Mitä psyykkinen valmennus on?
Psyykkisen valmennuksen tarkoituksena on urheilijan kilpailusuorituksen maksimointi. Teoriassa se on psyykkisten taitojen systemaattista ja johdonmukaista opettelua ja harjoittelua. Psyykkinen valmennus keskittyy voimistamaan ihmisen henkisiä voimavaroja. Tavoitteena on tulla tietoisemmaksi omasta itsestään ja omista ajatusmalleistaan, jotka mahdollisesti vaikuttavat suorituskykyyn heikentävästi.
Käytännössä se on kuitenkin urheilijan rinnalla kulkemista, myötäelämistä iloissa ja suruissa, esteiden poistamista, vaihtoehtojen hakemista, tunteiden jakamista – kaikkea sitä, mitä urheilijan elämässä vastaan tulee. Urheilupsykologi näkee urheilun osana elämää ja elämän osana urheilua. Urheilupsykologin työkaluja ovat mm. itsetuntemus, tavoitteen asettelu, mielikuvaharjoittelu, kilpailutilanteeseen valmistautumisen harjoittelu, tunteiden säätelyn harjoittelu ja oman suorituksen arvioinnin opettaminen. Urheilupsykologi tukee myös urheiluun vaikuttavissa urheilun ulkopuolisissa asioissa, kuten elämänkriiseissä. On tärkeää ymmärtää, että psyykkinen valmennus on prosessi, mukana jokaisessa treenissä ja kisassa.
Psyykkistä valmentautumista voit harjoittaa asiantuntijan kanssa, mutta paljon voit tehdä myös itse. Tässä juttusarjassa käyn läpi työkaluja, joilla voit itse lisätä psyykkistä vahvuuttasi.
Oma identiteetti tulisi osata erottaa kilpailijaidentiteetistä.
Kaikki lähtee itsetuntemuksesta
Huolellinen pohjataitojen ja -kunnon rakentaminen on tärkeää koiran lajiharjoittelussa, mutta myös urheilijan psyykkisessä valmentautumisessa. Perustana kaikelle on vahva itsetuntemus, ilman sitä on hyvin vaikeaa kehittyä kilpailijana. Hyvä itsetuntemus tarkoittaa sitä, että urheilija tietää, kuka on ja mitä elämältä haluaa. Urheilija tunnistaa riittävällä tasolla omat vahvat, mutta myös heiveröisemmät puolensa. Puhun vahvuuksista ja kehityskohteista. Käytän työssäni growth mindset -viitekehystä, kasvun ajattelutapaa, jossa ajatellaan kaiken olevan opittavissa. Lahjakkuus ei ratkaise – työnteko ja harjoittelu ratkaisevat. Sana ”heikkous” ei sovi tähän viitekehykseen. Kehityskohde sen sijaan on jotain kehitettävää, jotain mikä on vielä edessä ja mahdollista saavuttaa harjoittelun kautta. Kasvun ajattelutavassa ajatellaan, että on tärkeää hyväksyä omat kehityskohteensa, eikä antaa keskeneräisyytensä vaikuttaa pyrkimyksiin päästä tavoitteisiin.
- Kuka minä olen, millainen minä olen, mitkä ovat minulle tärkeitä arvoja?
- Millainen suojaverkko minulla on?
- Mitkä ovat parhaat puoleni? Missä minulla on vielä kehitettävää?
- Millainen kilpailija olen?
- Mitkä ovat vahvuuteni koiranohjaajana ja kilpailijana?
- Mitkä ovat koirani vahvuudet ja kehityskohteet?
Kun perusta on vahva, pettymykset (joita elämässä ja urheilussa tulee kaikille vastaan), eivät romuta identiteettiäsi. Kun tuntee itsensä ja omat arvonsa, asiat oppii näkemään laajemmassa perspektiivissä. Jos perusta ei ole vahva, kaikki koetut epäonnistumiset horjuttavat itseluottamusta ja itsetuntoa. Oma identiteetti tulisi osata erottaa kilpailijaidentiteetistä.
Myönteinen minäkuva
Omaan itseensä olisi tärkeää suhtautua myötätuntoisesti. On tärkeää osata nauraa itselleen lempeästi. Myönteinen minäkuva tarkoittaa sitä, että ihminen on optimistinen, toiveikas ja uskoo omiin mahdollisuuksiinsa. Se ei missään nimessä tarkoita sitä, ettei elämässä tulisi enää vastaan vastoinkäymisiä, tai ettei ihminen tuntisi enää negatiivisia tunteita. Myönteiseen minäkuvaan liittyy kiinteästi tasapainoinen tunne-elämä. Urheilija sallii itselleen kaikki tunteet, myös negatiiviset, mutta urheilijan minuus ei kaadu yksittäisten suoritusten ja tapahtumien johdosta. Urheilijan itsearvostus ei ole kiinni suorituksista. Pettymykset ja epäonnistumiset saavat harmittaa, mutta ihminen tietää selviävänsä.
Myönteisen oppimisen kehä syntyy, kun ihminen uskoo itseensä ja omaan suunnitelmaansa. Silloin hän todennäköisemmin yrittää enemmän. Kun yrittää enemmän, harjoitustakin tulee enemmän ja taidot paranevat. Kun huomaa taitojen paranevan, itseluottamus kasvaa. Tämän vuoksi sopivalla valmentajalla, harjoitteluilmapiirillä ja kannustavalla ympäristöllä on suuri merkitys urheilijalle ja hänen motivaatiollensa.
Kun tunnistat, voit vaikuttaa
Joillekin on lähtökohtaisesti helpompi uskoa itseensä, toiset joutuvat tekemään sen eteen kovasti töitä. Onnistuminen on toki mahdollista, vaikka minäkuva olisi negatiivinen tai säröillä. Jokaisessa meissä on jotain vahvaa ja kaikki olemme hyviä jossakin. Kehittyminen on mahdollista tässäkin, sillä jokainen voi oppia tunnistamaan omia uskomuksiaan, käsityksiään ja ajattelumallejaan. Kun oman ajattelutapansa tunnistaa, siihen voi vaikuttaa. Kohti myönteistä minäkuvaa pääset esimerkiksi itsemyötätuntoa harjoittamalla. Mieti, millaista sisäinen puheesi on eri tilanteissa – onnistumisen ja pettymyksen hetkillä. Jos se on kannustavaa ja tsemppaavaa; hienoa, pidä siitä kiinni. Jos taas mollaavaa ja lannistavaa, voisiko sitä pyrkiä muokkaamaan? Miten puhuisit ystävällesi tai treenikaverillesi tuossa tilanteessa? Voit pitää itsepuhelupäiväkirjaa, ja ryhtyä häätämään sisäistä kriitikkoasi. Kun mieleen tulee kyseenalaistava tai epäilevä ajatus, rakenna sen rinnalle toiveikkuutta tai turvallisuutta ylläpitävä vasta-ajatus.
Uskomukset ovat ihmisille tosiasioita. Niitä voi olla äärimmäisen vaikea muuttaa, koska saattavat olla hyvinkin syvään juurtuneita ja ne ovat ohjanneet toimintaa vuosia. Ne ovat siis muuttuneet automaattisiksi ajatuksiksi. Hyvistä uskomuksista kannattaa pitää kiinni, ne vahvistavat itsetuntoa ja itseluottamusta ja vievät kohti onnistumisia. Negatiiviset uskomukset itsestäsi ja koirastasi heikentävät suorituksiasi.
- ”liikunnanopettaja moitti minua hitaaksi ja kömpelöksi, en siis ehdi agilityssä tilanteisiin”
- ”kouluttaja sanoi koirani olevan hidas, ei me ikinä päästä kisoissa ihanneaikoihin”
- ”unohdin kerran radan, nyt minä sitten varmaan unohdan sen aina”
- ”minä nyt olen vain jännittäjätyyppi”
- ”en minä opi, eikä minun koira osaa”
Mitäs jos kaikki olisi opeteltavissa, koulutettavissa, harjoiteltavissa? Voit kirjoittaa ylös omia uskomusesteitäsi, jotka rajoittavat tekemisiäsi ja uskallustasi. Miten niitä voisi määritellä uudelleen?
Myönteistä minäkuvaa ja uskoa itseen on helpompi ylläpitää, jos ympärillä olevat ihmiset kannustavat ja uskovat urheilijan tekemiseen. Yksikin ihminen riittää. Psyykkisesti vahva urheilija kannustaa ja haluaa auttaa myös muita. Pienet sanat ja teot saattavat olla hyvinkin merkittäviä haasteellisessa tilanteessa. Laitathan hyvän kiertämään!
Seuraavassa osassa käydään läpi tavoitteenasettelua ja motivaatiota, pysythän kuulolla! 😊
MAINOS
