On olemassa asioita, joihin hyväkin koulutus kaatuu, mikäli perustat eivät ole kunnossa. Nämä perustat on hyvä luoda vahvoiksi jo pentuvaiheessa, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä palata rakentamaan ja vahvistelemaan niitä, mikäli huomaa niissä puutteita.

Näillä harjoituksilla luot pohjan motivaatiolle, yhteistyölle, oikealle mielentilalle ja sopivalle vireelle, pitkäkestoiselle työskentelylle sekä ympäristön häiriöistä piittaamattomuudelle.

1. Palkkioiden rakentaminen ja palkkasignaali

Avainsana kaikkeen kouluttamiseen on motivaatio. Kuten meiltä ihmisiltäkin, niin myös koirilta löytyy sekä sisäiset motivaation lähteet, että ne erilaiset ulkoiset motivaattorit, jotka toimivat vahvisteina erilaisille toiminnoille. On yksilöllistä ja myös rotutyyppiin ja sukulinjoihin sidonnaista, kuinka suuri tekemisen palo koiralla on, kuinka paljon siltä löytyy halukkuutta uuden oppimiseen ja toistoihin sekä kuinka hyvin se jaksaa etenkin pitkäkestoista työskentelyä. Myös kiinnostus ulkoisiin palkkioihin johtuu samoista tekijöistä. Kaikki koirat eivät ole ahneita eivätkä kaikki nauti leikkimisestä. Toiset ovat luontaisesti kiinnostuneempia toimimaan ihmisen kanssa yhteistyössä, toisten ollessa itsenäisempiä. Tiettyyn pisteeseen saakka kaikkia palkitsemisen peruskeinoja voidaan kuitenkin vahvistaa. Myös palkkausta voi ja pitää opetella itse ja opettaa koiralle! Tavoiteltavaa on luoda mahdollisimman laaja ja toimiva palkkioiden työkalupakki, jota hyödyntää lajikoulutuksen edetessä.

Palkkasignaalin vahva ymmärrys on erittäin tärkeää. Koulutuksen tarkkuus kärsii, mikäli koira ei ole tarpeeksi hyvin ehdollistunut palkkasanalle tai -äänelle. Tämä on helppo tarkistaa sanomalla palkkasana ja katsoa, miten koira siihen reagoi. Palkkasignaalia ei pidä kuluttaa toistamalla sitä turhaan, esim. hokemalla “hyvä” tai naksuttelemalla useita kertoja peräjälkeen ilman palkkiota tai saadakseen koiran huomion.

Eri palkkaustavat voi halutessaan nimetä eri sanoilla tai signaaleilla (esimerkkisanat alempana suluissa). Eri sanoista on se hyöty, että koira tietää, mitä palkkiosanan jälkeen on odotettavissa. On eri asia, valmistautuuko koira nappaamaan lelun vahvalla koko suun otteella voimakkaaseen vetoleikkiin vaiko kepeään sosiaaliseen välipalkkaukseen, jonka jälkeen on tarkoitus jatkaa tehtävän suorittamista. Tämä on oleellista etenkin kisatilanteissa, joissa koiraa ei voi palkita kuin sosiaalisesti. Mikäli koetilanteessa sanomme koiralle kiitokseksi kehusanan, jonka koira treenitilanteissa yhdistää herkkuun tai leluun, mutta jota ilman se jää, kokee koira pettymyksen, joka voi purkautua passivoitumisena tai turhaumana.

Pohdi myös, haluatko opettaa, että palkkiosana automaattisesti vapauttaa koiran vai käytätkö erillistä vapautussanaa. Toimiva combo on useimmiten se, että esim. hyvä-sana ei vapauta mutta zip vapauttaa.

Sosiaalinen palkkaus (“Vau!”)

Esim. liikesarjan jälkeen: “Vau! Vapaa!” Ohjaaja liikkuu poispäin koirasta käsiä taputtaen ja jatkaa kehumista: “Hieno tyttö, kyllä olet tosi taitava“.

Ohjaajan aito tyytyväisyys koiraan on oleellisen tärkeää sosiaalisessa palkkauksessa. Kiinnitä huomiota omaan olemukseesi, liikkumiseen ja äänensävyyn. Suomalaisilla on taipumusta kehua turhan möreä-äänisesti tai vastaavasti korkealta ja kovaa. Huomioi, että monet koirat eivät arvosta fyysistä kosketusta palkkauksen yhteydessä. Toisille se puolestaan on oleellinen osa sosiaalista palkkausta. Koiran voi myös opettaa siihen, että tietty kosketus kehumisen yhteydessä, esim. pään silitys, tarkoittaa samaa kuin “teit oikein, jatka töitä, palkkio on kohta tulossa“. Myös jokin kiva tekeminen, temppu, voi toimia sosiaalisena palkkiona.

Sosiaalisen palkkauksen käyttöalueita ovat erityisesti kisatilanteet ja se toimii hyvin myös ketjutettaessa liikesarjoja, joiden loppupalkkana koira tietää odottaa vahvaa primääripalkkaa, kuten ruokaa tai lelua.

Ruokapalkka (“Hyvä!”)

Esim. paikallaololiikkeessä: “Hyvä!“, jonka jälkeen koira saa palkkion, mutta liike jatkuu. Toistoja, jossa ohjaaja kehuu ja tulee palkkaamaan, lopuksi vapautus “vapaa“-sanalla.

Ruokapalkkion antotapoja voi olla monia: kädestä luopumisen kautta, kädestä saalistamalla, odottava palkkio kiposta, rasiassa oleva palkkio, joka ojennetaan tai heitetään. Kaikki erilaiset tavat täytyy erikseen opettaa. Ruokapalkkioiden antotilanteissa tulee usein konflikteja, jos koira yrittää liian innokkaasti tavoitella palkkiota. Etenkin aloittelevat harrastajat vaihtavat helposti huonompiin makupaloihin, jotta koira “ei söisi sormia”, vaikka nätisti ottaminen olisi useimmille koirille helposti opetettavissa. Vastaavasti nähdään paljon myös passiivista, tylsää palkitsemista, mikä vahvistaa väärää mielentilaa liikkeeseen nähden. Myös odottava palkka ja palkalle juokseminen ovat erillisiä, opetettavia aiheita.

Saalispalkka (“Jess!”)

Esim. hakumaalihenkilöllä ilmaisun jälkeen kahden pallon leikki: “Jess!” ja leikki alkaa (tai vastaavasti “Jess!” – jännite, pallot otetaan esille – “Vapaa” ja leikki alkaa.

Saalispalkkaus voi olla sellaisellekin koiralle mielekästä, joka ei välttämättä halua tarttua leluun ja taistella. Moni koira nauttii saadessaan juosta pallon tai naruun kiinnitetyn karvalelun perässä. Pitäkää yhdessä hauskaa! Kun omistaja oppii leikkimään rennosti ilman tarttumis- ja taisteluodotuksia, herää usein koiran motivaatio tarttua hampaillaan leluun ja näin saadaan myös se leikin osa-alue käyttöön.

Yksi hyvä keino on yhdistää ruoka ja saalis vaikkapa tekemällä viilto tennispalloon ja piilottamalla sinne ruokaa tai käyttämällä muita tarkoitukseen varta vasten suunniteltuja leluja. Huomioi kuitenkin, että tämäkin palkkaus opetetaan koiralle erikseen ja se otetaan koulutustilanteissa käyttöön vasta sitten, kun ollaan aivan varmoja siitä, että koira on aivan hullaantunut kyseiseen palkkioon.

Taistelupalkka (“Zip!”)

Esim. seuraamisessa: koira seuraa, “Zip!” ja koira saa iskeä leluun ja leikki alkaa.

Taisteluleikin harjoittelussa koiralle vahvistetaan hyvää otetta ja lelun aktiivista vetämistä ohjaajasta poispäin. Koiran on oltava leikissä aktiivisempi kuin ohjaajan, joka kuitenkin on sydämellään mukana ja osaa myödätä ja vahvistaa niin yllämainittuja asioita kuin tunnetilaakin. Koiralle opetetaan myös konfliktivapaa irroitus mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Koiran täytyy olla täysin tietoinen siitä, että irroitus mahdollistaa pääsyn uuteen puruun.

Odottava palkkio

Takapalkan avulla saa napakkuutta jääviin liikkeisiin etenkin tokossa ja PK-tottiksessa, mutta sopii erittäin hyvin myös rallyyn.

Odottavaan palkkioon vihjesanalla kohdistaminen (“Missä…?“), sinne fokusoiminen ja juokseminen on hyödyllinen taito mm. agilityssa, tokossa, PK-tottiksessa, henkilöhaussa, jäljen janan opetuksessa, PEKO-T-tottiksessa ja IPORissa.

Loppupalkan, eli kehän ulkopuolella tai autossa odottavan palkkion opettaminen hyödyttää kaikissa lajeissa kisakestävyyden rakentamista.

2. Luopuminen

Primäärivahvisteen saaminen luopumisen kautta: “saat sen, mistä luovut”. Aloitus makupalalla, annetaan koiran yrittää namin ottamista kädestä ohjaajan pysyessä passiivisena ja kun koira vähänkin osoittaa luovuttamisen merkkejä, sanotaan palkkasana ja annetaan makupala. Samaa harjoitusta tehdään myös lelun kanssa. Luopumiseen on hyvä hiljalleen liittää myös katsekontakti, jolloin koira “luopuu ja pyytää”.

Erikseen voidaan opettaa myös makupalakäteen tai leluun kohdistaminen, jolloin koiraa pystytään ohjaamaan palkkiokädellä esim. seuraamista opetettaessa.

Ympäristön häiriöistä luopuminen

Vastaehdollistaminen on toimiva työkalu etenkin pennuilla ja nuorilla koirilla ennaltaehkäisevässä mielessä, mutta täysin käyttökelpoinen taito aikuisenkin koiran kanssa. Vastaehdollistamisen avulla koira oppii muuttamaan reaktiivisen käytöksen aktiivisuudeksi ohjaajaa kohtaan tai neutraaliksi olotilaksi, riippuen siitä, miten koiran opetusta jatketaan vastaehdollistamiskauden jälkeen. Ks. seuraava kohta.

3. Kontakti ja kuulolla olo

Katsekontakti

Katsekontakti opetetaan luopumisen kautta kuten edellä on kuvailtu ja sitä harjoitellaan sarjana erilaisissa häiriöissä, aina niin, että ohjaaja odottaa passiivisena kontaktia eikä millään tavalla auta koiraa. Sarja tarkoittaa 5-10 samankaltaista toistoa tiiviiseen tahtiin. Hyvä sarja on sellainen, jossa koira ottaa välittömästi uudelleen kontaktia syötyään edellisen makupalan.

Siirtymät

Siirtymissä, eli liikuttaessa koetilanteessa tai harjoituksessa tehtävästä toiseen, tarvitaan mukana kulkemista, johon liittyy kuulolla olo, mutta ei välttämättä kiinteää katsekontaktia. Tyypillisiä tilanteita ovat tokon tai IPOR-kokeen tottelevaisuus-ketteryysosion liikkeiden välit, mutta hyvä esimerkki on myös hakukokeessa löydetyltä maalihenkilöltä takaisin keskilinjalle siirtyminen. Noutajien “nome-seuraaminen” on yksi muoto tästä, samoin mondioringin siirtymät.

Siirtymässäkin kannattaa pitää tietyt kriteerit, se helpottaa koiran ymmärrystä tehtävästä. Tee siirtymästä koiralle erityisen miellyttävä osio. Alussa usein palkkiota siirtymisistä. Pikkuhiljaa, kun koira on oppinut odottaa siirtymän palkkiota, aloitatkin uuden liikkeen ja palkkaat aloituspositiosta (tyypillisesti perusasento), liikkeen aloittamisesta tai sen osasta tai liikkeen jälkeen. Siirtymästä ketjutetaan lupaus suorittaa seuraava tehtävä, joka puolestaan on mahdollisuus palkkioon. Siirtymillä on yllättävän tärkeä osuus kokonaisuuden hallinnan ja koiran kisakestävyyden rakentamisessa.

4. Ohjaajalle aktivoituminen

Kentälle tai harjoitusalueelle tulo

Yksi tärkeimpiä asioita, joita pennulle ja aloittelevalle koiralle rakennamme, on sen odotusarvo koulutusalueesta. Kentälle, halliin tai muuhun harjoitustilaan tai -alueelle saapumiseen liittyy voimakas tunneoppiminen. Se tapahtuu klassisen ehdollistumisen kautta, halusimmepa sitä tai emme. Jos on onni mukana, niin koira oppii alusta saakka hyvän tunnetilan saapuessaan koulutustilanteeseen. Pystymme kuitenkin vaikuttamaan asiaan valtavan paljon.

Passivoituminen, sijaistoiminnot, ympäristön häiriöihin takertuminen samoin kuin kiihtyminen, ääntely, ylikierroksille meneminen ovat kaikki huonoa tunneoppimista. Klassiselle ehdollistumiselle tyypillistä on se, että toiminnasta muodostuu refleksinomainen, eli tietty ärsyke toimii signaalina, joka laukaisee tunnetilan ja sitä kautta ei-toivotun toiminnon. Koira ei siis välttämättä edes halua tai aktiivisesti ajattele aloittavansa ei-toivottua käytöstä, vaan ikään kuin ajautuu siihen tottumuksen voimasta.

“Sillä se lähtee, millä se on tullutkin”, eli tunneoppimista vastaan voimme taistella vain muuttamalla koiran tunnetilaa. Pakottaminen ja houkuttelu ovat yleensä vain lyhytkestoinen apu ja voi johtaa entistä enemmän umpikujaan. Apu löytyy kohdasta 2: vastaehdollistaminen ja luopuminen, sekä siitä passiiviselle ohjaajalle aktivoituminen. Alkuun koiran kanssa tullaan koulutustilaan vain pitämään hauskaa lyhyissä pätkissä ja luomaan myönteistä yhdessä tekemisen mielikuvaa. On maltettava vain leikkiä, koiralta ei alkuun pidä vaatia mitään. Jos koira ei halua leikkiä, sille voidaan käyttää kohdassa 1 mainittua ruokapalkkiolle juoksemista – joka tietysti on opetettu jo muualla vahvaksi toiminnoksi. Huom. jos koira ei pysty juoksemaan muutamaa metriä ruokakupille ja syömään, on joko harjoitus vielä kesken tai ympäristö sillä kertaa vielä liian vaikea. Missään tapauksessa koiran huomiota ei kannata tuollaisessa tilassa houkutella saatika yrittää kouluttaa, koulutustilanteesta tulee vain taistelu ympäristöä vastaan.

Yksinkertaistettuna

Tee koulutustila koiralle mukavaksi leikkimällä tai muuten palkitsemalla. Ole kuitenkin varovainen kiihkeän koiran kanssa, ettei tule ylilyöntejä väärään suuntaan (koira kuumuu liikaa, ääntelee ja on poissa optimaaliselta oppimisalueelta).

Kun huomaat, että tilaan saapuessa koiralla alkaa olla kova odotusarvo mukavasta tekemisestä, aloita helpolla perustehtävällä kuten katsekontaktin ottaminen. Voit näyttää koiralle palkkion, jota olet tottunut käyttämään ja laitat sen piiloon. Odota kontaktia ja palkkaa koira. Tee muutama toisto ja mene pois tai lähde alussa jo ensimmäisen toiston jälkeen. Jos tämä oli vaikeaa, tee lisää toistoja, joissa vain palkkaat.

Jos edellinen tehtävä onnistui, toista tätä muutaman kerran. Ota hiljalleen kontaktiharjoituksen jälkeen ohjelmaan muita koiran jo osaamia harjoituksia. Tauota välillä ja vie koira autoon, häkkiin tai omalle alustalle lepäämään. Ks. kohta 5.

Huomioitavaa

Koiran lämmittely on tärkeää olipa kyseessä mikä treeni tahansa, se ei koske pelkästään agilitya, purulajeja tai muita fyysisiä lajeja. Liikkuessaan koira pääsee purkamaan turhaa stressiä ja on vastaanottavaisempi koulutukselle. Tarpeillaan käyminen on myös tärkeää ennen treeniä, usein koirat kiihtyvät odottaessaan autossa ja niille tulee hätä, vaikka kotoa lähtiessään olisivatkin käyneet ulkona. Samoin jäähdyttely on suositeltava tapa.

Kun huomaat, että koiran odotusarvo kivasta tekemisestä kentälle saapuessa on kohonnut, voit liittää mukaan vihjesanan siitä, mitä olette menossa tekemään. Esim. “Mennäänkö tottista?” tai “Mennäänkö aksaa?” Maastossa voi vaikkapa käyttää haussa “Ukko on mennyt piiloon“, esineruudussa “Esine on mennyt piiloon” ja jäljellä “Jälki on mennyt piiloon” tai vastaavia lausahduksia hakiessa koiraa autosta.

5. Rauhoittuminen lepomoodiin omaa vuoroa odotellessa

Auto, häkki, alusta kehänlaidalla tai vaikkapa noutajien treeni

Nykyään on yleistynyt tapa ottaa koiria kentälle vuoroon vain lyhyeksi aikaa kerrallaan, jonka jälkeen ne viedään nopeasti autoon tai häkkiin. Siinä on puolensa. Suosittelen kuitenkin opettamaan koiran lepomoodiin myös sellaisissa tilanteissa, kun muitakin on kentällä suorittamassa. Kisatilanteissa koira hyötyy taidosta ladata akkujaan odottaessaan omaa vuoroaan ja olematta kiihtymättä ja välittämättä toisten tekemisistä. Pelastuskoiralle se on välttämätön taito. Agilitykoira voi ehkä selvitä ilmankin, mutta helpottaa huomattavasti koiran omaa kisakeskittymistä, jos se ei omaa vuoroa odotellessaan kuumu nähdessään edeltävän koiran suorituksen.

Pyri siihen, että lepomoodilla on oma sanansa. Sen voi määritellä makuuasennoksi, mutta se saa olla “löysä” makaaminen ja koira saa vaihtaa kylkeä, pääasia on, että koira pysyy alustalla tai paikalla, johon se on ohjeistettu odottamaan. Häkissä ja autossa tietenkin koira saa liikkua vapaammin, mutta olisi tarkoituksenmukaista opettaa niihinkin tiloihin rauhallinen mielentila, jolloin koira pääasiallisesti makoilisi aloillaan.

Parhaimmillaan tämä toimii niin, että voit kutsua koiran töihin ja lähettää sen takaisin omalle paikalleen lepäämään ja odottamaan uutta kutsua. Tässä yhdistyy niin viretilan hallinta kuin yleinen hallintakin, häiriöistä piittaamattomuus, ohjaajalle aktivoituminen – eli heti valmiina hommiin sopivassa viretilassa ja se, että vaikka koira kokee odottelun ihan mukavaksi, niin ohjaajan kanssa tekeminen on itsessäänkin palkitsevaa ja odottamisen arvoista.

Huomaat varmaan, että kaikki viisi kohtaa nivoutuvat toisiinsa. Mikäli yhtä kohtaa ei opeteta, tulee se automaattisesti vaikuttamaan myös muihin osioihin ja sitä kautta kokonaisuuteen. Näillä harjoituksilla luot pohjan motivaatiolle, yhteistyölle, oikealle mielentilalle ja sopivalle vireelle, pitkäkestoiselle työskentelylle sekä ympäristön häiriöistä piittaamattomuudelle. Kaikki muu koulutus rakentuu tälle pohjalle. Jos nämä eivät ole kunnossa tulee koulutuksessa lähes vääjäämättä tilanne, jossa huolellisestikin opetetun koiran taidot eivät tunnu etenevän. Hyvä asia kuitenkin on, että rehellisesti tarkastelemalla ja pohtimalla oman koiransa taitoja tulee melko helposti löytäneensä sen puutteen perusteissa, johon käydä kiinni ja jota vahvistaa. Onnea harjoitteluun!


MAINOS
Olen pelastuskoiraharrastaja Päijät-Hämeestä, Orimattilasta. Harrastuskavereina minulla on VIRTA-tarkastettu lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira "Zara" sekä nuori käyttölinjainen englanninspringerspanieli "Sherry". Molempien (ja aiempien koirien) kanssa treenaan enemmän tai vähemmän tosissaan myös tokoa, vähän agilitya & rallyakin. Myös PK-puoli on lähellä sydäntä vaikka PEKO onkin vienyt siitä voiton. Sherryn kanssa tietysti metsästetään. Olen suorittanut eläintenkouluttajan ammattitutkinnon (Amiedu) ja aikoinaan myös koiraterapeuttikoulutuksen (Yrkesinstitutet Sydväst). Koiria ja ihmisiä olen päätyökseni kouluttanut vuodesta 2000, erikoistuneena koirien käytösongelmiin. Kasvatan pienimuotoisesti holskuja ja springereitä kennelnimellä Rochallor. Jalostusasiat etenkin terveyden, luonteen ja käyttöominaisuuksien suhteen kiinnostavat ja kuulun sekä hollanninpaimenkoirien että Palveluskoiraliiton jalostustoimikuntiin.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän