Kisaaminen on suhteellisen kallista ja varmasti moni toivoo, että jokaisesta kisasta tulisi tulos vaikka ei olisikaan tähtäämässä arvokisojen voittoihin. Ja tulos olisi mielellään lähempänä sitä sataa pistettä kuin 70 pistettä. Miten sellainen tulosvarmuus sitten saavutetaan?

Tärkeää on tiedostaa, ettei ole sattumaa, että joku kykenee lähes jokaisessa kisassaan saavuttamaan hyviä tuloksia. Tämä tila saavutetaan vain vahvistamalla koiralle oikeita asioita ja harjoittelemalla ahkerasti.

1. Hyvällä motivaatiolla pääsee pitkälle

Oikea mielentila ja motivaatio tehdä ovat asioita, joita ei voi korostaa liikaa koirankoulutuksessa. Niiden pitäisi olla perusta, jolle koko muu koulutusprosessi perustuu. Hyvälläkään teknisellä osaamisella ei pääse pitkälle, jos koiraa ei kiinnosta tai se ei malta esitellä osaamistaan. Oikea mielentila ja motivaatio tehdä pitäisi olla aina ykkösasia jokaisessa treenissä, ja puutteisiin edellämainituissa pitäisi puuttua heti, ennen kuin yrittäkään opettaa mitään tekniikkaa koiralle. Huono mielentila on itseään ruokkiva tila, joka vain pahenee, jos siihen ei lähde puuttumaan ajoissa.

2. Osaa ne taidot, mitä luokassa vaaditaan

Luokkakohtaisten liikkeiden osaaminen tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta todellisuus voi olla eri. Tasaista hyvää tulostasoa on vaikea pitää yllä, jos luottaa vain hyvään tuuriin siinä, että niitä kylttejä, joita koira ei hallitse, ei tule kisassa vastaan. Koiran lisäksi taitojen hallitseminen koskee myös ohjaajaa. Myös ohjaajan tulee olla perillä omasta toiminnastaan ja vallitsevista lajisäännöistä. Esimerkiksi liiallinen vartaloapujen käyttö vie ikävästi tärkeitä pisteitä ylemmissä luokissa.

3. Treenaa heikkouksia, ylläpidä vahvuuksia

Varsin tavanomainen sudenkuoppa harjoittelussa on pysyä siellä omalla mukavuusalueella ja treenata vain niitä hyvin sujuvia asioita. Jotta pystyy kehittymään, on tunnistettava ne heikkoudet, poistuttava mukavuusalueelta ja lähdettävä rohkeasti pureutumaan niihin ongelmakohtiin.

4. Kisaamaan oppii vain kisaamalla, vai oppiiko?

Sanonta kuuluu, että kisaamaan oppii vain kisaamalla, joka pitääkin ihmisen kohdalla paikkansa. Kisan kulkua ja kisarutiineja ei opi kuin itse kisaamalla. Mitä paremmin itse tietää, miten kisoissa toimitaan, sitä vähemmän tarvitsee käyttää energiaa ulkoisiin ärsykkeisiin ja sitä paremmin voi keskittyä vain omaan ja koiran suoritukseen.

Kisaamaan oppiminen kisaamalla ei koskaan saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että koiraa lähdetään opettamaan kisoihin kisaamalla. Ennen ensimmäistä kisaa, koiralle tulee olla opetettuna vahva kisaosaaminen: palkattomuus, kehääntulo, häiriöt jne. Yksi vaikeimmin korjattavissa oleva ongelma on se, että koira on keksinyt kisaamisen olevan kurjaa. Yleensä tähän pisteeseen päästääkin asettamalla koira liian vaikeiden haasteiden eteen. Tämä ei pelkästään tarkoita temppujen osaamattomuutta, vaan myös esim. koira ei osaa vielä käsitellä pitkää palkattomuutta tai ympäristön häiriöitä. Tavoite kuitenkin on, että koiralle tulisi kisakentästä mielikuva maailman parhaana leikkikenttänä ohjaajan kanssa. Pohjatyöt onkin syytä tehdä huolella, mutta ne vaativat myös jatkuvaa ylläpitoa.

5. Oma pää kuntoon

Henkinen valmistautuminen kisasuoritukseen on yksi hyvin tärkeä osa onnistuneessa kisasuorituksessa, eikä oman pääkopan merkitystä pidä vähätellä. Tutustu siis avoimin mielin, minkälaisia työkaluja mentaalivalmennus pystyy tarjoamaan kisasuorituksen parantamiseen ja ylipäätään harjoittelun tehostamiseen.

6. Henkinen ja fyysinen kestävyys

Rally-tokon kisasuoritus on hyvin lyhyt verrattuna esimerkiksi pk-lajien koesuorituksiin. Silti kisapäivä voi venyä hyvinkin pitkäksi varsinkin kaksiosaisessa SM-kisassa, jossa ylimmässä luokassa sekä ihmisen että koiran pitää jaksaa olla parhaassa terässä karsinta- ja finaaliradalla. Hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan myös henkisesti, joten sekä omasta että koiran hyvästä fyysisestä kunnosta kannattaa pitää huolta, vaikka itsessään rally-tokon kisasuoritus ei olekaan kovin rankka.


7. Harjoittele erilaisissa oloissa

Vuoden 2017 rally-tokon SM-kisoissa satoi osan aikaa runsaastikin vettä. Suomen kesässä kannattaa varautua kaikenlaisiin sääilmiöihin aina porottavasta helteestä ukkosmyrskyihin saakka. Lähes poikkeuksetta tärkeimmät kisat järjestetään ulkona, oli laji mikä tahansa. Suomessa kun ei ole kovinkaan montaa koiraharrastushallia, johon pystyisi laittamaan neljää kisakokoista kehää yhtäaikaa. Tärkeimmässä kisassa onnistumista ei voi jättää pelkän sään armoille, joten muista myös treenata erilaisissa sääolosuhteissa.

Älä jumiudu pelkästään treenaamaan tutulle kotikentälle, vaan käy harjoittelemassa säännöllisesti eri paikoissa. Tämä on erityisen tärkeää mitä nuorempi ja kokemattomampi koira on. Kisat kuitenkin harvemmin (varsinkaan ne merkittävimmät) ovat siellä tutussa kotiympäristössä.


MAINOS
Harrastan rally-tokoa bordercollien ja shetlanninlammaskoiran kanssa. Parhaimpiin saavutuksiin rally-tokon osalta kuuluu RTVA:n ja epävirallisen valionarvon saavutus molempien koirien kanssa, vuoden 2016 SM-kisojen pronssimitalli sekä vuoden 2016 rally-tokoshetlanninlammaskoira ja -bordercollie -tittelit. Kuulun lisäksi rally-tokon valmennusrenkaaseen. Näiden kahden koiran lisäksi minulla on shelttipentu kasvamassa harrastuskoiraksi. Harrastan rally-tokoa vahvalla tokotaustalla. Lisäksi kisaan agilityssä.

2 KOMMENTTIA

  1. Hyvä muistutus Eva-Lotta kisaamisen monimutkaisuudesta ja kuinka siihen valmistautuminen on oikeasti pitkä prosessi. Itse olen ainakin sortunut kisasuorituksen rakentamisessa juuri tuohon mainitsemaasi asiaan siitä, että jos koira asetetaan liian vaikeiden haasteiden eteen kisatilanteessa, niin siitä yleensä seuraa ongelmia. Onneksi näissä(kin) asioissa voi yleensä aika kivasti myös korjata tilannetta sillä, että palaa monta askelta taaksepäin koulutusvaiheessa ja opettaa asiat uudelleen niin, että koiralla on varmasti hyvä mieli ja tunnetila siinä kisatekemisessäkin. 🙂

  2. En tiedä kuuluisiko tää tänne mut kirjoitan kuitenkin kun alkoi haittaamaan niin harjoituksissa kuin kisaamisessakin. Harrastan agilitya 5v mittelitytön kanssa. Viime syksynä vaihdettiin pysähdyskontakti juoksariksi.Alettiin harjoittelee maton kanssa kaikkien oppien mukaiseksi. Koira vaan ei ymmärtänyt koko juttua, paineistu. Ei lähtenyt enää mielellään hallille. Otin maton pois helmikuussa ja kävin sanomaan ylösmennessä käskyn alas. Alkoi ottamaan kontaktin nätisti eikä ole loikkunut alas. Iloisuus on tullut takaisin ja meno on rennompaa.Tuloksissakin tapahtunut selvästi parannuksia. Mut tärkein tuo rentous ja iloinen tekeminen kisatilanteessakin 🙂 Kaikille ei käy kaikki ohjeet.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän