Edellisessä osassa käsiteltiin palkkaa ja ajoitusta. Kouluttamisen peruspilareihin kuuluvat myös vaatimustaso eli kriteeri ja vahvistetiheys. Nämä kaksi ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Vaatimustaso vaikuttaa suoraan vahvistetiheyteen ja vahvistetiheys kertoo, onko vaatimustaso sopiva vai ei.
Minkä tahansa taidon kouluttaminen kannattaa aina pilkkoa pienempiin osiin eli vaatimustasoihin. Nämä vaatimustasot yksi kerrallaan saavuttaen edetään kohti päämäärää eli lopullista suoritusta. Koiralta ei voi koskaan vaatia tai odottaa koulutettavan toiminnon täydellistä suoritusta heti.
Vaatimustason asettaminen voi olla haastavaa, jos ei oikein itsekään tiedä, miltä lopullinen suoritus näyttää.
Vaatimustaso eli kriteeri on asetettava sopivaksi
Kouluttaja asettaa koiralle koulutustilanteessa tietyn vaatimustason eli kriteerin, joka koiran tulee saavuttaa saadakseen palkan. Vaatimustason on oltava aina hyvin selvänä kouluttajalla mielessä. Jos vaatimustasoa ei ole asetettu lainkaan tai se on kouluttajalle epäselvä, on koko oppimistilanne koiralle turhauttava. Koira ei tiedä eikä voi oppia, mistä käytöksestä se saa palkkaa ja mistä ei.
Vaatimustason asettaminen edellyttää aina kouluttamisen suunnittelua. Vaatimustason asettaminen voi olla haastavaa, jos ei oikein itsekään tiedä, miltä lopullinen suoritus näyttää. Tästä syystä on tiedettävä tarkkaan, mitä kohti pyrkii ja millaisissa palasissa sen aikoo koiralle opettaa. Vaatimustaso on etappi, joka yksi kerrallaan on saavutettava matkalla kohti lopullista suoritusta.
Näitä etappeja ei kannata jättää välistä, koska riskinä on, että suorituksesta tuleekin jotain ihan muuta kuin alun perin suunniteltiin. Mitä monimutkaisempi ja vaativampi lopullinen suoritus on, sitä useampia etappeja pitää olla. Kouluttajan tehtävä on suunnitella koulutus siten, että koiralla on aina mahdollisuus onnistua eli saavuttaa jokainen vaatimustaso.
Jotta koira ylipäänsä jaksaisi tehdä töitä, on palkkaa tultava säännöllisesti. Jos vaatimustaso on liian suuri, ei koira onnistu eikä saa palkkaa. Koirahan tarjoaa aina vain sellaista toimintaa, joka on sille kannattavaa. Jos palkkaa ei toiminnasta tule, ei toivottua oppimistakaan tapahdu.
Koulutus- eli kriteerisuunnitelma
Jos tavoitteena on kouluttaa koiralle temppu, jossa se seisoo takajaloillaan ”oravana”, pilkotaan koulutus osiin. Tätä kutsutaan koulutussuunnitelmaksi tai kriteerisuunnitelmaksi. Suunnitelmaan kirjataan jokainen etappi yksi kerrallaan. Sen voi tehdä ihan helpostikin, vaikka ranskalaisin viivoin ja joskus riittää ihan yksinkertainenkin suunnitelma.
Tämä suhteellisen lyhyt aika, jonka suunnitelmaan käyttää, nopeuttaa kouluttamista ratkaisevasti. Edellä mainittua temppua kouluttaessa ensimmäinen kriteeri, josta koira saa palkan, voi olla vilkaisu ylös. Kun koira osaa tämän, sen pitää kohottaa leukaansa ylös saadakseen palkan. Näin jatketaan pienissä etukäteen suunnitelluissa pätkissä kohti lopullista temppua.
Ihmiselle on hyvin tyypillistä paitsi unohtaa koko koulutussuunnitelma, myös asettaa sen etapit aivan liian vaativiksi. Perillä on sitä nopeammin, mitä pienempiin osiin asian pilkkoo. Jos koira saavuttaa etapin hetkessä tai suoraan hyppää suorittamaan sujuvasti enemmän, vaatimustasoa vain nostetaan ja edetään reippaammin.
Vaatimustason nostaminen ja laskeminen
Jotta päästään päämäärään eikä junnata paikoillaan, on vaatimustasoa nostettava tarpeeksi ajoissa. Hyvä nyrkkisääntö on se, että kun koira onnistuu noin kahdeksan toistoa kymmenestä, on aika vaikeuttaa tehtävää eli siirtyä seuraavaan vaatimustasoon. Huomioitavaa on, että vaatimustason nosto on myös se, että siirrytään johonkin toiseen ympäristöön.
