Lajina nosework on Suomessa uusi. Esimerkiksi vasta pari vuotta sitten noseworkissa pidettiin ensimmäiset kakkosluokan kokeet, ja siitä vuoden sisään ensimmäiset koirakot nousivat kolmosiin. Ja nyt lokakuun viimeisenä päivänä vuonna 2020 Nose Team Oulu ry järjesti Oulussa Suomen ensimmäiset kolmosluokan kokeet. Eikä vain yhdet, vaan kaksin kappalein! Ylituomarina näissä kokeissa toimi Pekka Alamommo.

Alueet monipuolistuvat kolmosluokassa noseworkissa
Alueet monipuolistuvat kolmosluokassa.

Harppaus kakkosluokasta kolmoseen on iso

Usea asia muuttuu, kun siirrytään kakkosluokasta kolmoseen. Näistä ilmeisimmät ovat hajuhydrolaattien määrän kasvaminen (eukalyptuksen ja laakerinlehden lisäksi mukaan tulee laventeli, sekä näiden kaikkien yhdistelmät), etsintäalueiden/kohteiden määrän kasvaminen, piilojen maksimikorkeus kasvaa (max 1,8 metriä sisä- ja ulkoetsinnöissä), etsittävien piilojen lukumäärän kasvaminen sekä etenkin se, että piilojen määrä ei ole ohjaajalla tiedossa. Enimmäisetsintäaika ei välttämättä kasva laisinkaan. Lisäksi ohjaajan vastuulle tulee ilmoittaa enimmäisajan puitteissa, että alue on valmis, eli kaikki alueella olevat piilot on löydetty. Monta muuttujaa siis.

Toisinaan piilot voivat olla vaikeapääsyisissä paikoissa, esimerkiksi lipaston laatikon sisällä.

Juuri se suuri harppaus tekee luokasta niin kiinnostavan!

Kokeessa koin sen fiiliksen, että vitsit, tämähän on tosi kivaa! Siis se, että on annettu etsittäväksi alue ja ei voi tietää ennakkoon, miten monta piiloa siellä oikeasti on. Tämä mahdollistaa taktikoinnin sekä etukäteissuunnittelun, miten alue kannattaisi käydä läpi, ja mitä olisi etenkin syytä huomioida. Lisäksi etsinnän aikana pitää kyetä ajattelemaan loogisesti ja osata myös vähän matematiikkaa. 

Ajoneuvoetsinnässä yhdessä ajoneuvossa voi olla maksimissaan yksi piilo.

Koiran tehtävänä on hoitaa nenähommat

Ja kun tähän päälle lisätään myös se koiran rooli! Koira hoitaa oman hommansa eli käyttää nenäänsä. Koira kertoo omalla käytöksellään, missä sitä hajua on, ja ohjaajan tehtävänä on tarkkailla mahdollisia pieniäkin käyttäytymisen muutoksia ja reaktioita. Alueella voi olla useampi piilo, ja voihan olla, että niiden hajupilvet limittyvät. Koira voi siis saada yhtäaikaisesti hajun kahdesta piilosta, ja sen pitäisi kyetä kertomaan tämä ohjaajalle ja ohjaajan osata myös tulkita tämä.

Koiran oma-aloitteisuudella on iso merkitys hajun työstämisessä.

Hyvin erilaiset ympäristöt haastavat

Kolmosluokassa alueet tai etsittävät kohteet monipuolistuvat. Esimerkiksi laatikkoetsinnässä voidaan hajuja etsiä muistakin kohteista kuin laatikoista. Tällä kerralla laatikoiden lisäksi etsittäviä kohteita olivat erilaiset kannelliset muoviämpärit, matkalaukut, reput ja laukut. Itse asiassa laukuista koostuva laatikkoetsintäalue oli tällä kerralla yllättävän haastava osallistuville koirilla. 

Laatikkoetsinnässä tavanomaisten laatikoiden lisäksi etsittävinä kohteina voivat olla myös erilaiset laukut.

Liekö tämä sitten johtunut siitä, että kyseinen etsintä oli koko koepäivän viimeinen rutistus (kahdeksas etsintäalue) ja turnauskestävyys saattoi olla koetuksella, vai kenties siitä, että laukut sekoittivat koiran ajatuksia siitä, onko kyseessä sittenkin sisätilaetsintä. Tai sitten hajut liikkuivat sen verran erikoisesti, että niiden tarkentaminen tuotti vaikeuksia. 

Monipuolista sisätilaa

Yhtä kaikki, erilaisia alueita ja kohteita on hyvä vaihdella treenattaessa. Lisäksi myös erilaisilla alustoilla liikkuminen, esteiden kiipeäminen ja ahtaissa tiloissa pyöriminen ovat sellaisia asioita, joiden on hyvä olla koiralle tuttuja asioita. 

Myös ämpärissä voi olla piilo.

Häiriönsieto tulee olla kunnossa

Tein myös jännän huomion, kun jälkikäteen videoita tutkailin. Koiralla on oltava myös varsin hyvä häiriönsieto, sillä tuomarihan voi halutessaan liikkua välillä lähes koirakon kintereillä. Oma koirani meni etenkin ajoneuvoetsinnöissä aikamoista haipakkaa, joten siinä sai tuomarikin pistellä aika vauhdikkaasti perässä. Onneksi koirani ei moisista piittaa, mutta tämäkin on sellainen asia, mikä kannattaa tarvittaessa huomioida. 

Koiran on osattava paikallistaa haju myös kaltevilta pinnoilta.

Kolmosluokka mittaa koirakon taitoja varmistaa alue etsityksi ja piilot löydetyiksi

Pelkällä nopeudella ei pärjää. Ykkös- ja kakkosluokassa piilojen määrät ovat tiedossa, joten on helppo esimerkiksi antaa koiran vain juosta suoraan ensimmäiselle hajulle ja sen jälkeen seuraavalle. Mutta kolmosluokassa pelkkä nopeus ei riitä. Vaikka ensimmäinen piilo löytyisikin todella nopeasti, on koko alue pakko käydä läpi, jotta voi varmistaa, että kaikki löydöt on tehty.

Alue on syytä tarkistaa myös hyvin läheltä alueen rajaa.

Koiran on oltava riittävän nopea, jotta alue käydään fiksusti läpi

Vaikka pelkkä nopeus ei takaa menestystä kolmosluokassa, on koiran kuitenkin oltava riittävän nopea. Koiran pitää liikkua alueella tehokkaasti nenä auki, sen pitää osata takertua nopeasti hajupilveen ja tarkentaa hajulähde nopeasti. Etsinnän enimmäisaika ei välttämättä kasva alueiden koon kasvaessa, vaan esimerkiksi viiden ajoneuvon etsimiseen on käytettävissä kaksi minuuttia aikaa. Viiden ajoneuvon alueella voisi maksimissaan olla se viisi piiloa. 

Ajoneuvoetsinnässä voi olla maksimissaan viisi ajoneuvoa ja siten myös maksimissaan 5 piiloa yhteensä.

Samoin esimerkiksi kolmen sisätilan etsintäalueelle voi olla käytettävissä aikaa 3 minuuttia 15 sekuntia. Maksimissaanhan sisäetsinnässä voi olla seitsemän piiloa. Aikaa ei siis ole turhaan edestakaiseen juoksenteluun, vaan ohjaajalla on oltava selkeä suunnitelma, miten alue on fiksuinta käydä läpi. Toisaalta ohjaajan pitää pystyä myös muokkaamaan suunnitelmaa lennosta koiran käyttäytymisen perusteella. 

Ero on aika selkeä, kun miettii esimerkiksi ykkösluokan alueiden kokoa ja siellä olevia enimmäisetsintäaikoja. Samassa ajassa kolmosluokan koiran on kyettävä etsimään laajemmin ja useampia piiloja. Itselleni tämä on konkretisoitunut verrattain hyvin, kun ohjaan kahta erilaista koiraa. Toinen on ykkösluokassa ja tarkensi edellisessä kokeessaan ulkoetsintäalueella piiloa minuutin verran, ennen kuin oli varma löydöstään. Kolmosluokassa ei oikein ole varaa tämmöiseen.

Lisäpainetta alueiden läpikäyntiin voida tuoda myös lisäämällä aikapainetta. Enimmäisaika ei välttämättä kasva alueiden koon kasvaessa.

Valmis-ilmoituksella tärkeä rooli

Löytöjen lisäksi pisteitä saa myös valmis-ilmoituksesta. Esimerkiksi näissä kokeissa jokaisen etsinnän osalta oikean valmis-ilmoituksen arvo oli 5 pistettä, eli koko kokeessa peräti 20 pistettä. Jos valmis-ilmoitus menee vikaan, tulee siitä 2 virhepistettä. Tämä on myös sellainen taktinen asia, mitä kannattaa miettiä.

Kolmosluokassa piilot voivat olla maksimissaan 1,8 metrin korkeudessa. Niiden ei kuitenkaan ole pakko olla niin korkealla.

Usein on kannattavampaa ilmoittaa alue valmiiksi, jos alue on kuitenkin käyty läpi ja enimmäisaika alkaa lähestyä. Vaihtoehdot käytännössä ovat: 

  1. Ilmoitat valmis. Jos se on oikein, saat 25 pistettä.
  2. Ilmoitat valmis. Jos se on väärin, saat pisteet tehdyistä löydöistä. Lisäksi saat kaksi virhepistettä.
  3. Et ilmoita mitään. Saat pisteet tehdyistä löydöistä, mutta et välttämättä saa täysiä pisteitä, jos tuomari on laskenut valmis-ilmoitukselle pistearvoa. Näitä eri pisteiden arvotuksia ei ole osallistujilla etukäteen tiedossa. Ainoastaan se, että kustakin etsintämuodosta voi saada sen 25 pistettä. 

Joten, jos tavoittelee mahdollisimman hyviä pisteitä, valmis-ilmoitus kannattaa ehtiä tehdä ennen enimmäisajan täyttymistä. Ja se viimeinen 30 sekuntia menee kyllä sitten nopeasti! Nimimerkillä kokemusta on kahden valmis-ilmoituksen myöhästymisestä. Ja kirpaiseehan se silloin, jos koira on kuitenkin löytänyt alueelta kaikki piilot!

Ulkoetsintäalueena voidaan käyttää luonnollista tilaa, ei pelkästään alueelle ripoteltuja kohteita.

Pisteistä viis, kunhan koiralla on kivaa!

Itselleni tärkeintä kokeissa käymisessä ja myös treenaamisessa on se, että koiralla (ja itsellä) on oltava kivaa. Sen näkee siitä, että koira on halukas lähtemään hommiin, etsii innokkaasti ja myös ilmoittaa löydöstään ja on sen jälkeen halukas jatkamaan. Ja kun alue on tarkistettu, on se yhtä innokkaasti valmis siirtymään seuraavalle alueelle tai taukoilemaan. Ja tätä se jaksaa tehdä alueesta toiseen.  

Kerolla ainakin on kivaa – kunhan pääsee etsimään ja saa siitä palkkaa!

Kiitos ja onnea!

Iso kiitos kokeen järjestäneelle porukalle Nose Team Oulu ry:lle, joka myös kestitsi koko porukan koepäivän aikana, ylituomari Pekka Alamommolle, Nose Work Finland ry:lle pipoista sekä tietysti myös kokeeseen osallistuneille Katja Sulkalalle & bordercollie Narralle (Pikkupaimenen Reality News), Pirjo Pellikalle ja & lagotto romagnolo Girolle (Foogel Santo Solerte) sekä myös allekirjoittaneelle Päivi Kokolle & suomenlapinkoira Kerolle (Omituinen Miilumaljakas)! Teimme kaikki hienoja etsintöjä sekä saimme varmasti lisää kokemusta ja ideoita jatkoa ajatellen. 

Ja onnea myös ensimmäisessä kokeessa 100 pistettä kahmineelle parivaljakolle Katjalle & Narralle! Oli hienoa osallistua näihin Suomen ensimmäisiin noseworkin kolmosluokan kokeisiin! 

#koiraurheilunilo

Kiitos! Oli ilo olla mukana Suomen ensimmäisissä noseworkin kolmosluokan kokeissa!

Toimituksen lisäys: Nosework on ollut syksyn mittaan SporttiRakissa muutenkin puheenaiheena, kun lajin tuomari Miira Hellsten piti 14.9. nettiluennon aiheesta “Noseworkin säännöt ja koulutusvinkit”. Tämä parituntinen luento on edelleen jäsenten luentoarkistossa katsottavissa, mikäli aihe kiinnostaa.


MAINOS
Koiraharrastamista vuodesta 2001 alkaen, mm. pelastuskoiratoiminnassa (hälytysryhmässä olin mukana edesmenneiden suomenlapinkoirien Viiman ja Myryn kanssa), agilityssä ja nose workissä. Harrastuskavereinani ovat suomenlapinkoira Kero (synt. 12/2012) sekä bordercollie Disco (synt. 10/2017). Keron kanssa on tehty pelastuskoirajuttuja, mutta aktiivisesti harrastamme enää agilityä sekä nose workkia. Uuden oppiminen, itsensä kehittäminen, koiran oivallusten seuraaminen ja onnistumiset haasteiden jälkeen kiehtovat erityisesti, kun harrastuskumppanina on koira!

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän