Työ SporttiRakin tuottajana antaa mahdollisuuden tutkailla koiraharrastamista erittäin laajasti ja monipuolisesti. Saan seurata Suomen huippujen tapoja treenata, olla paikalla eri lajien kisatapahtumissa, haastatella harrastajia kansainvälisesti ja tietysti myös olla mukana treeni- ja kisatapahtumissa myös omana itsenäni. Näen varmasti tuhansia koirakoita vuosittain ja kuulen mielipiteitä niin valtavan määrän, että niistä saisi äkkiä koottua koiraharrastajan käsikirjan. Näen ne aivan loistavat onnistumiset ja myös ne huonot puolet. Tänä vuonna korvaani on valitettavasti särähtänyt pahemman kerran etenkin yksi aihe – toisten harrastamisen aliarvostaminen. 

Miksi esimerkiksi toko-harrastaja pitää rally-tokoa täysin puuhasteluna? IPO-harrastaja nauraa koiratanssille? FH-harrastaja pitää metsäjälkeä läpijuoksujuttuna? Tai agilityharrastajan mielestä mikään muu ei ole todellista koiraurheilua? Jopa saman lajin sisällä erilaisia kilpailumuotoja saatetaan vähätellä. 

On aivan satavarmaa, että kilpaillessan etenkin ylimmässä luokassa lajissa kuin lajissa on työ- ja treenitunteja takana aivan mieletön määrä, onnistuminen vaatii osaamista sekä ohjaajalta että koiralta, yhteistyön täytyy olla saumatonta ja lajiymmärrystä sekä koiran kanssa toimimisen ymmärrystä on kertynyt hurjasti. 

Itse uskon, että lajien sisällä – sekä etenkin niiden välillä – olisi aivan mieletön määrä ristiin opittavaa itse kullakin. Jos joku on todella taitava noutajalajeissa, voi hänellä olla paljon annettavaa esimerkiksi paimennuksen harrastajalle, kun vaan jutustellaan tarpeeksi kauan ja syvällisesti, niin että yhtymäkohtia ja mielenkiintoisia linkkejä alkaa löytyä.

Laskepa huviksesi tässä kohtaa, kuinka monen eri koiraharrastuslajin edustajan kanssa olet käynyt pitkiä keskusteluja hänen oman lajinsa ominaisuuksista ja haasteista? Mitä lähemmäs pääset kymmentä tai sen yli, sitä parempi. Mikäli lukema tuntuu kovin pieneltä, on kenties hyvä hetki etsiskellä lisää mielenkiintoista juttuseuraa. 

Se, mikä näyttää helpolta, ei ole sitä

Useimmiten vähättely johtuu tiedon puutteesta. Siitä, että henkilö kuvittelee vain katsoessaan jotakin, että millaista tuo kyseinen asia on. Faktaahan on se, että jokainen todella onnistunut suoritus näyttää äärettömän helpolta. Sellaiselta, että ”eihän toi nyt kovin vaikeaa voi olla”. Se johtuu vain siitä, että on harjoiteltu erittäin hyvin ja yhteistyö ei vaadi enää suurempia ponnisteluja vaan voi vaan nautiskella flow’sta ja menosta. Sanonta ”se on helppoa, kun sen osaa” pitää erittäin hyvin paikkansa. Mutta pääsy sinne, että osaa, on monesti hikikarpaloiden ja tuskan takana. Eli kun katsot jotakin helpolta näyttävää suoritusta, muista, että se on vain ja ainoastaan kaiken taidon ja työn hetkellinen ilmentymä. Se ei tarkoita sitä, että se pääsy siihen pisteeseen olisi oikeasti ollut helppoa. 

Tiesitkö esimerkiksi, että koiratanssissa tulee koiran suorittaa helpostikin 100 eri käskyä vain muutamassa minuutissa? Täysin oikeaan aikaan, ilman ennakointia tai stipluja. Ja ohjaajan tulee osata ajoittaa käskyn antaminen täydellisesti – huomioiden oman koiransa reagointiajan käskyn saamisesta sen suorittamiseen ja suhteessa musiikkiin, jotta kaikki tapahtuisi juuri oikealla sekunnilla. Tai kuinka suuri tekijä on vireenhallinta esimerkiksi noutajien metsästyskoelajeissa? Suoritus saattaa kestää tuntikausia kerrallaan, koiran tulee olla passityöskentelyssä ohjaajaa tiiviisti seuratessaan ja muiden viereisten koirien työskentelyä tarkkaillessaan täydellisen rauhallinen. Pienikin ääntely – vaikka vain haukottelu – on virhe ja nopeasti menolippu pihalle kokeesta. Koiran pitää kuitenkin koko ajan olla tarkkaavainen ja seurata tilanteen kehittymistä, minne lintuja putoaa. Ja olla heti valmis suorittamaan nouto tarkasti ja nopeasti sekä hyvässä yhteistyössä – nostamaan siis virettä aktiivisesta mutta rauhallisesta tarkkailijasta aktiiviseen suorittajaan – muutamassa sekunnissa. 

Jos otetaan esimerkiksi vaikkapa juurikin vireenhallinta tai koiran tunnetila ja oppiminen, ne ovat asioita, jotka yhdistävät joka ainoaa koiraharrastajaa ja joihin joka ikinen meistä joutuu ainakin jossakin vaiheessa harrastusuraa keskittymään enemmän tai vähemmän. 

Kuvituskuva.

Älä kadota luovuutta

Kuuntele, katso, opiskele. Etsi syy-seuraussuhteita ja yhdistäviä tekijöitä, tarkkaile, analysoi. Katso, mitä muut tekevät muualla. Käy treenaamassa joskus ihan jotakin muuta lajia kuin missä mahdolliset tavoitteenne ovat. Ihan eri treeniporukassa. Ja ime mukaasi sieltä puolelta parhaat käytännöt ja kokemukset. Ennen kaikkea älä opiskele pelkästään lajia, vaan opiskele koiraa, ja nimenomaan omaa koiraasi. Koska se on se meidän harrastuskaverimme, oli lajimme mikä tahansa.

On helppo tyytyä pysymään mukavuusalueen sisäpuolella, tutuissa ympyröissä ”samanhenkisten” keskuudessa. Oman kokemukseni mukaan suurin oppiminen tapahtuu kuitenkin silloin, kun haastat itseäsi, lähdet uusiin ympyröihin ja kohtaat uudenlaista ajattelua, joka tuntuu aluksi ehkä jopa vieraalta. Rutiinit ja suorittaminen tunnetusti tappavat luovuuden. Pitkäaikainen pysyttely samoissa ympyröissä saattaa monesti tehdä saman, koska harrastamisesta tulee tällöin rutiininomaista ja samanhenkisen harrastuspiirin totutut kaavat ja rutiinit ruokkivat toinen toisiaan pitäytymään niissä. Itselleni koiran kouluttaminen ja harrastaminen ovat nimenomaan luovuutta – ratkaisujen keksimistä erilaisiin koulutuksellisiin haasteisiin ja koiran ajattelun ymmärrykseen. Tuon luovuuden löytäminen vaatii joskus rajojenkin rikkomista sekä ennen kaikkea uteliasta, avointa ja kokeilevaa tapaa suhtautua asioihin. 

Usein aloitteleva koiraharrastaja on mieli hyvinkin avoinna ja valmis imemään kaiken tiedon itseensä. Kun harrastamista on jatkunut jonkin aikaa, turrumme, rutinoidumme ja hävitämme helposti osan siitä aloittelevan harrastajan uteliaisuudesta. Jokaisen harrastajan olisi hyvä välillä herätellä sitä omaa sisäistä lastaan, joka avoimin mielin ja uteliaasti tutustuu ympäristönsä tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Tärkeintä on muistaa koko harrastusuran ajan, että kun olet oppinut yhden asian, sinulla on aina vähintään 10 muuta asiaa vielä oppimatta. Et ole koskaan valmis. Et koskaan.

Koiraharrastajat, pitäkäämme siis silmät ja korvat auki ja etenkin mieli avoimena kaikkiin suuntiin! Siinä emme häviä mitään, voimme ainoastaan voittaa. Jokainen yhteinen treenihetki on arvokas ja tärkeä koiralle ja ohjaajalle, oli laji mikä tahansa. 


MAINOS

SporttiRakin päätoimittaja ja tuottaja. Aktiivinen koiraharrastaja Pohjanmaalta. Kotona on kolme homekoiriksi koulutettua työkoiraa: 5 v aussie Jekku, 3 v käyttislabbis Vainu ja 10 v käyttislabbis Sisu. Nyttemmin olemme kuitenkin keskittyneet harrastuspuolelle treenaamaan etenkin tokoa, pk-lajeja (haku ja jälki), paimennusta, nomea ja agilityä. Harrastamme lisäksi koirien kanssa erilaisia vetolajeja (hiihto, canicross, kickbike, bikejoring) sekä vaellusmatkailua Suomessa ja ulkomailla.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän