Lisäys: Tämä on juttusarjan ensimmäinen osa. Toinen osa ohitusten kouluttamisesta koiralle on julkaistu 28.4.

Ohitustilanne on jo lähtökohtaisesti koiralle usein haastava. Suoraan kohti lähestyminen on koirien maailmassa epäkohteliasta ja tyypillisesti ohittaessa kaksi koiraa lähestyy juuri näin toisiaan tien molemmin puolin tai ahtaalla jalkakäytävällä. Koirat ovat lisäksi saattaneet tuijottaa toisiaan jo pitkältä ja sekin on koirien elekielellä uhkaavaa. Tilanne on siis ehkä eskaloitunut jo ennen kuin edes ollaan toisen koiran kohdalla.

Usein myös taluttaja alkaa alitajuisesti jännittää. Koira tulkitsee tämän siten, että kohta tapahtuu jotain, ehkä pitää jopa puolustautua. Hihnakin saattaa kiristyä omistajan ottaessa siitä paremmin kiinni, jolloin koira jännittyy entisestään. Ei ole ihme, että ohitus on usein vaikeaa, sillä ohitustilanne on oikeasti haastava. Hyvä ohitusetiketti sekä oman ja koiran tunnetilan havainnointi kuitenkin helpottavat tilanteita suuresti.

Hyvä ohitusetiketti sekä oman ja koiran tunnetilan havainnointi helpottavat haastavia ohitustilanteita suuresti.

Anna aina itse ensin tilaa

Ohitustilanne ei ole vain sen osapuolen vastuulla, jolla on haasteita, vaan jokainen voi näitä tilanteita helpottaa. Jos havaitsee koirakon olevan vaikeuksissa tai omistajan vaikka pysähtyneen keräämään jätöksiä, fiksu kanssakulkija antaa tilaa. Liian lähelle tai jopa yllättäen selän taakse tupsahtava toinen koirakko aiheuttaa helposti säikähdyksen tai tilanne herättää koirissa puolustushalun.

Tämä koskee muitakin kuin vain koiran kanssa kulkevia. Joskus informaation jakaminen muille kulkijoille sopivassa tilanteessa auttaa, eli koiranomistajana voit välittää tietoa koirattomille. Tätä ei kuitenkaan ole kiukustuneena pyöräilijän perään huudettu ”Soita sitä kelloa!”. Oma esimerkki, käytös ja vastuullinen muut huomioiva liikkuminen on parasta valistamista. Monet pyöräilijät tuskailevat nimittäin puolelta toiselle seilaavien koiranulkoiluttajien vuoksi. Etikettiin kuuluu ensimmäisenä huolehtia siitä, että toimii itse oikein suhteessa jokaiseen kanssakulkijaan ja antaa heille tietä. On myös liian yleistä antaa koiran mennä pitkällä hihnalla ihmisten ohi. Ystävällinenkin koira voi ihan vaikka uteliaana nuuhkiessaan pelästyttää lapsen ja koirapelkoinen aikuinen on aidosti paniikissa, jos koira tulee liian lähelle. Ohitusetiketti koskee siis jokaisen kulkijan ohitusta, ei vain muiden koirakoiden. Lyhyt hihna tai vaikka pysähtyminen ja väistäminen on useissa tilanteissa paras tapa toimia.

Mutka matkaan

Kohti kulkemisen ja tuijottamisen voi katkaista aika helposti tekemällä pienenkin mutkan sivuun. Ohjaamalla koiraa vaikka viereiselle nurmikolle muutaman askeleen verran saa sen usein kääntämään päätä, ylävartaloa ja ehkä jopa nuuhkimaan maata. Kaikki edellä kuvatut toiminnot ovat tilannetta rauhoittavia eleitä, joilla eskaloituminen saattaa katketa kokonaan. Mitä isompi mutka, sitä enemmän saadaan myös etäisyyttä koirien välille, mikä on ohituksissa avainasia. Jo pienikin askel sivuun voi ratkaista tilanteen suotuisasti, eli sitä kannattaa kokeilla. Jos taas on tilaa väistää kunnolla, miksi ei sitä tekisi, varsinkin, jos se auttaa vastaantulevaa koirakkoa onnistumaan paremmin ohituksessa.

Kuvituskuva.

Ulkoillessa pitää havainnoida koiran tunnetilaa

Jos pelkkä ulkovaatteiden pukeminen aiheuttaa koirassa valtavan tunnereaktion, on selvää, että ulko-ovesta ei lenkille lähde rauhallinen koira. Vaikka koiran tunne voi olla positiivinenkin, tunteiden kasautuessa ja ollessa riittävän suuria, ne jossain vaiheessa ylittävät koiran sietokyvyn.

Jos tietää koiran kiihtyvän lenkeillä tai jo ulos lähtemisestä, on fiksua tehdä rauhoittavia asioita ainakin heti lenkin alussa, mutta myös sen lomassa ja lopussa. Se, mitä nämä ovat, riippuvat koirasta. Osaa rauhoittaa tehokkaasti ihan namien etsiminen maasta, toisia enemmän temppujen tekeminen, erilaiset tehtävät tai vaikka lelun kantaminen suussa. Toisaalta joku taas saattaa kiihtyä nameista ja toinen leluista. Onkin tärkeää etsiä ja valita juuri omalle koiralle sopivin tapa tiputtaa kierroksia. Tämä riippuu toki myös siitä, onko taustalla oleva tunnetila pelkoa, aggressiota, iloa, kiihtymystä tai ihan turhautumista.

Tehtävistä voi tehdä myös pysyviä tai vaihtelevia rasteja lenkin varrelle. Koira oppii, että tuon puun kohdalla aina etsitään nameja ja tällä niityllä ollaan aina vapaana. Nämä toimivat koiralle nollauspisteinä, joissa mahdollinen syystä tai toisesta mönkään mennyt ohitustilanne unohtuu nopeammin, eli koira palautuu helpommin ja tehokkaammin. Varsinkin pelokkaalle koiralle toistuva samanlainen lenkki, jossa on myös tällaisia erilaisia miellyttäviä ”pitstoppeja”, tuo usein tarvittavaa rentoutta ja rohkeutta.

Joskus erilaisten tekemisten sijoittaminen sopiviin kohtiin lenkkiä joko vaihtelevasti tai pysyviin pisteisiin, laskevat tunnetilaa jopa niin alas, että lenkit alkavat sujumaan pelkästään tällä keinolla paremmin. Tämä vaatii joskus sitä, että lenkkiympäristö pysyy samana, jotta koira oppii, missä rastit ovat. Sopivia tehtäviä voi tietysti teettää aivan missä vaan on tarve. Jos koira kiihtyy missä tahansa, on aina järkevää rauhoittaa se.

Se, missä ja millä tavalla lenkkeillään, vaikuttaa kaikkeen

Jos koira kulkee kaikki lenkit voimakkaassa tunnetilassa, se ei palaudu. Stressi ja tunnetila voivat kasautua niin yhden lenkin sisällä kuin päivästä toiseen jokaisen lenkin aikana viikkojen ajan. Jos koira on lenkkeillyt jo muutaman kuukauden stressaantuneena, on tilanne usein aika paha ja näkyy voimakkainakin ongelmina.

Yleensä metsässä ulkoileminen joko vapaana tai pidemmässä hihnassa tai liinassa auttaa koiraa palautumaan ja sen stressitaso laskee. Joskus voi olla koiran kannalta syytä ottaa ihan kunnollinen aikalisä ja siirtää kaikki lenkit muuhun ympäristöön, jos normaali lenkkiympäristö kuormittaa koiraa koko ajan. Ulkoilun pitäisi olla kuitenkin koiran omaa aikaa ja sille miellyttävää, rentouttavaa lajityypillistä toimintaa. Jos koira joutuu koko ajan, vaikka vain hiemankin tsemppaamaan hihnassa, se ei lenkillä rentoudu.

Asuinympäristöt asettavat koirakot hieman eri asemaan, ja metsäympäristöä voi olla haastava löytää Helsingin keskustasta. Palautumisesta pitää tällöin pitää huolta muuten ja siirtää lenkkeily esimerkiksi hiljaisempaan aikaan. Ilman kunnollista stressitason laskua ja tilanteen katkaisua on varmaa, että ohitukset eivät tositilanteessa suju kovin sutjakkaasti, vaikka mitä tekisi.

Koiralle normaali liike ja liikunta ovat erilaista ja usein eritahtista kuin ihmisen. Koira jolkottelee siksakkia, menee edestakaisin, ravaa, pysähtelee ja taas kävelee. Tätä liikkumistapaa voi tukea pidentämällä hihnaa. Pelkästään tämä saattaa nostaa ratkaisevasti lenkkien laatua ja laskea koiran stressiä, jota se kokee, kun ei pääse liikkumaan lajilleen tyypillisesti. Vetämisongelmatkin saattavat helpottaa koiran päästessä liikkumaan vapaammin.

Liikunta on koiralle tarpeen, mutta koira, joka juoksee kymmenen kilometriä pyörän perässä, ei saa välttämättä lainkaan rentouttavaa tai palauttavaa liikuntaa, vaan pikemminkin kiihdyttävää ja stressaavaa. Rauhallinen liikkuminen omalla tahdilla nuuhkien ja katsellen maailmaa on koiralle parasta. Vaikka jokaiselle koiralle kuuluu myös vauhdikkaampi liikkuminen ja sitä pitääkin koiralle sopivissa määrin tarjota, se ei voi koskaan olla ainoa koiran liikkumismuoto.

Omistajan voimakas tunnetila kohdistuu aina väistämättä koiraan. Koira havaitsee kyllä omistajansa tunnetilan, vaikka omistaja ei mitenkään sitä ilmaisisi koiralle. Mitä herkempi koira, sen suurempi tämä vaikutus on.

Kohti vai poispäin, ja mistä sen tietää?

