Sarjan ensimmäisessä osassa käytiin Värikallioilla ja toisessa osassa tutustuttiin ihastuttavaan Muikkupuron mutkaan. Seuraavaksi suuntaamme jylhälle Julma-Ölkylle labradorinnoutaja Oikun kanssa.

retkeily_koiran_kanssa_hossa_julma_ölkky_1

Alunperin karttaa katsoessamme olimme valinneet reitiksi Ölökyn Ähkäsyn eli sen pidemmän reitin Suomen suurimman kanjonijärven, Julma-Ölkyn ympäri. Auto jätettiin Julma-Ölkyn parkkipaikalle, josta suuntasimme vielä aamusta kiinni olevan kioskin ohi kiertämään reittiä myötäpäivään. Päivä oli melkoisen kuuma! Lämmin tuuli piti onneksi hyttyset ja mäkäräiset loitolla ja kierroksen sai tehdä t-paidassa. Harmiksemme olimme kuitenkin jättäneet toisen vesipullon autolle. Reitin alkupäässä oli melko paljon nousuja ja laskuja, mutta reitti ei kuitenkaan tuntunut liian raskaalta. Viime kesän Norjan reissujen jälkeen Suomen nousut eivät ole tuntuneet ollenkaan pahoilta!

retkeily_koiran_kanssa_hossa_julma_ölkky_2

Puolivälissä matkaa, riippusillan kohdalla, päätimme kuitenkin lyhentää reittimme Ölökyn Ylitykseksi, joka on pituudeltaan yhteensä 5 km pituinen rengasreitti. Reitti kaartaa riippusillan kohdalta takaisin lähtöpistettä kohden. Oikun kieli roikkui tässä vaiheessa melko alhaalla ja kamerareppu oli hiostanut selkääni mukavasti. Suunnitelmana kun oli vielä kierroksen jälkeen vuokrata kanootti ja käydä katsastamassa kanjoni myös alhaalta päin. Päädyimme siis vaihtoehtoon B ja ylitimme riippusillan suunnaten toiselta puolelta kanjonijärveä takaisin parkkipaikkojen suuntaan.

retkeily, koiran kanssa, julma-ölkkyOikku ylitti riippusillan reippaasti, jonka jälkeen alkoi kivikkoinen reitti ylemmäksi metallisille portaille. Olin varautunut kantamaan Oikun, mikäli metalliportaat vaikuttaisivat liian pahoiksi kuljettaviksi. Aluksi kuljetaan kierreportaat, jonka jälkeen ritilärappusia jatkuu vielä hetken matkaa ylös saakka. Pieni reipas reissukoira asteli kuitenkin rappuset yhtään empimättä ylös saakka järkevällä vauhdilla eikä tassuvahinkojakaan sattunut. Pienempien koirien tassut pujahtaisivat helposti väleistä, tosin niiden kantaminenkin on helpompaa! Mikäli isokokoista koiraa jännittää ylipäätään rappusten kulkeminen (varsinkin sellaisten, joista näkyy maahan ja joista tassu saattaa vähän lipsahtaa) tai metalli rappusten materiaalina, suosittelen jättämään portaat välistä kiertämällä esimerkiksi koko Ölökyn ähkäisyn. Oikku on onneksi osoittautunut reissuillamme alustavarmaksi kulkijaksi ja ylitti mm. viime kesänä Abiskon kansallispuiston kuohuvan kosken metalliritiläistä siltaa pitkin ilman epäröintiä.

Kanjonin toinen puoli oli alkumatkaa helppokulkuisempaa. Ohjeelliseksi kulkuajaksi on arvioitu n. 3 h. Kiersimme reitin melko tarkasti aikaan 2,5 h välillä valokuvaten ja pitäen pieniä juomataukoja.

Melomassa kanjonijärvellä

Kun Julma-Ölkky oli kierretty ylhäältä, vuokrasimme kanootin, jolla meloimme kanjonijärven päästä päähän. Kanoottivuokra oli 30 e/puolipäivää ja vuokrauksesta vastaa Hossan Luontokeskus. Kanjonijärven kierros on mahdollista tehdä myös veneretken muodossa (15 e/hlö), mutta halusimme ehdottomasti päästä itse melomaan.

retkeily_koiran_kanssa_julma_ölkky_3

Päässä kaikui lapsena laulettu ”kanootin kapean vesille työnsin…”, kun laskimme vihreän kulkupelimme laiturin vierestä veteen. Oikku ei ole koskaan aikaisemmin ollut kanootissa, mutta luotin sen suhtautuvan ja käyttäytyvän järkevästi myös uudenlaisessa kulkuvälineessä. Soutu- ja moottoriveneessä se on ollut lukuisia kertoja ja osaa olla rauhassa. Oikku ei onnistunut kaatamaan hieman kiikkerää kanoottiamme vaan asettautui nopeasti pohjalle nukkumaan. Välillä se nousi seisomaan ja tarkkailemaan ympäristöä, kanootissa kuitenkin järkevästi ja liikkuen. Omista harvalukuisista melontakokemuksista oli aikaa vuosia! Uskaltauduin kaikesta huolimatta ottamaan jopa kamerareppuni mukaan, luotto sekä koiraan että melojien taitoihin oli kova! Retki kanjonijärven päästä päähän sujuikin kaikilta osin hyvin. Tätä voisi harrastaa enemmänkin! Kanootti mahdollistaisi erilaisten retkien tekemisen myös vedestä käsin ja avaisi uudenlaisia maisemia.

Julma-Ölkyn kallioiden jylhyys ja kanjonijärven komeus paljastuivat kunnolla vasta alhaalta päin katsottuna! Lisäksi kävimme katsomassa aivan lähietäisyydeltä kalliomaalauksia, joille on käytännössä mahdollista päästä vain vesiteitse tai jäältä käsin. Rauhalliseen tahtiin maisemia ihaillen ja meloen aikaa kului kierroksen tekemiseen hieman vajaa 2 h.

Suosittelen ehdottomasti tutustumista Julma-Ölkkyyn niin kävellen kuin vesiteitsekin! Ihana monipuolinen Hossa!


MAINOS

Retkeilyä, nomea, tokoa ja nose workia kahden sekalinjaisen labradorinnoutajan Oikun 2v (Sidewild All About Attitude) ja Ennan 8v (FI TVA Dark Water's Dreaming Hawk) kanssa. Tarinoita kuvapainotteisesti arjesta, harrastuksista, kisoista sekä retkeilystä.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän