Vuoden 2018 alusta pelastuskoiran käyttöönottotarkastuksen eli viranomaistarkastuksen (VIRTA) vaatimuksissa on ollut, että koirakko suorittaa kokeita sekä haussa että jäljestyksessä ennen kuin voi osallistua VIRTA:an. Säännön tarkoitus on kannustaa koiranohjaajia harjoittelemaan mahdollisimman monipuolisesti ja opettelemaan koiran entistä parempaa tulkitsemista. Samalla saadaan lavennettua tehtävätyyppejä, joita yhdelle koirakolle voi antaa. Usein lajeista jompikumpi on koiralle vahvempi joko luontaisesti tai siksi, että harjoittelu on aloitettu siitä tai sitä on harjoiteltu enemmän.

Koiran käyttäminen etsinnässä on tehokkaimmillaan silloin, kun sekä koira että ohjaaja ovat oppineet hyödyntämään kumpaakin työskentelytapaa tarkoituksenmukaisissa tilanteissa.

Kahtiajako tarvitaan kokeissa

Kun ajatellaan ruokaa etsivää koiraeläintä, on helppo todeta, että eläin käyttää ruuan etsintään niitä keinoja, jotka ovat kussakin tilanteessa tehokkaimpia. Metsästävä koira käyttää saaliinsa löytämiseen niin ilmavainuista etsintää kuin jälkeä. Etsintätilanteen kannalta työskentelyn jakaminen hakuun ja jälkeen voi olla keinotekoista.

Kahtiajako on kuitenkin tarpeen ihmisten näkökulmasta, sillä koiran taitoja on pystyttävä testaamaan järkevällä tavalla. Haku- ja jälkikokeiden säännöissä on määritelty ne osa-alueet, jotka ratkaisevat koirakon suorituksen hyväksymisen tai hylkäämisen. Kokeiden sääntöjen mukaan tapahtuva jako vaikuttaa siihen, minkä asioiden ajatellaan kuuluvan osaksi jälkiharjoittelua ja minkä asioiden osaksi hakuharjoittelua.

Koira oppii rutiineihin

Koska eri lajeihin liittyviä taitoja testataan eri yhteyksissä, niitä tulee useimmiten myös harjoiteltua erikseen. Se on myös ehdottoman tärkeää koiran oppimisen kannalta: kun keskitytään yhteen asiaan kerrallaan, oppiminen on tehokkaampaa. Tämä on hyvä muistaa etenkin lajin harjoittelun alkuvaiheessa. Asiaan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota silloin, kun toinen työskentelytapa on koiralle huomattavasti toista vahvempi. Jos koira käyttää mielellään ilmavainua, on parempi laittaa hakuharjoittelu tauolle siksi aikaa, että koira oppii työskentelemään myös maavainuisesti – ja päinvastoin. Toistuvilla rutiineilla koira oppii erottamaan harjoiteltavat lajit toisistaan.

Etsintätilanne on lajien saumatonta yhteiskäyttöä

Tosietsinnässä tehtävää lähdetään yleensä suorittamaan tietynlaisella etsintätaktiikalla: tien varresta lähdetään nostamaan jälkeä tai maastoaluetta partioidaan ilmavainuista etsintää käyttäen. Koiran tulisi kuitenkin osata tarpeen vaatiessa vaihtaa työskentelytapaansa esimerkiksi törmätessään jälkeen kesken partioinnin tai haistaessaan kauempana tien varressa makaavan kadonneen kesken jäljennoston. Jos ohjaajan koiralle eri lajeihin luomat rutiinit ovat hyvin voimakkaita, koiran voi olla vaikea vaihtaa työskentelytavasta toiseen ilman harjoittelua. Tämä saattaa näkyä esimerkiksi siten, että koira ei pysty vaihtamaan viretilaansa helposti keskittyneestä jäljestyksestä vauhdikkaampaan etenemiseen ilmavainun avulla.

pelastuskoira_raunio_etsintä
Kuvituskuva

Kotikoiramme eivät myöskään pääse harjoittelemaan itsenäisesti metsästämistä, joten niille on erikseen järjestettävä mahdollisuuksia oppia valitsemaan tilanteeseen sopiva työskentelytapa. Lisäksi koiranohjaajan on opittava näkemään toiseen työskentelytapaan liittyviä asioita koiran toiminnasta, vaikka hän on ajatellut lähtevänsä tekemään etsintää eri lajia hyödyksi käyttäen. Tämän vuoksi etsintätilanteita jäljittelevät harjoitukset ovat tärkeä osa harjoittelua siinä vaiheessa, kun koiran taidot ovat sellaiset, että kumpaakin lajia voidaan käyttää etsinnässä hyväksi.

Koiran käyttäminen etsinnässä on tehokkaimmillaan silloin, kun sekä koira että ohjaaja ovat oppineet hyödyntämään kumpaakin työskentelytapaa tarkoituksenmukaisissa tilanteissa. Usein lajeista toinen muodostuu vahvemmaksi jo pelkästään siksi, että sitä harjoitellaan enemmän, koska taitojen hyödyntäminen todellisissa etsintätilanteissa on toista lajia todennäköisempää. Toisenkin lajin harjoittelu on erinomainen tapa oppia lisää oman koiran työskentelystä, oppia tulkitsemaan sitä ja oppia lisää koiran kouluttamisesta.


MAINOS
Olen Elisa Reunanen, kielen oppimisen tutkija Turusta. Harrastan pelastuskoiratoimintaa ja olen ollut hälytysryhmässä vuodesta 2010, koiranohjaajana vuodesta 2014. Koirieni kanssa olen suorittanut pelastuskoirakokeita niin haussa, jäljellä kuin raunioilla. Ohjaan viikoittain pienryhmiä paikallisyhdistyksessämme. Pelastuskoiralajien lisäksi olen harrastanut ja kouluttanut monipuolisesti myös muuta hajutyöskentelyä erikoistuen tunnistusetsintään. Päivätyöni ohella koulutan tällä hetkellä tunnistusetsintää ja hajuerottelua Koirakoulu Vainuvoimassa Raisiossa.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän