Tämä artikkeli on jatko-osa aiemmalle suositulle artikkelille epätoivotun käyttäytymisen taustoista.
Koiran epätoivotun käyttäytymisen muokkaaminen alkaa aina perusasioiden tarkastamisesta (terveys ja elinolosuhteet ym.). Jos nämä ovat kunnossa, lähdetään miettimään erilaisia tapoja käyttäytymisen muuttamiseen.
Epätoivottujen tapojen syntymisen ennaltaehkäisyn a ja o on ennakointi.
Tilanteen analysointi
Aluksi pitää selvittää, mitä tapahtuu ennen epätoivottua käytöstä ja millaista käytöstä epätoivottu käytös tarkalleen on. Lisäksi pitää miettiä, mitä tapahtuu epätoivotun käytöksen jälkeen eli millaisia seurauksia käytöksellä on. Näiden avulla saadaan kokonaiskuva tilanteesta.
Selvitetään käytöksen laukaisevat ärsykkeet (sisäiset ja ulkoiset tekijät esim. äänet, kosketus, näköärsyke) ja tilanteet. Jos mahdollista, käytöstä edeltäviä tekijöitä pyritään hallitsemaan niin, ettei koira kohtaa niitä turhaan ja hallitsemattomasti (esim. ne ovat lievennettyjä versioita alkuperäisistä), kun koiraa koulutetaan epätoivotusta käytöksestä pois. Esimerkiksi jos koiralle opetetaan uusia toimintatapoja ohitustilanteisiin, pyritään koulutusvaiheessa estämään huonojen kohtaamistilanteiden syntymistä, jotta koiralla olisi mahdollisuus onnistua käyttäytymään halutulla tavalla.
Epätoivottu käytös analysoidaan eli mitä kaikkea koira tekee, mikä käytös tapahtuu ensin, entä sitten jne. Selvitetään, missä vaiheessa käytösketjua koiran toimintaan on mahdollista vaikuttaa sekä milloin koiran on vaikeaa tai mahdotonta keskeyttää toimintaansa. Voiko esim. rähjäämistilanteen estää siinä vaiheessa, kun koira vasta katsoo toista koiraa esim. pyytämällä koiran seuraamaan? Millainen koiran elekieli on, millainen tunnetila koiralla on – onko koira pelokkaan oloinen, jännittynyt, rento jne.?
Mitä epätoivotun käytöksen jälkeen tapahtuu – saako koira toiminnastaan vahvisteita, jotka ylläpitävät käytöstä? Rangaistaanko koiraa tehottomasti ja turhaan? Millainen tunnetila koiralle jää tilanteesta?
Tilanteen analysoimisen jälkeen suunnitellaan keinot, joilla epätoivottu käytös saadaan lieventymään tai jopa poistumaan ja parempi käytös tilalle. Alla käydään lyhyesti läpi erilaisia vaihtoehtoja käytöksen muuttamiseksi.
Positiivinen vahvistaminen
Kun tiedetään koiran tekemä epätoivottu käytös ko. tilanteessa, mietitään millainen käytös on ko. tilanteessa toivottua. Esim. koira karkaa ulos oven avautuessa -> tavoitekäytös on se, että koira istuu oven avautuessa eikä mene ulos. Aletaan siis vahvistaa istumista erilaisissa tilanteissa ja häiriöissä, tehdään siihen tarpeen mukaan kestoa jne. Ja harjoitellaan paljon. Kun nämä sujuvat, siirretään istuminen oven avautumistilanteeseen. Istumiseen liitetään myös käskysana, jota käytetään ko. tilanteessa. Palkkiona käytetään sitä, mitä koira haluaa ko. tilanteessa eli se voi olla ruokaa, lelu, vapaaksi pääseminen, etäisyyden saaminen jne.
Monissa tilanteissa on hyvä opettaa koiralle sellainen tavoitekäytös, joka on yhteensopimaton epätoivotun käytöksen kanssa eli itsessään estää epätoivotun käytöksen tekemisen (tai jopa syntymisen). Esim. koira, joka on innokas hyppimään ihmisiä vasten -> opetetaan se ihmisten kohtaamistilanteessa istumaan, jolloin se ei voi hyppiä, koska istuminen estää hyppimisen. Käsikosketuksen tai katsekontaktin pitäminen ohitustilanteissa on esimerkki yhteensopimattomasta käytöksestä, koska silloin koira ei voi tuijottaa toista koiraa, tehtävä estää sen.
Pienikin muutos toivotunsuuntaiseen on hyvästä
Aluksi voi riittää se, että koira tekee edes hieman toivotunsuuntaista käytöstä häiriötilanteessa, jotta sitä päästään palkitsemaan tästä “hyvästä valinnasta”. Vaikka ovesta ryntäävä koira esim. treenikentällä osaisi istua erilaisissa häiriöissä, voi ovenavaustilanne olla sille niin vaikea, että aluksi lyhyttäkin istumassa pysymistä vahvistetaan – eikä odoteta vaikeassa paikassa heti täydellistä suoritusta. Kun tilanteen vaikeusaste kasvaa, madalletaan kriteerejä latenssin, keston tai etäisyyden suhteen, jotta koiralla olisi mahdollisuus onnistua.
Jos toivotun käytöksen tekeminen on liian vaikeaa “tositilanteessa” tai harjoittelua ei voi/ehdi tehdä riittävästi, voidaan koiraa palkita epätoivotun käyttäytymisen ilmenemisen tilanteessa niin, että koira saa palkkion, kun se tekee jotain muuta kuin epätoivottua käytöstä. Sen ei siis tarvitse tehdä tavoitekäytöstä, vaan riittää, kun se tekee jotain muuta kuin epätoivottua käytöstä. Esim. koira rähjää lenkillä vastaantuleville koirille -> palkitaan koiraa silloin, kun se ei rähjää, vaan vain katsoo muita koiria tai nuuskii maata. Palkkiona voi toimia makupala, lelu tai vaikka etäisyyden saaminen muihin koiriin.
Vastakäskyttäminen toimii epätoivotun käytöksen estäjänä, jos koiralla on olemassa sellainen vahva käytös, jonka se tekee varmasti käskystä. Esim. koira käsketään ohitustilanteessa seuraamaan ja kun seuraamiskäsky on opetettu todella hyvin, ei koira voi tehdä muuta kuin kävellä kauniisti ohjaajan vierellä. Toteutuakseen tämä vaatii paljon harjoittelua, “ylioppimista“, jotta koira reagoisi käskyyn automaattisesti (vahva ehdollistuminen).
Sammuttaminen
Sammuttaminen tarkoittaa vahvisteen poisjäämistä tilanteessa, jossa se on aikaisemmin tullut ja täten käytös “sammuu pois”. Sammuttaminen on vahvistamisen vastakohta. Tämä toimii joissakin tilanteissa, esim. koira haluaa huomiota ihmiseltä haukkumalla (jolla se on aikaisemmin saanut huomiota) -> ihminen ei tee mitään ennen kuin koira on ollut hetken hiljaa. Vähitellen haukkuminen sammuu pois, koska sillä ei saa mitään aikaan. Sammuttainen ei toimi läheskään kaikissa tilanteissa, esim. jos koira lähtee riistan perään – tätä on vaikea sammuttaa.
Keskeyttäminen
Keskeyttämisessä koiran epätoivottu käytös keskeytetään niin, ettei se pysty tai ymmärrä tehdä hetkeen epätoivottua käytöstä. Esim. koiranpentu puree tuolia – taputetaan käsiä yhteen, mikä saa pennun yleensä keskeyttämään tekemisensä, kun se katsoo taputtajaa. Ja toiminnan keskeytyessä koira voidaan ohjata toisen puuhan pariin tai sille annetaan ohje oikeansuuntaiseen toimintaan ko. tilanteessa (jokin koiran osaama käskysana).
Tilanteiden estäminen
Joskus helpoin tapa estää epätoivottua käytöstä on estää tilanteiden syntyminen. Tämä voi toimia, jos ympäristön pystyy hallitsemaan hyvin tai käytössä on jotain muita apuja: esim. riistaintoinen koira ei pääse jahtaamaan riistaa metsässä, kun se pidetään kiinni. Jos koiralle opetetaan uutta toimintamallia johonkin tilanteeseen, käytetään tätä usein koulutusvaiheessa.
Vastaehdollistaminen ja siedättäminen
Huonoja tunnereaktioita ja käyttäytymismalleja voidaan yrittää vastaehdollistaa pois. Siinä tilanteeseen liitetään uusia tunnetiloja (esim. kova ääni = pelko -> kova ääni = ruokaa, ilo) tai käytöksiä (esim. kova ääni = pelko -> kova ääni = mukavan tempun tekeminen). Korvataan siis vanha reaktio uudella, toivotummalla reaktiolla. Toistoja pitää tehdä paljon, jotta tämä toteutuisi ja ehdollistuminen tapahtuisi.
Vastaehdollistamiseen yhdistetään usein siedättäminen/poisherkistäminen, jossa epätoivotun käytöksen aiheuttava ärsyke tuodaan esille niin heikkona, ettei se vielä aiheuta voimakasta reaktiota. Esim. ihmispelkoinen koira näkee ihmisen 50 m päässä – 40 m – 30 m jne. Ärsykkeen voimakkuutta nostetaan vähitellen kohti aitoa tilannetta siten, että koiralla on koko ajan mahdollisuus toimia toivotulla tavalla (ei mennä ärsykekynnyksen yli, over the threshold).
Negatiivinen vahvistaminen
Negatiivisessa vahvistamisessa koiran tehdessä jotain epätoivottua tilanteeseen lisätään jotain koiran mielestä epämiellyttävää, joka poistetaan, kun koira lopettaa epätoivotun käytöksen tekemisen. Esim. koira ryntää kohti ihmistä – pidetään hihnaa tiukalla, kunnes koira lopettaa ryntäämisen. Samalla hetkellä hihna löystyy ja koira pääsee lähemmäksi ihmistä. Kyse on paineen poistamisesta oikealla hetkellä. Tärkeää tässä on poistaa paine silloin, kun koira toimii halutulla tavalla (vrt. ratsastaminen ja pidätteiden tekeminen).
Jos koira ei tiedä, miten sen tulisi käyttäytyä, se tarjoaa sitä, mitä sen mieleen tulee.
Negatiivinen rankaisu
Negatiivisessa rankaisussa tilanteesta poistetaan jotain miellyttävää, kun koira ei käyttäydy toivotulla tavalla. Esim. koira loikkii ruuan perään – ruuan antaminen koiralle keskeytetään siksi ajaksi, kun koira loikkii. Ja kun koira ei loiki, ruoka taas lähestyy koiraa. Tämä toimii parhaiten, jos koiralla on olemassa jokin muu käytös, jota se osaa tarjota ko. tilanteessa tai joka sille voidaan käskyttää (esim. koira loikkii – ruoan tulo pysähtyy – koira tarjoaa istumista / se pyydetään istumaan – ruoka lähestyy).
Jos koira ei tiedä, miten sen tulisi käyttäytyä, se tarjoaa sitä, mitä sen mieleen tulee. Kiihkeä koira mahdollisesti esim. vinkumista, haukkumista tai juoksentelua, kun taas rauhallisempi koira voi tarjota meidän kannaltamme järkevämpää toimintaa, esim. paikallaan olemista. Täten olisi hyvä opettaa koiralle hyvät arjen perustaidot (esim. istu, odota, käsikosketus, luokse, lähelle oleminen jne.), jotta se voisi kokeilla näiden tarjoamista em. tilanteissa.
Time out eli jäähy, huomiotta jättäminen, on myös negatiivista rankaisua, jos siihen liittyy mukavien asioiden poistaminen (usein ihmisen seura tai huomio jää pois). Jäähyn ei tarvitse olla pitkä, tavoitteena on vain kertoa koiralle, että sen tekeminen aiheutti ihmisen huomion ja kiinnostuksen poistumisen koirasta (ja samalla mahdollisuuden saada palkkioita).
Positiivinen rankaisu
Positiivinen rankaisu on viimeinen vaihtoehto käyttäytymisen muokkaamisessa sen haittavaikutusten sekä hankalan soveltamisen takia. Rankaisuissa (sekä negatiivinen että positiivinen rankaisu) ongelmana on myös se, että rankaisu tapahtuu tilanteen jälkeen, “meni jo”, eli epätoivottu käytös on jo tapahtunut (ja samalla vahvistunut). Rankaisu ei voi vaikuttaa menneeseen ja esim. jos koiraa rangaistaan siitä, kun se varasti voileivän (ja mahdollisesti söi sen), koira sai jo vahvisteen eikä ole takeita, että rankaisu estäisi tulevaisuudessa voileivän varastamista.
Rankaisu voi olla joko suora tai epäsuora. Suora rankaisu tapahtuu ihmisen toimesta koiraa kohtaan, esim. ihminen kieltää koiraa kovalla äänellä sen yrittäessä karata kissan perään. Epäsuora rankaisu tapahtuu ihmisen ollessa poissa, esim. haukkupannan käyttäminen on tällaista.
Rankaisun tulee olla nopea (tapahtua silloin, kun koira tekee ko. asiaa – ei kun koira on jo tehnyt sen), riittävän voimakas vaikuttaakseen epätoivottuun käytökseen (mutta ei niin voimakas, että aiheuttaa liikaa pelkoa), tapahtua aina epätoivotun käytöksen tapahtuessa ja koiralla pitää olla mahdollisuus tehdä jotain haluttua rankaisun jälkeen. Ei niin helppo toteuttaa eikä rankaisu takaa sitä, että käytöstä ei enää tapahtuisi.
Aversion therapy/taste aversion liittyy siihen, kun koira kokee, haistaa, maistaa tai syö jotain epämiellyttävää ja täten jättää ko. asian rauhaan. Ihmisille on kehitetty esim. Kynnel kynsien pureskelun estämiseksi (osalla toimii, osalla ei), koirille erilaisia karkotesuihkeita tms., joilla voi yrittää “maustaa” asioita, joita koiran ei haluta pureskelevan. Ruokamyrkytykset toimivat vähän samaan tapaan, samoin susia on yritetty opettaa olemaan syömättä lampaita tämän avulla. Ympäristö voi myös rangaista koiraa. Esim. ei haluta, että koira menee johonkin paikkaan kotona – tehdään siitä sellainen, että se on koiralle epämiellyttävä (esim. laitetaan sohvalle tavaroita, jotka kolisevat, jos koira yrittää mennä sohvalle).
Mitä menetelmää käyttää?
Miedoimman haitan periaatteen mukaisesti toimitaan näin:
- Pyritään hallitsemaan ympäristöä ja ärsykkeitä niin, ettei epätoivottua käytöstä esiinny “turhaan” koulutuksen aikana (jottei se vahvistuisi lisää). Esim. remmirähjän lenkit tehdään niin, että saadaan pidettyä sopiva etäisyys muihin.
- Haluttuja käytöksiä (vaihtoehtoiset käytökset ko. tilanteessa) opetetaan ja vahvistetaan paljon (hyvät palkkiot) sekä järjestetään häiriöitä ja aidontuntuisia tilanteita, kun tavoitekäytös alkaa olla hallinnassa. Tämä vaatii aikaa ja säännöllistä harjoittelua, ehkä lisäksi siedättämistä ja vastaehdollistamista. Lisäksi koiran perustottelevaisuutta vahvistetaan. Opetetaan koiraa toimimaan tilanteessa uudella tavalla (joko käskyn avulla tai koira tarjoaa toimintaa). Esim. remmirähjälle opetetaan käsikosketus ja lähellä kulkeminen sekä jätä-käsky vahvoiksi. Käytetään näitä treenitilanteissa, jotka vähitellen vaikeutuvat samantyyppisiksi kuin arkielämässä.
- Jos koira ei toimi halutulla tavalla, estetään koiraa saamasta minkäänlaisia vahvisteita ko. tilanteessa tai keskeytetään koiran toiminta jollain tapaa. Lisäksi tilanteesta voidaan poistaa mukavia asioita, jos mahdollista. Esim. remmirähjän kohdalla mennään itse esteeksi koiran tielle, jottei se näe toista koiraa eikä pääse rähjäämään, käännetään koiran katse pois toisesta koirasta, rähjäämällä ei saa etäisyyttä toiseen koiraan ts. ei lähdetä poispäin, heitetään lelu tai nameja maahan koiran etsittäväksi.
- Jos mikään muu ei auta, käytetään positiivista rankaisua, joka ei ole kuitenkaan lopullinen ratkaisu. Rankaisun jälkeen pitää aina miettiä, mitä muutetaan jatkossa, jotta päästään tilanteeseen, missä koira käyttäytyy halutulla tavalla. Esim. kielletään napakasti koiraa sen rähjätessä ja heti tämän jälkeen koiralle annetaan käsky tehdä käsikosketus tai tulla ohjaajan eteen istumaan.
Ennaltaehkäisy
Epätoivottujen tapojen syntymisen ennaltaehkäisyn a ja o on ennakointi. Ei valita sellaista rotua (tai yhdistelmää), jolle ei pysty tarjoamaan sopivia olosuhteita tai riittävästi toimintaa. Tutkitaan, millaisia mahdollisia epätoivottuja käytöksiä valitulla rodulla on ja aletaan kasvattaa koiraa siten, että sille on tulossa kaikki ne! Opetetaan täten asialliset toimintamallit niihin tilanteisiin, joissa voi kuvitella koiran käyttäytyvän “huonosti” ennen kuin koira on edes osoittanut merkkejä epätoivotusta käytöksestä. Harjoitellaan koiralle vahva perustottelevaisuus pienestä pitäen. Sosiaalistetaan ja totutetaan koira ympäristön ärsykkeisiin. Huolehditaan koiran terveydestä ja hyvinvoinnista sekä annetaan sille riittävästi liikuntaa, tekemistä ja rodunomaista toimintaa. Näin toimimalla voi ainakin sanoa tehneensä parhaansa ja jos (kun) epätoivottua käytöstä tulee, on jo työkaluja tilanteen ratkaisemiseksi olemassa.
MAINOS
