottaa myös resurssejaan puolustavan koiran kanssa huomioon koiran kokonaishyvinvointi: kuinka sitä kohdellaan, koulutetaan, ulkoilutetaan ja kuinka paljon se saa lepoa.

Omat oivallukset

Meillä luiden kanssa kätevimmäksi keinoksi on osoittautunut noutaminen. Maassa luuta syödessään Ässä todennäköisesti puolustaisi sitä, jos sinne joku kätensä yhtäkkiä laittaisi, mutta kun pyydän sen noutamaan luun, luovuttaa se sen rennossa ja iloisessa mielentilassa. Sillä tietenkin on oma lepopaikka, mutta se saa myös esimerkiksi nukkua sohvalla. Normaalisti se ei puolusta paikkaansa, mutta jos se vähän jäykistyykin meidän mennessä sen viereen, tiedän, että sen selkä kaipaa hierontaa. Sille on myös koulutettu vihjeestä omalle paikalle meneminen, jos me haluamme vallata sohvan täysin.

Suurin työstäminen meillä on ollut lämpimän riistan kanssa, ja muutenkin erityisen ihanat noudettavat kuten kaninkarvaiset dummyt saavat aikaan omimista – onneksi käytös ei ole koskaan laajentunut puolustamiseksi. Luovutusten kanssa on tehty paljon pohjatyötä erilaisissa viretiloissa, etenkin korkeissa sellaisissa. Kahden lelun leikki on myös toiminut pohjatyönä.

Tähän esineiden omimiseen liittyy vahvasti myös ihmisten huomion ja/tai ruuan kerjääminen. Tilannetta on korjattu lisäämällä huomion määrää muuten ja poistamalla huomio täysin Ässän omiessa jotain. Viimein ollaan päästy tilanteeseen, jossa se luovuttaa esineitä paljon vapautuneemmin – palkkiona vaikka yhden villasukan luovutuksesta saattoi jossain vaiheessa olla viiden minuutin lellittelyhetki.

Myös lämpimällä riistalla luovuttaminen on jo vähän parempi, hyvien palkkioiden ja pohjatreenin lisäksi suuressa roolissa on oman mielen hallinta. Jos yhtään alkaa stressaamaan itse, eli maalaamaan kauhukuvia siitä, kuinka surkea luovutus taas tulossa, kohta se puree leuat yhteen ja lintu vaan rutisee jne. Koira alkaa välittömästi paineistua eikä halua luovuttaa.

Suurin muutos on tapahtunut viimeisen vuoden aikana, luovuttamiset ovat parantuneet ja resurssien puolustaminen vähentynyt. Samaan aikaan olemme tietoisesti vähentäneet stressiä koiran elämässä ja kiinnittäneet myös erityistä huomiota niihin hetkiin, kun koiralla on jokin resurssi. Luottamuksen rakentaminen eläimeen on tässäkin kaiken a ja o. Paras tilanne on, jos sen luottamuksen saa rakennettua heti pennusta eikä koskaan riko sitä. Ollaan siis koiriemme luottamuksen arvoisia!

Olen kolmekymppinen koiraharrastaja, joka on varttunut koirien parissa ja aloittanut aktiivisen harrastamisen 9 vuotta sitten aikuisen weimarinseisojan tultua taloon. Matka arasta tarhakoirasta aktiiviseksi harrastuskoiraksi oli pitkä mutta opettavainen. Lajeina meillä oli pelastuskoiraharrastus, agility ja metsästys. Pelastuskoiratoimintaa ja metsästystä on jatkettu nykyisen weimarin Ässän kanssa – se on luonteeltaan täysin erilainen, mutta ei suinkaan helpompi tapaus. Ässän kanssa haaveena on hälytyskoirakelpoisuus ja tavoitteena mukavat, yhteiset metsästyshetket. Harrastamiseni ytimessä ovat koiran ehdoilla eteneminen, oman osaamisen kehittäminen ja tietenkin hauskanpito!

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän