Istuessani viime perjantaina Koirakoulu Vision lattialla Ässää sylissä pidellen huomasin, että jotain oli muuttunut. Kyseessä oli Tommy Wirénin vetämän arkitottelevaisuuskurssin ensimmäinen kerta, ja sen kerran aiheena oli rauhoittuminen. Pienehkössä hallissa oli 7 muuta koiraa, ja Ässän käytös oli erilaista kuin se olisi ollut vuosi sitten. Alkuun kyllä muristiin ja tuijoteltiin, mutta voimakkaat ryntäilyt ja hysteeriset haukkukohtaukset loistivat poissaolollaan.

stessinpurkutalkoot_rauhoittuminen
Rauhoittumisharjoitus hallissa 7 muun koiran seassa.

Olen kyllä ollut jollain tasolla tietoinen, että Ässän möykkääminen jännittävissä tilanteissa liittyy vahvasti epävarmuuteen, mutta ennen tämän vuoden tapahtumia en ollut päässyt läpi tästä machokuoresta. Kunnes viime perjantaina: yhtäkkiä edessäni oli silmät suurella muita katseleva HILJAINEN koira.

Se vähän pakitteli muista koirista ja selvästi vielä jännitti, mutta se ei enää turvautunut sen aiempaan selviytymisstrategiaan eli räyhäämiseen. Se oli aivan hissukseen ja katseli välillä muita ja välillä minua, tilannetta ihmetellen.

 


Kaikki vaikuttaa kaikkeen – myös stressiin

En voi tietenkään varmuudella tietää, mitkä kaikki asiat ovat johtaneet tähän. Mutta, mennyt vuosi on edustanut uusia aloituksia asioissa, mitkä aiemmin ovat olleet takasijalla. Toki arkitottelevaisuuden koulutus on kulkenut mukana pennusta saakka, mutta prioriteetti on ollut selkeästi lajitreeneissä: metsästys, pelastuskoiran haku ja rullailmaisu, sekä tottelevaisuus. Näissä ollaankin päästy mukavasti eteenpäin, mutta koetulokset yhä uupuvat. Kova pähkäily on ollut etenkin sen kanssa, miten saan vilkkaan, epävarmassa mielentilassa räyhäävän ja minun tunnetiloja tarkasti seuraavan koiran BH-koevalmiiksi. Teknisesti homma kyllä toimii, mutta tosipaikan tullen treenikupla puhkeaa.

Ahaa-elämys tuli lähes vuosi sitten Rajavartiolaitoksen koiratoiminnan opettajan Juha Pasasen luennolla. Hän painotti luennollaan sitä, että jos rajakoiran koulutus ei edisty, yleensä syy löytyy niin sanotuista koirankoulutuksen perusteista: ohjaajan ja koiran välinen suhde, ympäristöoppi, halu oppia (”operantti koira”) ja sosiaalisuus. Korviini jäi soimaan se, että kaikki konfliktit koiran elämässä pitäisi yrittää saada minimiin, jotta myös lajikoulutus edistyy. Luonnollisesti taustalla on se, että vähemmän konflikteja ja vähemmän ”pahaa” stressiä johtaa paremmin voivaan ja tehokkaammin oppivaan eläimeen. (SporttiRakin kooste Pasasen luennolta.)

Voihan ohitustreeni

Ensimmäinen reaktioni oli, että eihän Ässän elämässä ole konflikteja, sehän on koulutettu operantisti. No, helpoin asia muistaa oli ne ohitukset – kyllä niitä ollaan treenattu pennusta saakka, ja menee ne hyvin, kun on neutraali koira, joka ohitetaan mukavalla turvavälillä. Mutta sitten, kun tulee niitä räksyttäviä pikkukoiria tai kiihtyneitä nuoria koiria tai sitten ne tuijottavat urokset… Asia onkin eri ja täten oli heti huomattavissa selkeä stressin lähde Ässän elämässä ja puute koirankoulutuksen perusteissa.

stressinpurkutalkoot_syyskuu_hihnalenkki
Hihnalenkillä viime syyskuussa.

Suuntana olikin sitten ohituskurssi, jossa saatiin niitä tarvittavia toistoja, joita ei arkisilla lenkeillä tule. Viimeinen edistysaskel ohituksiin saatiin syksyllä, kun muutettiin. Uudessa naapurustossa ohituskäytös otti takapakkia, mutta kun muistin sellaisen perusasian kuin palkan laatu, hyppäsi käytös aiemmasta tasosta vielä parempaan. Ässä siis sai useamman viikon ajan lähes kaiken ruuan (raakalihapullia) taskusta ohitustilanteissa sen tarjotessa itse kontaktia huomatessaan lähestyvän koiran. Sotkuista hommaa, mutta sen arvoista: mielentila muuttui ja oppimista tapahtui huomattavasti aiempaa nopeammin.

Täydellinen se ei ole vieläkään, mutta lenkit ovat nykyään huomattavan rentoja verrattuna aiempaan, ja ollaan päästy onneksi siirtymään palkoissakin hygieenisempiin kuivanappuloihin.

Rauhoittuminen hoitotilanteessa

Seuraava konflikti, joka nousi mieleen, oli Ässän mielentila hoitotilanteessa osteopaatilla. Se on käynyt pennusta saakka osteopaatilla, mutta ei ole oikein koskaan oppinut kunnolla rauhoittumaan hoitotilanteessa. Viime talven aikana tilanne alkoi käymään jo tukalaksi. Enää hellän jämäkkä paikallaan pitäminen ja rauhoittelu eivät tuntuneet auttavan, vaan se alkoi kääntymään tunnetilassa turhautumisesta aggressioon ja oli selvää, että jotain oli tehtävä. Laitoin osteopaattihoidot tauolle, kävin ostamassa hoitokopan ja aloitin treenin, jossa tavoitteena hoitokoppaan yhdistetty rento mielentila ja käsittelyssä rentoutuminen.

Koulutin palkitsemalla Ässän laittamaan itse kuonon hoitokoppaan. Sen lisäksi koulutin ruokakupin ääressä vihjeestä kyljelleen menon, ja lopuksi yhdistin nämä ketjuksi: kun koppa laitetaan päähän, seuraavaksi mennään kyljelleen makaamaan ja sieltä saa nousta syömään, kun otan kopan pois.

Tottumista käsittelyyn toteutin niin, että koiran ollessa rauhallinen, lähes unessa, aloin käsittelemään sitä todella hellästi ja rauhallisesti. Tavoitteena oli, että käsittely yhdistyy rentoon mielentilaan ja Ässä alkaa myös nauttimaan, kun sitä käsitellään enemmän ”hoidonomaisesti”, ei pelkästään selästä tai korvan takaa rapsuttamalla. Aloin myös laittamaan hoitokoppaa päähän näiden harjoitusten aikana, jotta koppa yhdistyisi rauhalliseen mielentilaan.

stressinpurkutalkoot_hoitotilanne1
Ensimmäisillä kerroilla hoidettiin Ässää sen haluamissa asennoissa.

Kun kotitreeni oli hyvällä mallilla, aloimme käymään tiheään tahtiin osteopaatiksi opiskelevan kaverin luona ”hoidoissa”. Näillä kerroilla ei siis oikeasti tehty mitään hoitoja, vaan harjoiteltiin hoitotilassa rauhoittumista ja kevyen koskettelun hyväksymistä meidän uusilla hoitokopparutiineillamme. Kaikki tehtiin Ässän ehdoilla, sen rauhoittumista tukien. Näissä harjoituksissa näin ensimmäistä kertaa Ässän aidosti laittavan silmät kiinni hoitotilanteessa vieraassa paikassa!

Meidän tutulle osteopaatillekin päästiin syksyllä, ja Ässä oli aiempaan verrattuna erittäin rento. Mutta mikä parasta, näistä hieronta- ja venyttelyhetkistä on tullut meille viikottainen rutiini. Olen oppinut huomaamaan Ässän lihaksistossa jumit ja oppinut saamaan sen rentoutumaan nopeasti, ja uskon, että Ässän hyvinvointi on myös kohentunut säännöllisen kehonhuollon myötä.

stressinpurkutalkoot_hoitotilanne2
Viimeisillä kerroilla alkoi hoitorutiini löytymään.

”Jos haluat muuttaa eläimen käytöstä, muuta ensin omaa käytöstäsi”

Viimeinen vaihe olikin sitten se vaikein: peiliin katsominen. Ässä on energinen, huomionhakuinen ja älykäs koira. Se myös kiihtyy nopeasti, eivätkä sen tunteiden säätelytaidot ole mitään huippuluokkaa. Toisin sanoen, kiihtyessään tai huomiota hakiessaan se saattaa alkaa haukkumaan todella kovaan ääneen ja sitä haukkua saattaa kestää pidempään kuin oma pinna kestää. Jossakin vaiheessa sitä sitten vaan ärähtää koiralle, ja sitä seuraa välitön syyllisyydentunne: en halua käyttää pelkoa kouluttamisessa, ja ärähtäminen on myös huomiota ja siten vahvistaa koiran käytöstä. Vastaehdollistaminen esimerkiksi rapusta kuuluviin ääniin toimii kyllä, mutta samaan aikaan Ässä myös ketjuttaa asiat välittömästi: rapusta kuuluu ääni, minä haukun, minä saan namia. Kohta sitä haukkua siis tarjotaan ilman mitään ärsykkeitä.

Onneksi saimme vähän helpotusta itsesyytöksiin, kun veimme Ässän Katriina Tiiran SmartDOG-testiin toukokuun alussa. Katriinan mukaan Ässä on erittäin haastava koira. Se on nopea oppimaan ja taitava ketjuttamaan, ja sen kyky lukea ihmistä on huipputasoa. Se ei Katriinan mukaan vaikuta impulsiiviselta, vaan sen kohkaaminen ja haukkuminen on todennäköisesti opittu tapa saada ihmiset pyytämään siltä temppuja, kuten vaikka maassa makaamista eli näennäistä rahoittumista, joista se sitten saa ruokaa. Mielenkiintoisen testin suurin oivallus oli siis se, että Ässä ei todennäköisesti olekaan oman impulsiivisuutensa uhri, joka ei voi itselleen mitään. Itse asiassa se saattaakin olla vain nerokas keksimään tapoja saada meidät liikkeelle, tai antamaan huomiota tai ruokaa. Tämä opittu, stressaantunut käytös on kuitenkin yhtä haitallista koiran hyvinvoinnille kuin tahdosta riippumaton impulsiivisuuskin, joten jotakin oli tehtävä eri tavalla.

stressinpurkutalkoot_smartdog_testi
SmartDOG:in ongelmanratkaisutestissä oli nähtävissä Ässän nokkeluus ja nopeus.

Uusi alku stressittömälle elämälle

Tästä siis alkoi erityisen tiukka kontrolli siitä, mitä tapahtuu, kun se haukkuu, riehuu tai komentaa: ei mitään. Mitenkään ei reagoida, mitään ei sanota, ei ärähdetä mutta ei myöskään pyydetä sitä tekemään mitään vaihtoehtoista käytöstä. Katriinan hyvä neuvo oli hakea kaupasta korvatulpat ja Alkosta punaviinipullo. Aloitimme siis tämän kuurin toukokuussa, ja kotona haukkumisen vähenemistä alkoi näkymään loppukesästä.

Muualla käytös alkoi muuttumaan nopeammin. Esimerkiksi toukokuun loppupuolella oltiin jo katufestivaaleilla hengailemassa ihmis- ja koirahälinässä. Kesäkuussa ilmaisutreeneissä Ässän pennusta saakka tuntenut, kokenut koirankouluttaja huomasi Ässän käytöksen muuttuneen. Kotona oli kuitenkin nähtävissä haukkumisen lisääntymistä eli sammumispurkausta, ennen kuin se alkoi todella sammumaan, ja sen myötä saatiin kesän mittaan liuta lappuja naapureilta lisääntyneestä haukkumisesta… Onneksemme alkusyksystä päästiin muuttamaan omakotitaloon.

stressinpurkutalkoot_hengailua
Hengailua Arabian katufestivaaleilla.

Ongelmahan oli alkanut murrosiässä, kun Ässän luontainen taipumus vahtia heräsi – vuokralaisena kerrostalossa tähän oli pakko reagoida nopeasti rauhoittelemalla tai vastaehdollistamalla. Ketju oli siis valmis, ja varmasti sitä tuli erinäisissä muissakin tilanteissa vahvistettua. Haukkuva koira helposti alkaa (ihan turhaan!) hävettämään sosiaalisissa tilanteissa, kuten treeneissä, bussissa tai vaikka ihan piknikillä puistossa. Kunpa olisi etukäteen ymmärtänyt, että joskus (tai useinkin) olisi parasta viis veisata muiden mielipiteistä ja vain jättää riehuminen huomioimatta!

Uuteen kotiin muutto on antanut erinomaiset edellytykset turhan haukkumisen lopulliselle sammuttamiselle. Tietenkin asunto maan tasalla ja aidattu piha ovat antaneet uusia syitä Ässälle haukkua, vahtiminen on sillä verissä. Nyt kuitenkin voidaan antaa sen rauhassa siedättyä ohikulkijoihin. Aidan takana kulkeville haukkuminen onkin seuraava rasti, mutta siinäkin keskitytään palkitsemaan sitä, kun Ässä itse luopuu ohikulkijasta. Voi siis sanoa, että SmartDOG-testin tulokset mullistivat meidän arkea ja tapoja toimia merkittävästi. Lopputuloksena sekä meidän että Ässän elämä on paljon rennompaa!

Sisäinen pentu pääsi esiin

Katriina sanoi testin yhteydessä, että kun saamme sen turhan riehumisen sammumaan, sieltä voi paljastua hyvin erilainen koira. Perjantaina siellä Vision lattialla viimein näin sen – paitsi kyseessä ei ollut erilainen koira, vaan sieltä kuoriutui maailmaa ihmettelevä pentumainen Ässä.

Ässän kanssa täytyy varmasti aina olla tarkkana sen suhteen, mitä uusia tapoja jallittaa meitä se taas keksii… Ei ainakaan tule olemaan tylsää. Tämän ja tulevien vuosien toiveena on kuitenkin se, että muistan aina ensisijaisesti tavoitella hyvinvoivaa ja stressitöntä elämää, ja vasta sen jälkeen hioa sitä täydellistä seuraamista tai muuta vähemmän tärkeää.

stressinpurkutalkoot_rentona
Rennompaa uutta vuotta meille kaikille!

MAINOS

Olen kolmekymppinen koiraharrastaja, joka on varttunut koirien parissa ja aloittanut aktiivisen harrastamisen 9 vuotta sitten aikuisen weimarinseisojan tultua taloon. Matka arasta tarhakoirasta aktiiviseksi harrastuskoiraksi oli pitkä mutta opettavainen. Lajeina meillä oli pelastuskoiraharrastus, agility ja metsästys. Pelastuskoiratoimintaa ja metsästystä on jatkettu nykyisen weimarin Ässän kanssa – se on luonteeltaan täysin erilainen, mutta ei suinkaan helpompi tapaus. Ässän kanssa haaveena on hälytyskoirakelpoisuus ja tavoitteena mukavat, yhteiset metsästyshetket. Harrastamiseni ytimessä ovat koiran ehdoilla eteneminen, oman osaamisen kehittäminen ja tietenkin hauskanpito!

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän