Tämä on juttusarjan toinen osa. Ensimmäinen osa kertoi ohitusetiketistä, joka jokaisen koiranomistajan tulisi huomioida, myös tunnetasolla.

Ohituksiin liittyvät ongelmat ovat koirakoiden yleisimpiä haasteita. Vaikka ohitukset sujuisivatkin pääosin hyvin, vaihtelevat ja äkilliset tilanteet saattavat romuttaa koiran osaamisen hetkessä. Ohitustilanteessa tarvitaankin koiralle vahvaksi koulutetun ohitustekniikan lisäksi omistajalta valtavasti ennakointitaitoja, reagointikykyä sekä koiranlukutaitoa. Ohitusten kouluttaminen ei käy koskaan käden käänteessä, ja koulutusprosessissa onkin pääosassa myös armollisuus sekä itseä että koiraa kohtaan. Tämä on tärkeää erityisesti silloin, kun ohitus menee pieleen, koska muuten käy helposti niin, ettei jaksa enää harjoitella.

Osaaminen vahvistuu, kun palkka ja etäisyys ovat kunnossa

Koiran voi sanoa varmasti osaavan asian, kun se tekee 20 sujuvaa toistoa, 20 eri ympäristössä, 20 eri häiriön alla. Tämä tarkoittaa 8000 onnistunutta toistoa mitä erilaisimmissa paikoissa ja tilanteissa. Se on valtava määrä. Ajatuksen ei pidä kuitenkaan antaa lannistaa, vaan se pikemminkin antaa perspektiiviä siihen, miten pitkä matka jonkin taidon harjoittelu voi olla. Ihmisellä on kova tarve onnistua heti ja mielellään oikotien kautta. Koiran kouluttamisessa se valitettavasti harvemmin onnistuu. 

Ohituksia opetellessa on ymmärrettävä, että palkkaa kuluu runsaasti. Sen on myös oltava riittävän vahvaa koko ajan, jotta saadaan mahdollisuus onnistumiseen. Palkan on pakko olla kunnossa, ja parempaa palkkaa on lisäksi etsittävä koko ajan. Mitä monipuolisempi valikoima vahvoja palkkoja on, sitä helpompi on koiraa kouluttaa. Koko ulkoilun sävykin saattaa muuttua koiralle erilaiseksi, kun se tietää, että lenkillä syödään runsain määrin herkkuja, ja tämä tietysti tukee oppimista. 

Kun välimatkaa toiseen koirakkoon on riittävästi, ohitus sujuu aina. Joskus etäisyydeksi riittää viisi metriä, joskus taas 500, mutta kaikki onnistuneet ohitukset ovat arvokkaita. Itseään ja koiraa ei kannata koskaan ajaa liian vaikeaan tilanteeseen, jos tilaa on mahdollista ottaa. Etäisyyden tarve voi myös vaihdella suuresti olosuhteiden ja tilanteen mukaan. Se mikä riitti koiralle eilen, ei seuraavana päivänä olekaan tarpeeksi. Koira voi olla kiihtyneempi aamun villistä palloleikistä, sillä on ehkä kipua tai jokin muu seikka tilanteessa tekee sen herkemmäksi reagoimaan. Ihminen unohtaa hyvin helposti taustatekijöiden vaikutuksen ja olettaa, että ohitus onnistuu, koska se on ennenkin samassa tilanteessa onnistunut. 

”Ohi”-sanan kouluttaminen kannattaa aloittaa pylväiden ja postilaatikoiden ohituksilla, ei koirien.

Ohituksen opettaminen ei tapahdu ohitustilanteessa

”Ohi”-sanan kouluttaminen kannattaa aloittaa pylväiden ja postilaatikoiden ohituksilla, ei koirien. Koulutus aloitetaan siten, että juuri kun kohde ohitetaan, sanotaan ”ohi” ja annetaan palkka. Asiaa harjoitellaan jokaisella lenkillä lukuisia kertoja ja jokaisen ohituksen on syytä onnistua, eli vaikeutta lisätään hyvin maltillisesti. Mitä vahvemmaksi pohjan rakentaa, sitä nopeammin saavutetaan haluttu lopputulos. Rauhallisesti edeten ohitetaan kohta onnistuneesti ensin hanska maassa, sitten pallo ja lopulta vastaan kävelevä ihminen. Pikkuhiljaa ohituksia vaikeutetaan lisää. Jossain kohtaa, kun erilaisia onnistuneita toistoja on kertynyt riittävästi, eli valtava määrä, yhtäkkiä huomaakin, että koiran ohitus toisesta koirasta sujui ”ohi”-vihjeellä. 

”Ohi”-vihjettä kouluttaessa on hyvä miettiä, mitä ja millaisia asioita juuri omalla lenkillä voi ohittaa, milloin tämä on järkevää tehdä ja milloin ehtii harjoitella. On arvioitava, kuinka paljon saadaan toistoja yhden lenkin aikana. Tämän jälkeen voi arvioida, kuinka paljon toistoja tulee yhden päivän aikana ja onko niitä riittävästi. Myös ohitetuista asioista on hyvä pitää kirjaa, jotta eteneminen on loogista eikä harjoituksia vahingossa vaikeuta liikaa. Lista näistä asioista esimerkiksi jääkaapin ovessa on kätevä. Siitä voi pikaisesti ennen uloslähtöä vilkaista, missä mennään.

Kuvituskuva.

Kun nenä aktivoituu, koira yleensä rauhoittuu

Jos koira on rauhallinen, se tuskin räyhää. Siksi kokeilemisen arvoinen ohitustapa on heittää nameja maahan koiran etsittäväksi. Nenän käyttö, nuuskiminen ja namien etsiminen rauhoittavat koiraa. Nameja heittelemällä voi itse ohjata koiraa joko kauemmas ohitettavasta tai ohituksen suuntaan. Eli koira voi jäädä joko paikalleen etsimään ja syömään nameja tai seurata niitä kuin leivänmurusia, kun omistaja heittää herkkuja haluttuun suuntaan. Etäisyyttä on tietysti tarkkailtava. Jos jää liian lähelle vastaantulevaa, tilanne voi eskaloitua.

Oleellista on ensin opettaa koira etsimään nameja maasta vaikkapa ”etsi”-käskyllä. Jos yhtäkkiä ohitustilanteessa vain kokeilee tätä, ei koira välttämättä ymmärrä lainkaan, mitä tapahtuu. ”Etsi”-vihje on hyvin helppo opettaa yksinkertaisesti teettämällä koiralle tätä usein ja aluksi paikoissa, joissa ei ole häiriöitä. Kun toimintoa siirtää pikkuhiljaa ohituksiin, koira saattaa itsekin huomata, että tämä rauhoittaa ja tekee sitä jatkossa ohitustilanteessa hyvin mielellään. Bonuksena on se, että maan nuuskiminen on rauhoittava ele ja näin siis rauhoitetaan myös vastaantulevaa.

Imutus perustuu suoraan palkan vahvuuteen

Imutus on tekniikkana erinomainen ja varsinkin ahneen koiran kanssa tuo onnistumisia helposti. Imuttaessa nami tuodaan vastaantulevan koirakon lähestyessä aivan koiran kuonon eteen ja pidetään se siinä koko ohituksen ajan. Koira voi nakertaa herkkua, mutta se ei saa sitä heti. Nami on ikään kuin magneetti, jolla koiraa vedetään eteenpäin, ja syötävä annetaan koiralle kokonaan vasta, kun on menty ohi. Jotta tekniikka onnistuu, namin on oltava niin vahva, että koira seuraa sitä, vaikka mitä tapahtuisi. Lisäksi tätäkin keinoa on harjoiteltava ensin helpommissa paikoissa. Koiran on opittava, mitä pitää tehdä herkun ilmestyessä nenän eteen, ja että sen lopulta kuitenkin saa. Muuten koira voi turhautua, kun ei saakaan herkkua heti. 

Matkaa on kasvatettava pikkuhiljaa aloittaen parista metristä. Koiran on jaksettava seurata namia aika pitkään, jotta ohitustilanne saadaan kunnolla loppuun. Nami pidetään koiran puoleisessa kädessä, jotta ihminen ei kompastu ja pystyy havainnoimaan tilannetta. Vauhti saa olla reipas, jotta tilanne ei kestäisi pitkään. 

Tällä keinolla on suhteellisen helppo aloittaa ohitusten treenaus ja onnistumisprosentti on usein korkea. Tosin tämä riippuu täysin siitä, onko nami varmasti tarpeeksi hyvä! Tässäkin keinossa on oltava alla runsaasti onnistuneita toistoja, joilla on ohitettu vähemmän kiinnostavia ärsykkeitä. Toisaalta jos nami on todella vahva ja koira perso, imutus saattaa ratkaista haastavankin tilanteen. 

Harjoitteluympäristöllä on valtava merkitys. Ympäristön vaihdos myös minimoi reviirin vaikutuksen käytökseen ja helpottaa mahdollisten ”perivihollisten” kohtaamisia, joita joillakin koirilla on.

Ohitus voi olla myös buffetti ja kivaa tekemistä

Kun koiralle syötetään nonstop namia suuhun ohitustilanteessa, puhutaan ”baari auki/kiinni” -tekniikasta. Tämä tarkoittaa siis sitä, että koiran lähestyessä aloitetaan taukoamaton namien syöttäminen. Mitä tiheämpään, sitä parempi, ja näin edetään koirakon ohi. Tässä tilanteessa koira usein koko ajan katsoo omistajaa ja odottaa seuraavaa namia. Namien syöttäminen pitää aloittaa ajoissa ja huomioida palkan vahvuus sekä oma sorminäppäryys, joka usein on koetuksella namien lennellessä aluksi minne sattuu. Mikäli homma alkaa sujumaan, voi tässä vaihtoehdossa kokeilla pidentää pikkuhiljaa palkkaamisen väliä. Tällöin ohituksista hiljalleen muodostuu tilanne, jossa koira katsoo omistajaa koko ajan, mutta saa palkan vasta ohituksen jälkeen. 

Eräänlaisina tilanteen katkaisukeinoina ja koiran huomion herättäjinä voi juuri ennen tilanteen eskaloitumista käyttää iloista ääntä ja pyrähtää juoksuun. Yleensä kääntyminen tulosuuntaan on parempi toimintatapa kuin juokseminen toisen koirakon ohi. Juokseminen ohi saattaa laukaista toisessa koirassa saalistusvietin tai muuten kiihdyttää sitä liikaa. Juoksemisesta voi tehdä leikin omalle koiralle. Koiralle voi opettaa vihjesanaksi vaikka ”hippa”, jolloin alkaa lyhyt juoksuleikki, joka päättyy kehuihin ja palkkaan. Tätäkin on toistettava ja opetettava asia ensin aivan kuten muita keinoja kouluttaessa, ja vasta sitten kokeilla tositilanteessa. 

Innokkaille koirille voi toimia käsi- tai leukakosketus hyvänä apuna ohituksissa. Tällaisen tehtävän tekeminen auttaa monia koiria ohitustilanteessa ja sopii aktiivisille, mutta myös pelokkaille yksilöille. Koira tietää mitä pitää tehdä, ja tuntee olonsa siksi turvallisemmaksi. Ohituksen tuoma jännitys unohtuu ainakin hieman. Aktiivinen koira taas keskittyy tehtävään ja unohtaa muut häiriöt. Kosketuskohteen opettaminen toimivaksi ohituskeinoksi voi olla kuitenkin vaativaa, koska yleistäminen on tehtävä huolellisesti ja kesto todella vahvaksi. 

Jos etäisyyttä on riittävästi, jotta vastaantulija ei häiriinny, voi ohituksen hoitaa myös teettämällä koiralla temppua. Istuminen, pujottelu, hyppiminen tai vaikka maahanmeno saattavat olla mieluisia tuttuja tehtäviä koiralle ja se keskittyy niihin mielellään. Usein esimerkiksi istumista on harjoiteltu valtavasti, eli pohjalla voi olla jo tuhansiakin toistoja erilaisissa paikoissa ja taito voi hyvinkin toimia ohituksessa.

Poistu omalta reviiriltä ja harjoittele niin paljon kuin voit ja ehdit

Harjoitteluympäristöllä on valtava merkitys. Ympäristön vaihdos myös minimoi reviirin vaikutuksen käytökseen ja helpottaa mahdollisten ”perivihollisten” kohtaamisia, joita joillakin koirilla on. Usein ohituskursseilla näkee suuriakin muutoksia lyhyessä ajassa. Tämä johtuu usein siitä, että koira tottuu hyvin nopeasti toisiin kurssilla oleviin koiriin, ja ympäristönkin pysyessä samana ei kehitystä tapahdu. Ohituskurssin mestarioppilas saattaakin siten olla kotiympäristössä aivan samanlainen kuin aiemmin. Tämä on luonnollisesti turhauttavaa. Silloin tulee muistaa, että koira kyllä oppi eikä koulutus mennyt hukkaan, mutta oppimista ei ole yleistetty tarpeeksi. Erilaisten harjoituskavereiden haku onkin todella tärkeää. Ympäristöä ja tilanteita pitäisi muuttaa riittävästi, eli saada tuhansia onnistuneita toistoja mitä erilaisimmissa paikoissa ja tilanteissa. Mikään ohituskeino tai tekniikka ei tehoa, jos sitä ei ole harjoiteltu riittävästi. Oikotietä ja poppakonstia ohittamisiin ei valitettavasti ole. On harjoittelua ja elinikäistä oppimista, sitä koirien kanssa eläminen aina on.

Teksti Piia Collan, Koirapalvelu Collan


MAINOS
Olen käynyt eläintenkouluttajan käyttäytymistieteelliset perusopinnot Suomen Eläinkoulutuskeskuksessa ja opiskelen jatkuvasti lisää alasta, jolla voin oppia koko ajan uutta. Toimin ruohonjuuritasolla, auttaen perheitä sujuvaan ja toimivaan arkeen koiran kanssa. Aiempi koulutus ja pitkä työura lastenhoitajana antaa ihmisten ja perheiden kohtaamiseen ja kouluttamiseen paljon tietotaitoa. Koulutan ensisijaisesti omistajaa kouluttamana omaa koiraansa. Lapsi-koira-dynamiikka, pennut ja nuoret koirat ovat ominta alaani. Palveluihini kuuluu kirjoitustöiden lisäksi mm. yksityistunnit, kotikäynnit, puhelinkonsultointi ja verkkoluennot. Lisäksi tarjoan 1-2 hoitokoiralle kerrallaan VIP-kotihoitoa kotonani. Hoitokoirien kaverina toimii luottopakkini ja oikea käteni espanjanvesikoira Pöysti. Olen myös yhdistysaktiivi ja monessa luottamustoimessa Vesikoirat ry:ssä mukana ja teen lisäksi vapaaehtoistyötä Karva-Kavereissa ja Mannerheimin lastensuojeluliitossa.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän