Suurin osa koirista on luonnostaan taitavia etsijöitä. Kunhan motivaatio etsittävän hajun löytämiseen on korkea ja koira saa mahdollisuuden opetella ilmavirtojen työstämistä erilaisissa tilanteissa, etsiminen itsessään tuottaa esimerkiksi nosework-koiralle harvoin ongelmia. Sen sijaan ilmaisukäyttäytyminen on asia, jonka ihminen opettaa koiralle. Jotta koira tekisi sen sujuvasti tilanteessa kuin tilanteessa, on harjoituksia suunniteltava myös ilmaisun vahvistamista silmällä pitäen.
Häiriöiden harjoittelu ilmaisuun voi tuntua hifistelyltä, mutta se on todella hyvä keino kehittää koiran suoritusvarmuutta esimerkiksi koetilanteita ajatellen.
Haju on vihje
Erillisen ilmaisukäyttäytymisen idea on, että haju toimii vihjeenä ilmaisukäyttäytymisen tekemiselle, aivan kuten sanallinen vihje saa koiran tekemään sille opetetun käyttäytymisen: esimerkiksi opetettu vihje ”istu” saa koiran istahtamaan automaattisesti. Ihannetilanteessa haju ja ilmaisukäyttäytyminen liittyvät toisiinsa niin voimakkaasti, että hajun löydettyään koira tekee ilmaisukäyttäytymisen kuin napista painaen. Siinä missä sanallisiin vihjeisiin myös hajuvihjeisiin opetettuihin käyttäytymisiin pitää opettaa erilaisten häiriöiden sietämistä.
Ohjaaja häiriönä
Häiriöiden harjoittelu ilmaisukäyttäytymisen aikana kannattaa aloittaa siten, että koiran ei tarvitse tehdä etsintää – yksi purkki purkkiradalla tai yksinään lattialla on varsin hyvä vaihtoehto. Silloin on helppo keskittyä opeteltavaan asiaan eikä ohjaajan tarvitse huolehtia muusta kuin ilmaisukäyttäytymisen kriteerin täyttymisestä. Ensimmäiseksi opeteltavaksi häiriöksi sopivat ohjaajan liikkeet. Niitä ohjaaja pystyy kontrolloimaan itse ja lisäksi ne ovat häiriö, joka on hyvin luontevasti läsnä etsinnöissä.
Esimerkiksi nosework-kokeessa ohjaajan tulee ilmoittaa koiran tekemä löytö. Tämän jälkeen hänen on tarvittaessa eli tuomarin pyytäessä pystyttävä osoittamaan, missä kohtaa piilo koiran ilmaisun perusteella on. Jotta ohjaajan tehtävä olisi mahdollisimman helppo, koiran pitäisi sietää ilmaisun aikana ainakin seuraavat asiat: ohjaaja liikkuu koiraa kohti, ohjaaja ilmoittaa löydön, tuomari puhuu, mahdollisesti ohjaaja vastaa. ”Oikeita töitä” tekevä koira taas saattaa joutua tekemään etsintöjä paikoissa, joissa ohjaaja ei voi kunnolla nähdä koiran ilmaisemaa kohtaa ennen kuin on aivan koiran vieressä.
Ilmaisukäyttäytymisen häiriökestävyyden kouluttaminen tehdään kuten mihin tahansa muuhunkin liikkeeseen. Kun koira aloittaa ilmaisun, ohjaaja tekee häiriön, esimerkiksi heilauttaa kättään. Tämän jälkeen koira saa merkin palkkiosta (esimerkiksi naksutuksen tai kehusanan), se lopettaa ilmaisukäyttäytymisen tekemisen ja saa palkkionsa. Jos koira keskeyttää ilmaisun tekemisen häiriön aikana, häiriö pysähtyy – ja kun koira palaa tekemään ilmaisua, se palkitaan heti tai lievemmän häiriön jälkeen.
Häiriöharjoittelu kehittää varmuutta
Häiriöiden harjoittelu ilmaisuun voi tuntua hifistelyltä, mutta se on todella hyvä keino kehittää koiran suoritusvarmuutta esimerkiksi koetilanteita ajatellen. Koetilanteessa ohjaaja voi jännityksensä vuoksi toimia omituisella tavalla, ja mitä enemmän häiriöitä koira ilmaisussaan kestää, sitä varmemmin myös toimii. Ilmaisuun koulutetut häiriöt voivat myös helpottaa ohjaajan jännitystä ja antaa varmuuden tunnetta kilpailussa: jos koiralle on esimerkiksi opetettu häiriöksi, että ohjaaja vetää sitä kevyesti taluttimesta pois hajulta, on tämä kilpailussa helppo tapa varmistaa, että koira todella on hajulla.
Ohjaajan tekemiä häiriöitä voivat olla esimerkiksi:
-
- puhuminen: ensin yksittäiset sanat, sitten monisanaisempi puhe
- käsien liikkeet: ensin sivuttain, sitten koiraa kohti – ensin kauempana ja sitten aivan koiran vieressä
- jalkojen liikkeet
- koiran yläpuolelle kumartuminen
- hyppiminen
- juoksuaskeleet
- selän kääntäminen koiralle
- taluttimesta vetäminen
- koiran koskettaminen
MAINOS
