Koira diabeetikon avuksi

Kun vanhin perheen lapsista muutti pois kotoa, päätti Saija Silanne, että kotiin olisi aika muuttaa koiranpentu, perheen ensimmäinen koira. Tällä kertaa ei haettu vain uutta lemmikkiä ja ystävää, vaan tarkoituksena oli kouluttaa diabetesta sairastavalle Saijalle hypokoira eli diabeteskoira, joka kertoisi omistajalleen verensokerin muutoksista. Koiraroduksi valikoitui portugalinvesikoira, sillä Silanteen perhe etsi koirarotua, josta ei lähtisi paljon karvaa, koira ei olisi valtavan suuri tai pieni ja se olisi ihmisläheinen ja sosiaalinen. Perheeseen asteli vuonna 2017 pentu, joka nimettiin Pepiksi. 

Silanne toivoo näin jälkikäteen, että diabeteskoirien kouluttamisesta olisi ollut helpompi löytää tietoa. Parivaljakko pääsi vihdoin aloittamaan hajujen ja diabeteskoirakoulutuksen parissa, kun Peppi oli 1,5-vuotias. Silloin koira pääsi osallistumaan Turussa järjestettyyn soveltuvuustestiin, jossa testattiin koiran käyttäytymistä esimerkiksi kaupunkioloissa ja kahvilassa. Soveltuvuustestin läpäisy tarkoitti sitä, että Peppi olisi ominaisuuksiltaan sopiva koulutukseen. Myös myöhemmin suoritettu Kiva Koirakansalainen -testi osoitti Pepin olevan sosiaalinen, riittävän rauhallinen ja osaavan esimerkiksi ohittaa muita koiria ja ihmisiä. Diabeteskoiran, kuten muidenkin avustaja- ja tukikoirien, pitää osata kulkea rauhallisesti erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä ja sallia esimerkiksi sairaanhoitohenkilökunnan työskentely omistajan lähellä.

Koulutusväylä aukesi kunnolla, kun noin 2,5-vuotias Peppi ja Silanne pääsivät mukaan Suomen kuulo- ja tukikoirayhdistyksen toimintaan. Yhdistys tarjoaa koulutusta koirien omistajille, esimerkiksi leirien muodossa. Yhdistyksen kautta nimetään myös koirakolle kouluttaja, joka auttaa eteenpäin koulutustaipaleella. 

Koiran piti ymmärtää, että haju tulee ihmisestä, minkä havaitseminen oli kotioloissa hankalaa, kun ympärillä on paljon hajuja, jotka sekoittuvat keskenään.

Vanulappujen keräystä ja hajuerottelua

Saija Silanne kertoo, että harjoittelu on vahvistanut hänen ja Pepin suhdetta, eikä hän olisi ennalta osannut arvatakaan, kuinka rakkaaksi Peppi voi muodostua.

Pepin nenää alettiin aktivoida hajuerottelulla. Hajuerottelussa lasipurkkiin laitetaan puuvillaharso tai vanulappu, jossa on hajunäyte. Pepin kohdalla hajunäyte tarkoittaa alhaisen verensokerin hajua. Aluksi alhaisen verensokerin hajuinen vanulappu tarjottiin lasipurkissa haisteltavaksi Pepille, joka sai palkkion purkin haistelusta. Taitojen karttuessa lasipurkkien määrää kasvatettiin. Osassa lasipurkeista ei ollut hajua laisinkaan ja osassa oli vieraita hajuja. Pepin piti näyttää eli ilmaista lasipurkkien joukosta vain se purkki, jossa haisi alhainen verensokeri. Peppi alkoi luontaisesti kuopia tassullaan, kun oli löytänyt oikean hajuisen purkin, mistä muodostui koiralle sopiva ilmaisutapa. Jos Silanteen verensokeri laskee, tulee Peppi koskettamaan häntä tassullaan ja kertoo siten, että nyt verensokeria tulisi korjata. 

Harjoittelu oli ruoasta innostuvalle Pepille kivaa, välillä jopa liian hauskaa. Matkan varrella piti heikentää ruokapalkkion arvoa, eli antaa koiralle hieman vähemmän maistuvaa herkkua palkkioksi, jotta Peppi keskittyi harjoituksiin paremmin ja ilmaisi vain oikean hajuisen purkin. Peppi harjoitteli myös öisin, jotta se tosipaikan tullen havaitsisi kesken yöunien omistajansa verensokerin muutokset. Yöharjoittelussa Peppi taas sai entistä parempaa palkkiota, jotta se kannustaisi Pepin hereille kesken unien.

Silanne kertoo rankimmaksi koulutuksen vaiheeksi sen, että kun hänen verensokerinsa laski riittävästi, tuli ihon pinnalta ottaa hajunäyte hajuerottelussa tarvittavaan vanulappuun. Hajunäytteiden talteen ottaminen oli Silanteesta raskasta sen takia, että kun verensokeri on alhaalla, diabeetikko haluaisi mahdollisimman nopeasti tasapainottaa omaa vointiaan eikä keskittyä hajunäytteiden ottoon ja niiden purkittamiseen. Koulutuksen eteneminen vaati kuitenkin hajunäytteiden ottamista toistuvasti. Hajunäytteet vanhenevat parissa viikossa, jolloin niiden hajukuva muuttuu. Otetut hajunäytteet pitää säilyttää tarkasti puhtaissa lasipurkeissa, jotta muita hajuja ei pääse sekoittumaan näytteeseen. 

Hajuerotteluharjoitukset sujuivat Pepiltä hyvin, ja treeneissä oikea haju löytyi helposti. Haasteeksi muodostui se, että Silanteen verensokeri ei välillä laskenutkaan riittävän alas, jotta tuoreita hajunäytteitä olisi ollut mahdollisuus tallettaa. Siksi harjoittelu ei päässyt etenemään, ja se aiheutti välillä turhautumista. Vaikka Peppi oli treeneissä taitava, tositilanteet olivat kotona silti haastavia. Koiran piti ymmärtää, että haju tulee ihmisestä, minkä havaitseminen oli kotioloissa hankalaa, kun ympärillä on paljon hajuja, jotka sekoittuvat keskenään. Harjoittelua jatkettiin kuitenkin sinnikkäästi.

Merkittävä harppaus harjoittelussa tapahtui, kun Silanne sai mittarin, joka hälyttää äänimerkillä alhaisesta verensokerista. Noin kolmevuotias Peppi ymmärsi nopeasti äänen ja alhaisen verensokerin yhteyden. Silanne kertookin, että ääneen reagoimisen kouluttaminen on ollut helpompaa kuin koulutus pelkkien hajujen varassa. 

Valmistuminen diabeteskoiraksi

Silanne ja Peppi ovat koulutusmatkallaan osallistuneet soveltuvuustestiin, Kiva Koirakansalainen -testiin ja Suomen kuulo- ja tukikoirayhdistyksen leireille sekä kaupunkitestiin. Viimeinen vaihe, eli työnäyte, valmistui helmikuussa 2022. Työnäytteessä Pepin piti osoittaa kotioloissa osaavansa tunnistaa ja ilmaista Silanteen verensokerin muutokset. Tämä todennettiin videoimalla arkielämää ja lähettämällä videonäytteet arvioitavaksi. 

Vaikka Peppi on tärkeä apu Silanteen diabeteksen hoidossa, tärkeintä harjoittelussa on kuitenkin ollut yhteinen matka. Kaiken kaikkiaan tukikoiran kouluttaminen on ollut positiivinen kokemus, tiivistää Silanne. Silanne kertoo, että harjoittelu on vahvistanut hänen ja Pepin suhdetta, eikä hän olisi ennalta osannut arvatakaan, kuinka rakkaaksi Peppi voi muodostua. 

Toimittaja Sanni Lempiäinen

Koulutettavalta koiralta ei vaadita erityisiä taitoja tai temppujen osaamista. Helppo, tavallinen oleminen arjessa ja mukava remmikäytös riittävät. 

Haaveiletko tukikoiran kouluttamisesta? 

Milloin koulutus kannattaa aloittaa, Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n yhteistyökouluttaja, Satu Välimäki?

-Tukikoiran, kuten diabeteskoiran, taitoja voi alkaa kouluttamaan jo pikkupennulle. Leikin ja lyhyiden harjoituksen avulla hajuerottelukyky ja keskittyminen kehittyvät nopeasti. Alkumetreillä opitut taidot säilyvät vahvana läpi elämän.

Myös aikuisesta koirasta voidaan kouluttaa tukikoira, mutta silloin koiran ominaisuuksia ja soveltuvuutta on syytä punnita tarkemmin. Koiran on oltava kiinnostunut ihmisestä, mutta hillitympi temperamentti ja rauhallinen asenne ympäristöön ja sen ilmiöihin tekevät koulutuksesta sujuvampaa. Koiran rodulla ei siis ole väliä, vaan merkittävä asia on yksilön ominaisuudet. Koulutettavalta koiralta ei vaadita erityisiä taitoja tai temppujen osaamista. Helppo, tavallinen oleminen arjessa ja mukava remmikäytös riittävät. 

Mitä koulutuksessa tapahtuu?

-Diabeteskoiran koulutus aloitetaan yleensä ns. purkkiradalla. Silloin kouluttaja tietää, mitä koira haistaa ja pystyy täsmällisesti vahvistamaan haluttua käytöstä. Joskus koira voi alkaa myös, ilman purkkirataharjoituksia tai varsinaista koulutusta, ilmaisemaan oma-aloitteisesti omistajansa verensokerin muutoksia. Tällöin tilanteisiin on liittynyt koiran kannalta jotain kannattavaa, joka on vahvistanut sen halua kertoa havainnostaan. Mallioppiminen on tästä yksi esimerkki. Perheeseen myöhemmin tullut koira saattaa ottaa oppinsa vanhemmalta diabeteskoiralta.

Miten pääsen mukaan koulutukseen?

-Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n toteuttamaan koulutukseen valikoidaan koirakot hakemuksien ja haastattelujen perusteella. Koulutus toteutetaan STEA:n (sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus) rahoituksella. Hakuaika on vuosittain syyskuun loppuun mennessä. Seuraavan vuoden helmikuussa uudet koirakot aloittavat harjoittelun itselleen nimetyn yhteistyökouluttajan kanssa. Harjoittelu on tiivistä. Näytöt koiran osaamisesta ja hyväksytysti suoritettu kaupunkikoe toivotaan suoritettavan saman vuoden loppuun mennessä.

Lähde: Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n yhteistyökouluttaja Satu Välimäki 


MAINOS
SporttiRakin toimitus kertoo, mitä koiraurheilumaailmassa tapahtuu juuri nyt.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän