Vesipelastuksen suomenmestaruus ratkottiin perinteisesti syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina Luumäellä Hotelli Salpan takapihalla, upealla hiekkarannalla. Olosuhteet olivat ihanteelliset, järvi liki peilityyni ja sää sopivan viileä koirille mutta lämmin ohjaajille. Edes edellispäivänä alempia luokkia häirinneet sorsat eivät vaivautuneet paikalle. Yleisöä paikalla oli harmittavan vähän. Kyseessä on kuitenkin melko yleisöystävällinen ja näyttävä laji, joten toivoisi, että tämäkin arvokilpailu saisi arvoisensa yleisön. Järjestelyistä vastasi tänä vuonna Suomen newfoundlandinkoirayhdistys ry ja ensiluokkaisesti vastasikin: kaikki toimi, ja toimihenkilöt olivat kokeneita konkareita sekä erittäin hyväntuulisia. Iso kiitos Hotelli Salpa ja kokeen toimihenkilöt sekä ylituomari Jyrki Heino ja palkintotuomari Topi Ruuskanen.
Vesipelastuksen suomenmestaruuskokeeseen karsitaan 14 parasta koiraa kuluvan ja edellisvuoden tulosten perusteella. Lisäksi automaattinen osallistumisoikeus on edellisen vuoden mestarilla. Viime vuonna toisen mestaruutensa kuitannut labradorinnoutaja Namu ei enää tänä vuonna osallistunut. Tänä vuonna alin pistemäärä, jolla pääsi mukaan, oli 297. Maksimipisteet, jotka valtaosalla koirista oli, olivat 300. Simba oli mukana vuoden 2017 tuloksilla, sillä 2018 jäi koiran alkuvuoden sairasloman takia kovin vajavaiseksi.
Uusia tulokkaita & tuttuja kasvoja mukana
Mestaruuskoe oli tänä vuonna mielestäni todella piristävä kattaus uusia kasvoja; muutamia mainitakseni mukana oli ensimmäistä kertaa mm. superhieno australianpaimenkoira Ounou Mahtava Merirosvo “Keke”, ohjaajana Satu Ylisiurua-Hemminki sekä todella nopea valkoinenpaimenkoira Kustom Karake ́s So What ”Metku”, ohjaajana Riikka Viinikka. Molemmat ensikertalaiset suorittivat komean kokeen – Keke kivuten SM-hopealle. Metku oli komeasti ekan liikkeen jälkeen aivan kärkikahinoissa ja teki jäätäviä aikoja läpi koko kokeen, mutta valitettavasti virhe pitkässä köydessä tiputti tämän parin mitaleilta. Toki kokeeseen mahtui myös “vanhoja tuttuja” kuten bordercollie Uuno DG “Uuno” ja Minna Kujanpää sekä kultainennoutaja Häämörin Yli-innokas “Jeccu” ohjaajana Sari Myllyviita. Uuno otti kolmasista SM-kisoistaan kolmannen mitalin – tänä vuonna pronssisen. Jeccu-konkari jäi tänä vuonna ilman tulosta.
Etenkin kärjen osalta koe oli tasainen alusta loppuun. Uudet tulokkaat haastoivat vanhoja kehäkettuja alusta asti: mainittakoot esim. ensimmäisen liikkeen ensimmäisissä SM-kisoissa hienosti tehnyt landseer Aava, jonka työskentely oli upeaa katsottavaa! Muutamia maalilinjan ohituksia nähtiin myös, kuten valitettavasti landseer Minnille sekä rottweiler Kennalle kävi. Suursnautseri Welmulle sattui hiukan työtapatuma, kun kakkosvene karkasi turhan kauas ja koiran usko loppui kesken. Hienosti ohjaaja Lea Haanpää kuitenkin teki koiralla mainion loppukokeen ja keräsi muista liikkeistä yhtä vaille täydet pisteet!
Paksu vientiköysi tuotti haasteita
Kakkoskierrokselle lähdettiin landseer Joren johtaessa ajassa 1:11, valkoinenpaimenkoira Metku kakkosena vain sekunnin perässä ja Simba heti kolmosena jälleen sekunnin perässä kakkosta ajassa 1:13. Kärki oli erittäin tasainen! Simba aiheutti ohjaajalle hiukan sydämentykytyksiä ensimmäisessä liikkeessä, sillä veneestä näytti, että koira kuljettaa hinattavaa venettä kohti maalin oikealla puolella rannalla olevia polkuveneitä. Onneksi veneestä huudettu “SIMBARANTAAN” käänsi koiraa sen verran vasemmalle, että koira osui maaliin. Toki tämä poltti hiukan aikaa.