Yleensä koirakohtaamisissa koiralla on joko tarve päästä kohti tai poispäin. Koiran käytös voi molemmissa tilanteissa olla samanlaista varsinkin, jos koira on oppinut toistojen kautta, ettei se pääse hihnassa liikkumaan mihinkään. Tästä syystä onkin hyvä varsinkin pentujen ja nuorien koirien kanssa luoda paljon tilanteita, jossa koiralla on tilaa liikkua joko poispäin tai kohti toista koiraa. Samalla oppii itse, mitä juuri oma koira toisen koiran kohdatessaan haluaa ja miten se silloin elehtii ja käyttäytyy.

Koiraa voi myös pyytää poispäin toisesta koirasta. Jos koira ravistelee, nuuskii ja helpottuneena ravaa poispäin, on selvää, että se halusi etäisyyttä. Samalla koira oppi, että se saa tilaa niin halutessaan ja ensi kerralla yrittää ottaa sitä ehkä itse. Jos taas syntyy turhautumista eikä koira halua lähteä poispäin, voidaankin ehkä mennä hieman lähemmäs tutustumaan. Näin opetetaan koiralle, että sillä on aina vaihtoehtoja ja se saa hallinnan tunnetta. Tämä taas ehkäisee tehokkaasti turhautumista ja pelkoa. Usein ohitusongelmat kumpuavat juuri turhautumisesta, joka syntyy, kun koira kokee tarvetta toimia jollakin tavalla, mutta ei pääse näin tekemään. Ei ole tilaa mennä pois, vaikka haluaisi, eikä pääse halutessaan lähemmäskään. Kokemus voi olla koiralle hyvin kaoottinen ja pelottava.

Oma tunnetila on saatava haltuun

On aivan ymmärrettävää, että ihminen reagoi ohitustilanteen mennessä pieleen. Usein ainakin hieman nolottaa ja joskus suututtaa voimakkaastikin. Tunnetila voi jäädä pitkäksikin aikaa päälle, joskus koko päivä tuntuu olevan pilalla yhden ohituksen takia. Omistajan voimakas tunnetila kohdistuu aina väistämättä koiraan. Koira havaitsee kyllä omistajansa tunnetilan, vaikka omistaja ei mitenkään sitä ilmaisisi koiralle. Mitä herkempi koira, sen suurempi tämä vaikutus on. Lisäksi on muistettava, että suutuspäissään hihnasta nykiessä tai vaikka huutaessa koiralle omistaja opettaa tehokkaasti koiralle kivun ja pelon kautta, että lenkillä tapahtuu aina ikäviä asioita eikä siellä ole sen takia mukavaa. Näin lenkkeilystä tulee nopeasti epämiellyttävää kaikille osapuolille.

Ohitustilanteessa onkin äärimmäisen tärkeää, että ihmisellä ei menisi hermot. Voit tässä ja nyt päättää, että jatkossa vaikka mitä tapahtuisi, et huuda, nyi hihnasta tai tee mitään muutakaan. On täysin mahdollista toimia tilanteessa neutraalisti sekä ilman sen kummempia kommervenkkeja siirtyä sivuun, viedä hihnalla ystävällisin ottein koira kauemmas ja sitten pysähtyä toviksi rauhoittumaan. Erinomaisena muistisääntönä tilanteisiin sopii ajatus siitä, että koira toimii kuten se tilanteessa koirana omasta mielestään piti järkevänä ja kannattavimpana vaihtoehtona. Se ei ehkä ollut sitä, mitä ihminen toivoi, mutta siihen yritetään koulutuksella ja tukitoimenpitein sitten vaikuttaa.

Tämä päätös voi tuoda juuri sen ratkaisevan muutoksen. Tämä antaa onnistumisten huomaamiselle tilaa. Neutraali suhtautuminen mönkään menneisiin ohitustilanteisiin ei tee niistä tarpeettoman suuria järkäleitä lenkin varrelle. Lenkillä tapahtuu paljon muutakin!

Teksti Piia Collan, Koirapalvelu Collan


MAINOS
Olen käynyt eläintenkouluttajan käyttäytymistieteelliset perusopinnot Suomen Eläinkoulutuskeskuksessa ja opiskelen jatkuvasti lisää alasta, jolla voin oppia koko ajan uutta. Toimin ruohonjuuritasolla, auttaen perheitä sujuvaan ja toimivaan arkeen koiran kanssa. Aiempi koulutus ja pitkä työura lastenhoitajana antaa ihmisten ja perheiden kohtaamiseen ja kouluttamiseen paljon tietotaitoa. Koulutan ensisijaisesti omistajaa kouluttamana omaa koiraansa. Lapsi-koira-dynamiikka, pennut ja nuoret koirat ovat ominta alaani. Palveluihini kuuluu kirjoitustöiden lisäksi mm. yksityistunnit, kotikäynnit, puhelinkonsultointi ja verkkoluennot. Lisäksi tarjoan 1-2 hoitokoiralle kerrallaan VIP-kotihoitoa kotonani. Hoitokoirien kaverina toimii luottopakkini ja oikea käteni espanjanvesikoira Pöysti. Olen myös yhdistysaktiivi ja monessa luottamustoimessa Vesikoirat ry:ssä mukana ja teen lisäksi vapaaehtoistyötä Karva-Kavereissa ja Mannerheimin lastensuojeluliitossa.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän