Psyykkisessä valmennuksessa ja yleensäkin valmentamisessa on lähes mahdotonta puhua motivaatiosta ilman tavoitteita ja tavoitteista ilman motivaatiota, ne kietoutuvat tiiviisti yhteen.
Uskoisin jokaisen koiraharrastajan olevan melko motivoitunut – muuten ei harrastaisi. Jokaisella meillä on jokin syy, miksi olemme aloittaneet harrastamaan: useimmiten se lienee hauska yhdessä tekeminen koiran kanssa. Matkan varrella motivaatio ja tavoitteet usein muuttuvat ja jalostuvat, mutta tähän alkuinnostuksen lähteeseen on syytä silloin tällöin palata. Etenkin silloin, jos tekemisen ilo katoaa. Harrastuksen tulisi olla positiivinen voimavara ja mielihyvän tuottaja, ei ahdistuksen aiheuttaja.
Kunnianhimoinen haluaa olla paras ja voittaa muut, intohimolla työtä tekevä haluaa olla parempi, paras versio itsestään.
Mikä meitä liikuttaa?
Motivaatioon liittyy keskeisesti kolme kysymystä. Miksi teemme sitä mitä teemme ja kuinka paljon sitä haluamme? Mitä haluamme ja mitä kohti pyrimme (tavoite, päämäärä)? Miten pyrimme toteuttamaan sen, mihin pyrimme, minkälainen polku on kuljettavana? Nämä ovat kysymyksiä, joita on hyvä pysähtyä pohtimaan. Jos ei tiedä, mihin on matkalla ja mitä haluaa, harjoittelusta puuttuu johdonmukaisuus.
Motivaation voidaan sanoa olevan ihmisen suurimpia voimavaroja. Sisäinen motivaatio tarkoittaa sitä, että teemme asiaa sen itsensä vuoksi, ”rakkaudesta lajiin”. Nautimme siitä, mitä teemme. Sisäisestä motivaatiosta saa energiaa tehdä asioita uudestaan ja uudestaan. Se auttaa selviytymään vaikeistakin tehtävistä ja haasteellisista hetkistä. Se auttaa tekemään täysillä nekin harjoitteet, jotka ovat omalla epämukavuusalueella. Sisäinen motivaatioon liittyen puhutaan myös tehtäväsuuntautuneesta orientaatiosta, jolloin urheilijan pätevyyden kokemus ei ole riippuvainen muiden suorituksista, vaan omasta kehittymisestä.
Huipulle pyrkiessä sisäinen motivaatio on ratkaisevassa roolissa. Pelkän kunnianhimon sijaan voidaan puhua intohimosta, palosta työn tekemiseen. Kunnianhimoinen haluaa olla paras ja voittaa muut, intohimolla työtä tekevä haluaa olla parempi, paras versio itsestään.
Ohjaajan hyvinvointi
Menestys on fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin sivutuote (Hintsa, 2017). Kaikki lähtee siis koiranohjaajan omasta hyvinvoinnista ja perustarpeista huolehtimisesta. Koiraurheilijat huolehtivat usein tunnollisesti koiransa hyvinvoinnista, mutta entäs urheilija itse? Väsymys on motivaation pahimpia vihollisia. Moni meistä elää elämäänsä väsyneenä. Nyky-yhteiskunnassa elämän rytmi on toki kiivas, mutta elämän ei kuulu olla pelkkää suorittamista ja sinnittelyä. Usein väsymyksen turtuu ja tottuu, ja sen huomaakin vasta väsymyksen hieman hellittäessä. Silloin huomaa, miten ajatus kulkee paremmin ja pystyy taas keskittymään. Huolehdi, että tekemisesi rytmi on sellainen, että aikaa jää myös omalle palautumiselle. Väsyneenä kaikki tuntuu vaikeammalta ja negatiiviset tunteet tarpeettoman suurilta.
Mitkä hyvinvointiisi liittyvät asiat estävät sinua saavuttamasta oman potentiaalisi? Millaisia pieniä muutoksia voisit arjessa tai harrastuksessa tehdä näiden asioiden suhteen? Älä yritä muuttaa kaikkea kerralla, tai tee liian montaa muutosta kerrallaan, silloin innostus loppuu nopeasti. Pienet asiat usein tehtynä saavat muutoksen aikaan. Näidenkin asioiden muuttamiseen muutoksen tulee lähteä itsestä, sisäisestä motivaatiosta, muuten muutos ei ole kovinkaan kestävä alkuinnostuksen jälkeen.
Itse olen neljän lapsen äiti ja kolmen aktiivisen koiran emäntä. Aina ei tahtoisi aikaa järjestyä palautumiselle ja omalle hyvinvoinnille. Tässäkin asenne ja suhtautuminen asioihin ratkaisee. Oma tapani pitää mieli kirkkaana on se, että pyrin pitämään itseni fyysisesti hyvässä kunnossa. Liikunta, vähäinenkin, on minulle henkireikä. Pakotan itseni liikkeelle, sillä tiedän miten hyvä tunne sitä seuraa. Sohvalle jäämällä minusta tulee sietämätön. Kun tekee, niin jaksaa. Kuitenkin itselleen on oltava myös armollinen. Rentoutuminenkaan ei saisi muuttua suorittamiseksi.
Muista, että tavoite on sinun omasi, ei kenenkään muun.
Mihin olet matkalla?
Tärkein asia motivaation kannalta lienee selkeä päämäärä, eli tieto siitä, minne on menossa. Ilman tavoitteita harjoittelusta tulee melkoista sillisalaattia, ajelehtimista ilman suuntaa. Tavoitteenasettelu itsessään on yksi tehokkaimpia suoritusta parantavia työkaluja.
Käsitteet: Unelman voi ajatella pitkän tähtäimen tavoitteeksi, esimerkiksi: neljän vuoden kuluttua haluan olla maailmanmestari. Tavoitteiden myötä unelma tulee lähemmäksi. Tavoite on lyhyemmän ajan päämäärä: tällä kaudella haluan tehdä tuplanollan sm-kisoissa. Välitavoitteina, pieninä askelina: nollaprosentin parantaminen, oman fyysisen kunnon parantaminen, psyykkisen vahvuuden parantaminen, koiran estetaidot jne. Näitäkin voi jakaa pienempiin osiin.
Joskus kuitenkin koetaan, että tavoite sanana ahdistaa tai kuihduttaa pois tekemisen ilon. Voit ajatella tavoitetta metaforana maiseman rakentamisesta eteenpäin tai portaina, joiden huippua et vielä näe. Tekemällä oikeita asioita päivittäin, voit nousta portaita ylöspäin kohti tavoitettasi askel kerrallaan.
Jonkinlainen päämäärä jokaisella kuitenkin harjoittelussaan olisi hyvä olla, tähtäsi sitten luokkanousuun tai maailman huipulle. Päämäärä suuntaa harjoittelua kuin automaattisesti kohti johdonmukaisuutta ja oikeita asioita sekä päätöksiä.
Älä jätä asioita pelkän unelmoinnin varaan
Päätä, mitä haluat tavoitella ja ota ensimmäinen askel! Mitä unelman saavuttaminen vaatii? Iso este menestymiselle on, että asiat jäävät vain toivomisen ja unelmoinnin varaan, ei lähdetä toimimaan. Tavoitteenasettelussa on olennaista miettiä, mitä halutaan (tavoite) ja mikä on tämän hetkinen tilannekuva, missä ollaan nyt. Mikä on tämän hetken osaaminen, mitkä ovat vahvuudet ja mitä lähdetään erityisesti kehittämään. Tämän analyysin pohjalta muodostetaan toimintasuunnitelma – miten edetään kohti tavoitetta ja millaisia välitavoitteita matkalle mahtuu.
Tavoitteen itsessään tulisi olla riittävän konkreettinen, jotta sitä voi tavoitella – selkeä ja jollain tapaa mahdollinen, kuitenkin riittävän haastava. Sillä olisi hyvä olla jonkinlainen aikaraja ja se tulee olla jollain tavalla mitattavissa. Olennaista on, että tavoitteen kokee merkitykselliseksi ja se herättää positiivisia tunteita, jotta siihen haluaa panostaa ja sitoutua. Tavoite on hyvä sanoa ääneen tai kirjoittaa ylös edes itselleen, jotta se muuttuu jollain tavalla todelliseksi.
Välitavoitteet ovat hyviä mittareita matkalla kohti päämäärää. Niiden saavuttaminen ylläpitää motivaatiota ja itseluottamusta takkuisina kausina. Muista, että suuria saavutuksia edeltää usein myrsky: matkalle mahtuu ylä- ja alamäkiä. Tarkastele säännöllisesti kehittymistäsi: harjoituspäiväkirja- tai treenisovellukset sekä treeni- ja kisavideot ovat tässä oiva apuväline. Voit kätevästi palata katsomaan tilannetta puolen vuoden tai vuoden päähän: mikä oli tilanne silloin ja mikä se on nyt.
Muista aina tavoitteita asettaessasi, että ne ovat suhteutettuna omiin resursseihisi ja voimavaroihisi. Tilanteet muuttuvat, joskus muu elämä vaatii veronsa ja tavoitetta täytyy helpottaa – siinä ei ole mitään väärää. Samoin joskus huomaa tavoitteiden täyttyvän etuajassa. Tällöin urheilija saattaa ajautua motivaatiotyhjiöön. Oliko tämä tässä, mitä voisin vielä saavuttaa ja mitä se vaatii? Silloin on hyvä pitää pieni tuumaustauko, antaa itselle aikaa ja tehdä uusi toimintasuunnitelma uusin tavoittein.
Riittävän haastava tavoite saa ihmisen tekemään enemmän töitä, helpon tavoitteen kanssa pääsee luonnollisesti vähemmällä. Mihin asetat riman, sen päätät itse. Muista, että tavoite on sinun omasi, ei kenenkään muun.
Tavoitteen ajattelun tulisi itsessään aiheuttaa mielihyvää, ei ahdistusta. Tavoitteen asettelussa tulee uskoa johonkin, mitä ei vielä ole olemassa. Urheilijalla tulee siis olla mielessään mielikuva tavoitteen toteutumisesta, ja siihen tulee uskoa ja luottaa.
Sulje silmäsi ja kuvittele mielessäsi hetki, jolloin tavoitteesi on toteutunut. Miltä se tuntuu?
Vielä parempi on, jos ihmiset urheilijan ympärillä, edes yksi, uskovat ja luottavat siihen. Ympäristön tuki on tärkeää. Muista, ettet koskaan mitätöi tai murskaa toisen unelmia ja haaveita.
Jos et ole vielä kirjannut tavoitteitasi ylös vuodelle 2020, nyt voisi olla hyvä aika tehdä se!
Nauti matkasta
Olet varmasti kuullut ”matkasta nauttimisesta”. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa juuri sitä porras portaalta etenemistä kohti unelmaa. Aluksi ei tarvitse tietää kaikkea, mitä unelman toteuttaminen vaatii. Se kyllä selviää matkan varrella. Matka on oppimisprosessi, ja on sanottukin matkan olevan jopa lopputulosta tärkeämpi. Matkan aikana kasvat ja kehityt ihmisenä, urheilijana ja koiranohjaajana, oli lopputulos sitten mikä tahansa.
Aina ei matkasta nauttiminen ole niin helppoa. Siihen kuuluu mutkia ja vastoinkäymisiä. Harva meistä kulkee voitosta voittoon. Sosiaalinen media mahdollistaa armottoman vertailun ja saattaa tutkitusti aiheuttaa jopa ahdistusta. Silloin kun itsellä ei kulje, saattaa mieli tuottaa uskomuksen, että kaikki muut onnistuvat, minä en koskaan. Heikentävän vertailun sijaan kannattaa kuitenkin inspiroitua mestareiden tekemisestä. Miksi he ovat niin hyviä kuin ovat, mitä voisin heiltä oppia? Mitä minä voisin tehdä vielä paremmin? Kaikkien onnistumisten taustalla on lukuisia epäonnistumisia ja harha-askeleita. Todellinen psyykkinen vahvuus mitataan vastoinkäymisissä ja niistä selviäminen on huippusuoritusten edellytys. Urheilija ei menesty vastoinkäymisistä huolimatta, vaan niiden ansiosta.
Uskalla unelmoida
Olemme usein arkoja unelmiemme kanssa, sillä olemme kasvaneet epäilyksen kulttuurissa. Kautta aikojen on ollut soveliaampaa tavoitella jotain pientä, kuin suurta. Mitähän muutkin tästä ajattelevat, mitä jos joku nauraa? Monien unelmat on ammuttu alas jo lapsuudessa. ”Pidetään nyt vaan kynttilä vakan alla”, ”kel onni on, se onnen kätkeköön”, ”ei pidä tavoitella kuuta taivaalta” – senhän sanovat jo suomalaiset sananlaskutkin. Usein meiltä puuttuu rohkeutta ja luottamusta omiin voimavaroihimme. Myös omat uskomukset ja epäilykset rajoittavat tekemistämme. Pelkäämme epäonnistumista maailman eniten, joten olisiko parempi vain pelata varman päälle? Ei sitten ainakaan tule pettymystä. Näin on jäänyt monen potentiaali saavuttamatta.
Mutta jokaisessa meissä on enemmän, mitä päälle päin näkyy. Tee suunnitelma, luota siihen, laita kaikki peliin. Uskalla tehdä asioita unelmasi eteen. Uskalla tehdä tarvittavia uhrauksia ja panostaa. Uskalla tehdä asioita eri tavalla: useimmiten menestyjät ovat tehneet asioita valtavirrasta poiketen. Matkalla kohtaat varmasti myös epäilyjä, mutta luota itseesi ja suunnitelmaasi. Jos asiat junnaavat paikoillaan, mieti, tarvitaanko muutoksia suunnitelmaan. Ole sinnikäs. Käytä epäonnistumisia tulevaisuuden menestyksen rakennuspalikoina. Ole avoin ja opi.
Kaikki tavoitteet eivät toteudu. Koira loukkaantuu, sinä loukkaannut tai elämäntilanne muuttuu. Katkeruus kuluttaa turhaa energiaa. Tilanne on syytä käydä läpi, sen jälkeen hyväksyä tilanne ja tehdä uusia suunnitelmia. Löytää intohimo muualta tai antaa ajan kulua ja yrittää myöhemmin uudelleen.
”Kaikki eivät pysty kaikkeen, mutta kuka tahansa voi pystyä mihin tahansa.”
Saku Tuominen
Motivoivan valmentajan ja treeniryhmän merkitys – löydä oikeat ihmiset ympärillesi
Motivaation kannalta on merkitystä sillä, onko ympärilläsi lannistavia vai innostavia ihmisiä. Tsemppaava, motivoitunut treeniryhmä tartuttaa positiivisen asenteen toisiinsa ja saa yrittämään enemmän. Tämmöisestä treeniryhmästä kannattaa pitää kiinni. Kannustus ja positiivinen palaute vahvistavat itseluottamusta ja uuden oppiminen helpottuu. Valmentajan keskeinen tehtävä onkin luoda turvallinen ilmapiiri uuden oppimiselle: onnistumiselle, mutta myös uusien asioiden kokeilemiselle ja epämukavuusalueelle menemiselle.
Koiraurheilussa varsinaisen valmentamisen kulttuuri on vielä lapsenkengissä. Ohjaajat käyvät ohjatuissa treeneissä, sen jälkeen ovat usein omillaan. Valmentaminen eroaa kouluttamisesta siten, että se on enemmän kokonaisvaltaista rinnalla kulkemista. Valmentajan tuki harjoituksissa vahvistaa urheilijan kyvykkyyden tunnetta, mutta myös tavoitteenasettelussa auttaminen sekä kilpailusuoritusten läpikäynti yhdessä olisi ensiarvoisen tärkeää motivaatiolle ja itseluottamukselle. Usein kilpailuanalyysit jäävät tekemättä, jolloin niistä saatu oppi jää vähäiseksi. Valmentaja tehtävä on auttaa urheilijaa oppimaan jokaisesta harjoitus- ja kilpailutilanteesta. Oppiminen on urheilijan tärkein työkalu ja motivoitunut urheilija oppii helpommin.
Valmentajan tärkeä tehtävä on tukea urheilijan henkistä kasvua ja sitä kautta sisäistä motivaatiota. Vaikka valmentajalla ei olisikaan varsinaista psyykkisen puolen koulutusta, pystyy hän silti tukemaan tätäkin osa-aluetta. Koiraurheilussa yksinkertaisimmillaan niin, että treeniajasta säästetään muutama minuutti henkilökohtaiselle keskustelulle – mikä onnistui, mitä opit, mitä voisit omatoimitreeneissä vahvistaa. Jokainen valmennustilanne on myös vuorovaikutustilanne. Valmentaja, kysy ja kuuntele! Jos tähän ei löydy aikaa, yksi vaihtoehto on ryhmän sisäinen oppimispäiväkirja tai fb-ryhmä.
Optimitilanteessa psyykkinen valmennus on tavalla tai toisella mukana päivittäisessä harjoittelussa. Psyykkinen valmennus on prosessi, kuten lajiharjoittelukin. Ei juoksupuomikaan tule valmiiksi vain teorialuento kuuntelemalla. Muutos lähtee urheilijasta itsestä. Kuten missä tahansa harjoittelussa, psyykkisessä harjoittelussakin tarvitaan toistoja, jotta itseluottamus vahvistuu ja saadaan aikaan suoritusta tukevia ja turvallisuutta tuovia hyviä rutiineja.
Valmentaja, auta koiraurheilijaa asettamaan sopivia tavoitteita. Haasta urheilijaa yrittämään vielä hieman enemmän!
Valmentajan/kouluttajan muistilista:
- Ole tasapuolinen
- Kaikki koirakot ovat tärkeitä
- Pidä kiinni aikatauluista
- Huomioi erilaiset koirat ja oppimistyylit
- Sovella treenit tason ja tarpeen mukaan
- Vertaa koirakon suorituksia heidän omiin aikaisempiin suorituksiinsa, vältä normatiivista vertailua
- Anna rakentavaa palautetta
- Keskity vahvuuksiin ja muistuta niistä
- Ole läsnä
- Säästä aina aikaa pienelle keskustelulle
- Kysy ja kuuntele
Lähteet:
Kaski Satu ja Miettinen Marianne, Onnistumisen taidot, 2018
Poutala Mika, Mitä menestyminen vaatii, 2015
Saari Oskari, Aki Hintsa Voittamisen anatomia, 2017
Katariina Salmela-Aro & Jari-Erik Nurmi (toim.), Mikä meitä liikuttaa?, 2017 (täysin uudistettu painos)
Tuominen Saku, Hyvä elämä, 2019
Tuppurainen Manu & Westerlund Erkka, Erkka 2019
MAINOS