Toiselle kierrokselle lähdettäessä yhdeksän koiraa oli kiinni täysissä pisteissä. Pitkässä köydessä ohjaajille harmaita hiuksia aiheutti vientiköysi, joka oli toki sääntöjen mukainen, mutta erittäin paksu. En muista itse viiteen vuoteen kisanneeni missään muualla noin paksun köyden kanssa, paitsi mestaruuskokeissa. Köyden haastavuus koirille näkyi myös pisteissä ja eroja alkoi syntyä. Ensimmäisen kierroksen kakkonen Metku tippui kakkoskierroksen myötä kärkikahinoista, samoin hienon ensimmäisen kierroksen tehnyt Jore oli hiukan ongelmissa ja menetti tärkeän pisteen. Tämän kierroksen nopeimmaksi nousi Simba ajalla 1:16, mikä oli koiralta erittäin kova suoritus. Ohjaajalle muistoksi jäivät palovammat käteen, sen verran reipas oli koiran lähtö rannasta. Kakkoskierrokselta kolmoselle siirryttiin enää viiden koiran ollessa kiinni täysissä pisteissä. Kakkosena kokonaistilanteessa Simban jälkeen oli australianpaimenkoira Keke ja kolmosena kultainennoutaja Carla, joka teki todella hyvällä draivilla ja innokkaasti töitä!
Toisen kierroksen jälkeen kokeen puolivälissä pidettiin lounastauko, jonka aikana ylituomarinkin sanoin ylimääräinen sähkö ja jännitys alkoi karista ohjaajien väliltä, ja tunnelma keveni ehkä hiukan. Ainakin niiden yhdeksän koirakon kohdalla, jotka eivät enää täysillä pisteillä ratsastaneet. Kärkikoirakoilla, ainakin omalla kohdallani, puntin tutina jatkui kyllä koko päivän.
Poikittaisen noudon jälkeen enää neljän koiran kärkikahinat
Kolmannella kierroksella tehtiin poikittainen noutoliike, jossa koirat noutavat veneestä lähtien pelastusrenkaan toiselta veneeltä noin kolmenkymmenen metrin päästä. Tässä kokeessa melko reilun kolmenkymmenen metrin. Tai siltä se ainakin omaan silmään näytti, että noutomatka on todella pitkä – hiukan vaikeampi, kuten mestaruuskokeessa kuuluukin. Tämä kierros ei tehnyt suuria eroja koirien välille muutoin kuin, että landseer Aava tipahti täysiltä pisteiltä ylimääräisten käskyjen vuoksi ja näin ollen enää neljä koiraa tavoitteli täysiä pisteitä.
Kierroksen nopeimmasta ajasta vastasi jälleen Simba, tosin vain 2 sekuntia Kekeä nopeammalla ajalla. Kärkikaksikko alkoi ottamaan entistä suurempaa kaulaa muihin verrattuna. Näiden kahden koirakon ero ennen viimeistä kierrosta oli vain 14 sekuntia, joka ei vedessä ole niin valtavasti: yksi pyörähdys hukkuvassa tai hiukan hitaampi lähtö rannasta voisi ratkaista koko pelin edelleen mitenpäin tahansa. Sisukas Keke oli osoittanut todella mainioita ja nopeita elkeitä koko kokeen ajan eikä kolmantena keikkunut Carlakaan jäänyt kauas vaikuttavuudellaan. Innokas ja vauhdikas kaksikko tarjosivat todella kovan vastuksen konkari Simballe tämän kolmansissa SM-kisoissa. Pakko kiitellä kanssakilpailijoita erinomaisesta yhteishengestä loppumetreille saakka. Toisia tsempattiin loppuun saakka ja jokaisen onnistumista toivottiin oman onnistumisen lisäksi. Todellista koiraurheilun iloa!
Hukkuvan pelastaminen koirille erittäin raskas
Hukkuva tehdään uusien, viime vuonna voimaantulleiden, sääntöjen mukaan niin, että hukkuva tiputtautuu kolmenkymmenen metrin kohdalla veneestä ja jää passiivisena kellumaan veteen. Koirien tulee lähteä rannasta pelastusrenkaaseen kiinnitetty köysi suussaan ja käydä niin lähellä hukkuvaa, että tämä saa renkaasta otteen. Tässä näkyi kahta suoritustapaa: joko koirat kiersivät hukkuvan kuten esimerkiksi Simba tai sitten kävivät pyörähtämässä lähellä hukkuvan edessä kuten Jeccu. Ensimmäinen tapa on hitaampi joskin hiukan varmempi, sillä jälkimmäisessä tavassa on riskinä, että koira pyörähtää liian aikaisin eikä hukkuva ylety renkaaseen. Näin kävi valitettavasti Carla-kultsulle. Todella hieno koe päättyi epäonnistuneeseen viimeiseen liikkeeseen ja maksoi parille SM-pronssin.
Hukkuva oli koirille erittäin raskas. Köysi oli jälleen todella paksu, mikä näkyi muutamilla koirilla otteen herpaantumisena ja hankaluutena pitää köyttä suussaan. Lisäksi hukkuvana oli melko suurikokoinen mies, joka nousi renkaan päälle makaamaan ja näin painollaan nosti rangasta hiukan pystyasentoon, mikä lisäsi vastusta veteen. Tämän voi nähdä, jos vertaa viime vuoden hukkuvien aikoja tämänvuotiseen. Ero on samoilla koirilla melko suuri, vaikka olosuhteet olivat tänä vuonna jopa paremmat. Rankkuus näkyi ajoissa etenkin pienemmillä ja kevyemmillä koirilla, kuten bordercollie Uunolla, joka taisteli hukkuvaa rantaan yli kolme minuuttia. Sitkeä koira teki kuitenkin kovan homman täysien pisteiden arvoisesti! Kierroksen kovimman ajan 2:04 nakutteli puolestaan kokeen suurin koira landseer Jore, joten koko oli selvästi eduksi.
Virheisiin ei ole varaa
Kokeen viimeisenä koirana starttasi johtopaikkaa pitävä Simba. Pakko sanoa, että melko kova paikka astella viimeisenä rantaan tietäen, että se on kaikki tai ei mitään – virheisiin ei olisi varaa. Etenkin kun Simbaa ennen pelistä tippui kohtalokkaasti Carla, oli melko pelonsekainen fiilis lähteä viimeiseen liikkeeseen. Onneksi olin lämmittelyihin tyytyväinen ja koira oli todella hyvässä mielentilassa. Lisäksi luotin sen fysiikkaan ja taistelutahtoon. Simba osaisi hommansa. Sanoin aamulla numeroiden arpomisen jälkeen muiden taivastellessa viimeistä lähtönumeroamme, että “se on hyvä paikka lähteä, on kiva mennä rantaan viimeisenä ja tietää heti onnistuessaan, että on voittanut mestaruuden”. Ja nyt tuo aamulla lähinnä itsensä rauhoitteluksi lausuttu lause oli todella lähellä toteutua. Jos me onnistuisimme, tietäisin heti meidän olevan suomenmestareita.
Koira lähti hienosti, ui kovaa, kiersi hukkuvan läheltä ja huolella, hukkuva otti kiinni ja punkesi itsensä renkaan päälle. Hetken koiran leuoista näki, että paino teki tiukkaa, mutta puhinan saattelemana Simba lähti uimaan takaisin kohti minua. Mietin moneen kertaan, että annanko toisen käskyn kirittääkseni koiraani, mutta uskallus loppui ja tyydyin katselemaan koiran työskentelyä. Ja kyllä se poika työskentelikin. Noin kahdeksan metriä ennen maalia ehdin miettiä, että “tämä on hyvä ja menee nappiin – jos en pyörry”. Jalat tutisivat niin, että tunsin kuinka puntin lahje väpätti. Koira veti hukkuvan maalilinjan yli ja tuomari huusi “aika”. Tiesin sen. Voitimme. Olemme suomenmestareita.
Simban aika viimeisessä liikkeessä 2:18.
Tulokset
- PIKKU-UIKUN TUSSE PATUKKA “SIMBA” labradorinnoutaja Ohjaaja Jessi Landen
- OUNOU MAHTAVA MERIROSVO “KEKE” australianpaimenkoira Ohjaaja Satu Ylisiurua-Hemminki
- UUNO DG “UUNO” bordercollie Ohjaaja Minna Kujanpää
Kuningas Simba – kuuden valion arvon koira!
Vuonna 2018 kilpailimme Simban kanssa vepeä vain kolmesti. Elokuussa kahdesti peräkkäisinä iltoina, jolloin saavutimme kaksi ykköstulosta pistein 98 sekä 100 ja kolmannen starttimme nyt mestaruuskokeessa, jossa koira teki omalla osaamistasollaan 100 pistettä. Näiden kolmen koekäynnin lisäksi emme treenanneet kertaakaan välimatkasta johtuen, joten olen todella ylpeä koiran suorituksesta.
Simban menestyksen takana on iso määrä työtä, mutta myös tuuria. Koiralta leikattiin alkukesästä 2018 ristiside ja se joutui pitkälle sairaslomalle. Onneksi koira on koko elämänsä ollut mahtavassa fyysisessä kunnossa, ja omistaja Emma Alve on tehnyt koiran fysiikan eteen lukemattomia tunteja töitä jo ennen sairaslomaa. Sairasloma-ajasta puhumattakaan. Emman ammattitaidolla ja pitkämielisyydellä sekä venymisellä koira toipui ja kuntoutui ennätysajassa entiselleen. Tiesin niiden kahden elokuisen kokeen perusteella, että koira on edelliskesää vastaavassa kunnossa ja, että se on edelleen varmasti Suomen nopeimpia vesipelastuskoiria. Meillä oli siis mahtava tilanne lähteä tavoittelemaan vuoden 2016 pronssin kirkastamista viime vuoden epäonnistumisen jälkeen.
Ai, että mikä omistaja? Niin, Simba ei siis ole oma koirani vaan hyvän ystäväni Emma Alven koira. Emma on lainannut Simban minulle vesipelastukseen jo muutamia vuosia sitten. Emma on kouluttanut legendan, joka on kuudella valion arvollaan ja hengästyttävällä tittelirivillään melko ainutlaatuinen koira, FI TVA FI RTVA FI AVA FI VPVA EE VPVA FI KVA VM-18 HK3 EK3 JK2 IP1 BH AD. Olen Emmalle enemmän kuin kiitollinen siitä matkasta, jonka olen Simban kanssa saanut kulkea. Kaikesta siitä tuesta ja vaivasta (ja niistä ajetuista kilometreistä), jonka tämä lainakuvio on vaatinut. En todella voittanut tätä mestaruutta yksin tai edes Simban kanssa, meidän tiimimme voitti tämän mestaruuden.
Kiitos tiimi, kiitos treeniporukat!
Koska vesipelastus on laji, jossa ohjaajan lahjat tai koiran osaaminen eivät yksin ratkaise mitään ilman hyvää treeniporukkaa, niin haluan lopuksi vielä kiittää pientä mutta pippurista Nu-Pun Koiraklubin vepeporukkaa, joka on vuosia tarjonnut meille kasvupaikan ja mahtavat treeniolosuhteet sekä tänä kesänä ohjaajan vepetreenien mahdollistajaa Rovaniemen käyttökoirien vepetiimiä. Ilman säännöllistä vepekosketusta ei tämä olisi ollut mahdollista, vaikka koira tämän kesän huilikin.
Olen todella iloinen suomenmestaruustittelistä, sillä ennen kaikkea Simba on mielestäni koira, joka osaamisellaan ansaitsee tuon tittelin.
#kuningassimba on niin nimensä veroinen kultakimpale!
Toimituksen lisäys: Simban omistaja Emma Alve kisasi tänä kesänä pk-jäljellä suomenmestaruuteen myös lainakoiran kanssa. Tästä huikeasta tarinasta SporttiRakissa Emma kirjoitti itse aiemmin.
3.9. klo 23.25: Korjattu juttuun oikea karsintapisteraja sekä järjestävän yhdistyksen nimi.
4.9. klo 9.28: Korjattu juttuun landseer Minni oikein landseer Aavaksi sekä Carlan nimi.
MAINOS