Nostaminen ja laskeminen tehdään aina yksilön kykyjen mukaan. Joskus koira voi oppia jonkin vaiheen nopeasti ja jos siihen juututaan liian pitkäksi aikaa, voi lopullinen suoritus jäädä haaveeksi. Joku yksilö voi olla niin herkkä, että onnistumisia ja varmuutta pitää tulla runsaasti jokaiseen vaiheeseen ennen kuin voidaan edetä.
Aina yksi vaatimus kerrallaan
On erittäin tärkeää, että koiralle on koulutustilanteessa vain yksi vaatimus kerrallaan. Esimerkiksi seuraaminen on liike, jossa usein yritetään kouluttaa montaa kriteeriä samaan aikaan. Koiran on seurattava oikeassa kohdassa (vaatimus 1), katsekontaktissa (vaatimus 2) ja oikeassa asennossa (vaatimus 3). Lisäksi liikkeessä on vielä usein mukana toiminnon kesto ja sen lisääminen kaiken edellä luetellun kanssa samaan aikaan. Koira on ymmärrettävästi hämillään eikä koulutus etene. Koulutusta ei ole tällöin pilkottu tarpeeksi pieniin osiin.
Koulutus etenee ja koira on motivoitunut työhön vain silloin, kun koira onnistuu.
Vahvistetiheys
Vahvistetiheys tarkoittaa aikaa, joka kuluu jokaisen koiran saaman palkan välissä. Koulutus etenee ja koira on motivoitunut työhön vain silloin, kun koira onnistuu. Palkkaa pitäisi siis tulla hyvin tiheään. Vahvistevälin venyessä liian pitkäksi ei koira välttämättä enää edes muista, mistä sitä viimeksi palkittiin. Mitä korkeampi vahvistetiheys, sitä motivoituneempi ja keskittyneempi koira on työskentelemään.
Vahvistetiheys kertoo armottomasti kouluttajalle, onko koiralle asetettu vaatimustaso sopiva. Sopiva vahvistetiheys on noin joka viides sekunti, eli 12 vahvistetta minuutissa. Jos vahvistetiheys suurenee, on aika miettiä vaatimustason nostamista ja jos se laskee, on asetettu vaatimustaso liian vaikea koiralle tavoittaa. Yksinkertaisemmin esitettynä: jos et pääse palkkaamaan koiraa, on vaatimustaso liian korkea. Jos taas palkkaat taukoamatta, se on liian matala.
Korkeaan vahvistetiheyteen kannattaa aina ilman muuta pyrkiä, mutta hieman hitaampikaan tahti ei estä oppimista. Kouluttaminen vain kestää silloin pidempään. Jotta konkreettisesti edes pystytään palkkaamaan noin joka viides sekunti, on usein käytettävä ruokapalkkaa pieninä paloina, jotta koira ei tule kylläiseksi heti. Muiden palkkojen aika tulee usein myöhemmin taidon sujuessa jo hyvin.
Taukojen aikana arvioidaan vahvistetiheyttä ja vaatimustasoa
Vahvistetiheyttä kannattaa seurata koko harjoitteluhetken ajan. Kun halutaan koulutuksen etenevän, tauon aikana arvioidaankin erityisesti vaatimustasoa ja vahvistetiheyttä. Tämän arvioinnin pohjalta tehdään kouluttamiseen jopa saman tien oikeat korjausliikkeet ja päästään eteenpäin. Eli joko lasketaan tai nostetaan vaatimustasoa tai pidetään se samana.
Tukkimiehen kirjanpito on loistava keino arvioida kouluttamisen etenemistä. Kun teet esimerkiksi kolme kertaa viisi toistoa, voit jokaisen viiden toiston jälkeen kirjata ylös, montako kertaa koira onnistui. Pystyt suoraan laskemaan, mitä seuraavaksi kannattaa tehdä. Kouluttaminen onkin joskus aika matemaattista. Suositeltava nyrkkisääntö on se, että kun n. 80 % toistoista onnistuu, voi vaatimustasoa nostaa. Mikäli yli puolet epäonnistuu, pitäisi vaatimustasoa kenties laskea.
Kirjanpito ja jatkuva tauottaminen voivat tuntua aluksi haastavalta, jopa siltä, että se häiritsee kouluttamista. On kuitenkin hyvä muistaa, että pieni tauko jokaisen viiden toiston välissä ehkäisee monta virhettä. Suurimpana hyötynä on ainakin se, että koira ei vahingossa tee montaa toistoa väärin ja opi väärää asiaa tai väärin tehtyä suoritusta. Koiran koulutuksessa toimivatkin erinomaisesti kaikille tutut säännöt: ”ennaltaehkäisy on aina helpompaa” ja ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”.
Teksti: Piia Collan, Koirapalvelu Collan
MAINOS
Olipa hyvä kirjoitus! Korvan taakse jäi paljon asiaa.
Mukava kuulla, että pidit artikkelista! 🙂