Blogi: Noudon niksinurkka

0
13733

Vaikka noutajien ja seisojienkin omistajat ovat onnekkaita siinä, että nouto luonnistuu yleensä kuin itsestään, on monia rotuja ja yksilöitä, joilla kaikki ei sujukaan täydellisesti. Ollaan vuosien mittaan osallistuttu useille hyville kursseille ja seminaareille, joista on saatu hyviä neuvoja noudon tuunaamiseen. Ajattelin siis listata ja myös videoida niitä vinkkejä, jotka ovat meillä toimineet noudon parantamisessa – toivottavasti näistä on iloa muillekin!

Noudon aloittaminen

Tykkään kouluttaa noutoa takaperin ketjuttamalla – silloin koulutus aloitetaan noudon viimeisestä palasesta eli luovutuksesta. Kun nouto rakennetaan näin, vahvistuu ainakin meille tärkein osa eli luovutus eniten. Kun ketjuun lisätään aiempia palasia – juokseminen esineelle, noutoluvan odottaminen – toimii noudon viimeinen vahva palanen vahvisteena näille uusille osille. Tätä kutsutaan Premackin periaatteeksi: heikon käytöksen jälkeen tuleva vahva käytös vahvistaa edeltävää heikkoa käytöstä.

Kuitenkin, jotta voidaan harjoitella luovutusta, täytyy ensin saada koira tarttumaan esineeseen. Alkuun voi käyttää mitä tahansa asiaa, mikä koiralle on mieluinen. Sellaista, johon se mielellään tarttuu. Ei ehkä kannata aloittaa kuitenkaan siitä kuumimmasta lelusta. Ensimmäiseksi sheipataan koira tarttumaan esineeseen, jos se ei siihen välittömästi itse tartu. Palkataan vaikka alkuun siitä, että se katsoo esinettä, lähestyy sitä, haistelee jne. Kun saadaan koira tarttumaan hampaillaan siihen, kehutaan tai naksautetaan ja palkataan. Pikkuhiljaa edetään siihen, että palkataan vasta, kun koira todella nostaa esineen, ja seuraavaksi palkataan siitä, että se tulee meitä kohti esineen kanssa. Sehän on jo oppinut, että meiltä saa palkan – jos palkka on motivoiva ja aiemmat toistot onnistuneita, se kyllä nytkin lähtee meitä kohden lunastaakseen palkkionsa. Jos näin ei käy, kannattaa tarkistaa palkkioiden laatu ja palkan suunta.

Erikseen taas koulutetaan koiralle kämmenkosketus, alla video aiheesta. Kämmenkosketus on kätevä apuväline myös monissa muissa tilanteissa!

Tarttuminen + kämmenkosketus = luovutus

Nyt meillä on koira, joka mielellään tarttuu erilaisiin esineisiin, kantaa niitä meitä kohti palkkion toivossa ja osaa myös koskettaa kuonolla kämmeneen. Sitten vain yhdistetään nämä kaksi asiaa. Kannattaa tehdä muutama toisto nostoa ja muutama kämmenkosketus ensin erikseen, jotta koiralla varmasti on molemmat tuoreessa muistissa. Sen jälkeen koiran taas nostettua esineen ja matkatessa sinua kohti, laitatkin tuttuun tapaan kämmenen esille. Kun kuono osuu kämmeneen, naksutat tai kehut ja palkkaat. Koira kehun tai naksun kuultuaan irrottaa tietysti esineestä, jolloin saat tartuttua siitä. Luovutus on siis tehty! Sitten vain treeniä erilaisilla esineillä ja eri paikoissa, jotta käytöksestä tulee vahva. Jos olet ollut kyykyssä tai istumassa tähän saakka, voit pikkuhiljaa nousta joka toistolla ylös ja siirtyä haluamaasi luovutusasentoon.

Voit myös alkaa liittämään noutokäskyä tähän käytökseen: ala toistamaan vihjettä koiran jo nostettua esineen ja ollessa matkalla sinun luoksesi luovuttamaan. Harjoittele taas joitakin kertoja samalla vihjettä toistaen. Sitten voit testata vihjettä, pyytää koira istumaan tai pitää pannasta kiinni, asettaa esine maahan ja sitten antaa vihjeen noutaa. Itse esinekin on tässä varmasti jo koiralle vahva vihje käytöksestä, joten voit myös testailla noutovihjettä uusilla esineillä, kunhan se ensin sujuu tutuilla noudettavilla.

Muista, että kun luovutuskäsi lähtee liikkeelle, kaikki, mitä sillä hetkellä tapahtuu, vahvistuu. Älä siis lähde liikuttamaan kättä, jos koira vaikkapa pyörittelee esinettä suussa. Käden lähteminen liikkeelle on koiralle merkki siitä, että nyt juuri se tekee oikein, koska se saa pian palkkion!

Ihana noutoesine!

Nyt kun ollaan tehty asioihin tarttumisesta todella kivaa, on seuraava haaste noutoesineen kanssa rallattelu. Toki monet koirat osaavat tämän jalon taidon ilman mitään erillistä kouluttamista. Tähän avaimena on palauttamisen pilkkominen pienempiin osiin. Koira osaa jo nostaa esineen maasta ja luovuttaa sen – eli aloita siitä.

Koira istuu sinua vastapäätä ja olette nenät vastakkain. Laske esine teidän väliin maahan, anna koiralle vihje noutaa ja ota luovutus, tietenkin palkkaa. Jos nyt olitte askelen päässä toisistanne, tee seuraava toisto vaikka kahden askelen välillä. Jos koira ei vielä malta pysyä paikoillaan, apuri voi olla tarpeen pitelemään koiraa, kunnes annat noutovihjeen. Voit alkuun jättää esineen lähemmäksi sinua kuin koiraa, minimoidaksesi mahdollisuuden rallatteluun. Koiran nostettua esineen voit myös tukea vauhdikasta luoksetuloa antamalla luoksetulovihjeen ja siirtymällä joitakin askeleita taaksepäin, jotta koiralle todella tulee kiire saavuttaa sinut ja päästä tienaamaan palkkansa!

Pienin askelin eteenpäin

Onnistumisten myötä voit alkaa kasvattaa etäisyyttä sekä voit siirtää esinettä lähemmäksi koiraa kuin sinua. Voit myös jättää apuvihjeet kuten luoksetulokutsut ja taaksepäin pakenemiset pois. Kannattaa kuitenkin nostaa kriteeriä maltilla – esine suussa rallattelu on todennäköisesti koirasta palkitsevaa, joten on tärkeää pitää treeni niin selkeänä, että koiralle ei tule mieleen kokeilla sitä missään vaiheessa. Jos näin kuitenkin kävisi, en antaisi koiralle mitään huomioita. Jos paikka on turvallinen, lähtisin kävelemään pois enkä kiinnittäisi koiraan mitään huomiota, ennen kuin se joko tulee luovuttamaan esineen tai jättää sen jonnekin. Sitten miettisin, mikä johti tähän liian vaikeaan tilanteeseen. Oliko se esimerkiksi liian nopea kriteerin nosto tai liian pitkä treeni?

Myös paikalla pysymistä heittämisen aikana kannattaa harjoitella vaiheittain, etenkin jos suuntana on tottelevaisuus- tai palveluskoirakokeet. Seisojilla taas paikallapysymisharjoituksia täytyy tehdä kaikenlaisissa tilanteissa häiriöissä, kokeissa kun heittäjä on piilossa tai sitten testataan pudotettavalla riistalla. Metsästystilanteet ovat vielä luku sinänsä, mutta alkuun voi päästä myös näillä helpommilla harjoituksilla.

Pitotreeniä

Ennen kuin alkaa hiomaan pitoa, kannattaa ensin tarkistaa, missä mielentilassa koulutus tapahtuu. Paine – jos jokin – on omiaan aiheuttamaan esineen pureskelua tai pyörittelyä suussa. Mutta vaikka koulutus pohjautuisikin täysin palkitsemiseen, on käytökseen voinut jäädä rauhattomuutta.

Alkuun lähtisin kouluttamaan koiralle hyvän pidon. Sen voi esimerkiksi treenata niin kuntoon, että koira oppii vetämään esinettä hieman. Silloin se oppii pitämään esineestä tiukasti kiinni eikä esineen pyörittely ole niin todennäköistä. Alkuun vetämistä harjoitellaan taaksepäin menemällä niin, että koira tarttuu esineeseen. Kun palkkaa useamman kerran prikulleen sillä hetkellä, kun tunnet koiran pitävän hyvin ja tasaisesti esineestä kiinni ja hieman vastustavan liikettä, voit seuraavaksi alkaa päästää sillä hetkellä irti. Tarkoitus on antaa koiran kantaa esinettä hetken samalla hyvällä otteella ennen kuin se luovuttaa. Aloita hyvin pienistä matkoista ja lisää etäisyyttä asteittain.

Homma etenee vain kun suu on rauhassa!

Pidon treenaaminen on tarkkuuslaji. Kun koira on oppinut ottamaan hyvän otteen (tarkalla palkan ajoituksella) ja oppinut kantamaan hyvällä otteella, voi treenata saman rauhallisen jämäkän otteen myös luovutusta edeltävään hetkeen, kun koira istuu paikoillaan. Sitä voi ensin vahvistaa samalla tavalla kuin liikkeessä, eli tarkalla ajoituksella. Tässä vaan koira istuu. Varo kuitenkin esineen työntämistä koiran suuhun, vie sitä aina vähän poispäin sen tarttuessa.

Kun suu on rauhallinen ilman häiriöitä, voi lisätä hieman häiriötä eli käänteistä houkuttelua – tavallaan yrität saada koiran irrottamaan otteensa houkuttelemalla sitä nameilla ja leluilla. Kun koira oppii olemaan irrottamatta ja pitää suun rauhallisena, leikki päättyy palkitsemiseen. Tässäkin on mahdollista aiheuttaa liikaa stressiä koiralle ja sitä myötä rauhattomuutta – aloita siis pienin askelin, ja pidä treenit lyhyinä. Jos koira sortuu houkutteluun, poista mahdollisimman nopeasti mahdollisuus palkkioon. Peitä nami tai pyydä apuri nostamaan häiriönä toiminut lelu pois. Kieltäminen tai rankaiseminen on tarpeetonta, koira tietää jo tehneensä virheen, koska ei saanut haluamaansa palkkiota.

Mukavia noutotreenejä kaikille!


MAINOS
Olen kolmekymppinen koiraharrastaja, joka on varttunut koirien parissa ja aloittanut aktiivisen harrastamisen 9 vuotta sitten aikuisen weimarinseisojan tultua taloon. Matka arasta tarhakoirasta aktiiviseksi harrastuskoiraksi oli pitkä mutta opettavainen. Lajeina meillä oli pelastuskoiraharrastus, agility ja metsästys. Pelastuskoiratoimintaa ja metsästystä on jatkettu nykyisen weimarin Ässän kanssa – se on luonteeltaan täysin erilainen, mutta ei suinkaan helpompi tapaus. Ässän kanssa haaveena on hälytyskoirakelpoisuus ja tavoitteena mukavat, yhteiset metsästyshetket. Harrastamiseni ytimessä ovat koiran ehdoilla eteneminen, oman osaamisen kehittäminen ja tietenkin hauskanpito!

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän